Kunnollinen tokokoira!

Melkein puoli vuotta sitten tokoiltiin viimeksi, jalan kuormituksen vähentämiseksi lopetin treenaamisen silloin. Nyt Kunton jalan ongelmasta on uutta tietoa ja Kunto on voinut hyvin viime päivinä, joten tänään mentiin treenaamaan...

Ja tietäähän sen, normaalistikin iloinen ja energinen Kunto oli nyt iloinen potenssiin 100 ja energiaa oli aivan valtavasti. Mutta tulipa hyvä fiilis kun koira sain tehdä sitä mistä se tykkää niin kovasti!
Itse hermostun kun pitää esiintyä kameran edessä, joten otan syyt niskoilla muun muassa noista huonoista käännöksistä ja muista.

It's been almost half a year since we last time trained obedience. I stopped training to reduce the strain on Kunto's leg. But now we've had some new information about Kunto's problems and Kunto has been good lately so today we trained.

And I should have known better. Kunto, who is normally happy and energetic, was happy to tenth power and had so much energy! But it felt good to know that Kunto got to do something he loves so much!
I'm always nervous when I perform in front of camera so I blame myself for those poor turns and some other fails too.

Tottelevainen Kunto - Kunto the obedient

Tänään käytiin möllitokoilemassa Vesangassa! Mölliluokassa oli kolme osallistujaa, ALO-luokassa meidän lisäksi neljä ja AVO-luokassa oli kolme. Varmaan arktinen sää oli syyllinen siihen että ihmiset jäivät mielummin kotiin valmistelemaan joulua. Mutta pieni joukko rohkeita koirakkoja oli saapunut paikalle.

Olen treenannut viime aikoina Kunton kanssa aika paljon. Erityisesti ollaan pyritty kiinnittämään huomiota liikkeen aloituksen terävyyteen ja muihin yksityiskohtiin. Edellisen omistajansa kanssahan Kunto on kilpaillut tokossa ja se on opetettu todella hyvin. Ongelmana on ollut lähinnä se, miten sen saa rauhoittumaan ja pysymään hallinnassa, kun kierrokset tuppaa nousemaan varsinkin liikkeiden välissä aika korkealle. Tänään kiitin Kuntoa liikkeiden välissä rauhallisilla ja hitailla silityksillä ja puhuin sille hiljaisella äänellä. Välillä se auttoi, välillä Kunto sortui haukahtelemaan ja hyppelemään kun oli niin kivaa!

Today we participated in the unofficial obedience test in Vesanka. In the unofficial class there was three participants as well as in open class. In novice class there was four participants besides us.

Lately I've trained pretty much with Kunto. I've especially focused on how to start exercises sharply and other little details. Kunto has competed with his previous owner and he has been trained very well. The main problem has been how to keep Kunto calm and controlled because he tends to go to overdrive especially between exercises. Today I thanked him between exercises by petting him very calmly and slowly and talking quietly. Sometimes it helped but sometimes couldn't help barking and jumping around because he was so happy!

PISTEET:

Luoksepäästävyys     10
Rauhallinen, hiljainen ja hieno, hyvä Kunto!

Paikallamakuu     10
Vaikka oli kylmää ja lumista, Kunto pärjäsi hienosti. Edes lepattavat kehänauhat eivät häirinneet, eikä yksi koira joka nousi ja lähti juoksentelemaan. Nousi aavistuksen hitaasti istumaan käskyn saatuaan.

Seuraaminen hihnassa     9
Muuten aivan täydellinen, mutta Kunto lähti liikkeelle muutaman askeleen mun jälkeen.

Seuraaminen vapaana     9
Sama kuin edellisessä.

Liikkeestä maahanmeno     9
Muuten täydellinen, mutta aavistuksen hitaasti meni maahan. Taisi johtua inhottavan kylmästä maasta.

Luoksetulo     10
Yllätyin kun Kunto tuli luoksetulosta suoraan sivulle, vaikka sen pitäisi tulla ensin eteen istumaan ja siitä uudesta käskystä sivulle. Mutta mikäpä siinä, kun molemmat tavat ovat hyväskyttyjä.

Liikkeestä seisominen     10
Tämän piti olla meidän epävarmin liike... Mieletön Kunto!

Hyppy     8
Kunto haukahti hypätessään ja ennakoi perusasennon. Muuten oli oikein hieno! Ei olla tehty tätä liikettä viime möllitokon jälkeen eli kahteen kuukauteen.

Kokonaisvaikutus     9
Tuomarin mukaan iloinen ja osaava koira! Yksi piste lähti siitä, että Kunto äänteli jonkin verran liikkeiden välissä ja hyppeli ympäriinsä. Kuntolla oli niin kivaa kun pääsi tositoimiin!

Yhteensä: 187p ALO1 sijoitus 2/5!!!

POINTS:

Accessibility     10
Quiet, calm and fine, good boy Kunto!

Lying down     10
Kunto did well even though it was cold and snowy in there. Neither the fluttering plastic ribbons nor one dog who stood up and ran away from line disturbed. Kunto sat a bit too slowly after my command.

Heeling on leash     9
Otherwise just perfect but Kunto started the exercise a few steps after me.

Heeling off leash     9
Same as in the previous.

Down under march     9
Otherwise just perfect but he reacted a bit too slowly. Maybe it was because of that disgusting cold ground

Recall     10
I was a bit surprised when Kunto came directly next to me. Actually he should first come and sit in front of me and then after a new command come next to me. But because both ways are acceptable it was alright.

Stand under march     10
This was supposed to me out most unsure exercise... Epic Kunto!

Jumping over a hurdle     8
Kunto barked when he jumped and sat too early. Otherwise very nice! We haven't trained this exercise after out last unofficial obedience test which was almost two months ago.

General impression     9
According to judge Kunto is a happy and talented dog! One point left because Kunto barked a little and jumped around between exercises. He had so much fun because he finally got some real action!

Altogether: 187/200p 1st prize total placement 2/5!!!  

---

Kylläpä olen onnellinen, Kunto oli niin upea että melkein itkettää. Minulla ja Kuntolla oli tosi hauskaa. Ehkä tässä vielä sinne virallisiin kisoihin päästään, ei mulla ole enää mitään syytä olla menemättäkään!

I'm so happy, Kunto was so awesome I'm almost gonna cry. Kunto and I had so much fun. Maybe we'll go to official test too. I mean, I have no reason not to go!

Kunto katsomassa Cesar Millanin ohjelmaa kiikkutuolista. Mukava tapa rentoutua rankan päivän päätteeksi.
Kunto watching Cesar Millan's program while sitting on rocking chair. Nice way to relax after hard day.

Videoita / Videos

Viimeinkin mulla on jotain videoita jaettavana! Windows Movie maker kaatuilee ja on kyllä ihan yhtä hyödyllinen kun kourallinen kakkaa, eli tässä sitten muokkaamattomia pätkiä.

Finally I have some videos to share with you! Windows Movie maker crashes all the time and it's really as useful as handful of shit so here's some unedited cuts.

Tottelevaisuus / Obedience

Muita videoita / Other videos

Painepesuri / Pressure washer

Postin tuomista / Taking the post home

Kunto katsoo omia treenailujaan / Kunto watching our own training video

Möllitokoilua

Lupasin kertoilla meidän möllitokosta joka oli tuossa toissa lauantaina.

Kunto oli ennen koetta hyvällä vireellä liikkeellä ja itse koekin meni Kunton kohdalta ihan hienosti, mutta luulenpa että oma jännitykseni sai koiran sitten vähän hämilleen. Se ei esimerkiksi lähtenyt seuraamaan kertaakaan liikkeen alkaessa eneimmäisellä käskyllä vaan katseli tyynesti kun annoin sille käskyn ja lährin kävelemään. Sitten se oli loppuliikkeen aina kuitenkin hyvin hereillä ja teki todella hienosti.

Jäävät liikkeet olivat sitten aika hitaita, maahanmeno meni ihan pyllylleen. Toinen koira oli kussut paikkaan jossa piti antaa koiralle käsky. Kunto meni poikittain ja jäi nuuskimaan maata ja oli ihan omissa maailmoissaan.

Luoksetulossa se keksi että se tuleekin suoraan sivulle eikä eteentulon kautta. Muuten ok, mutta perusasento oli vino. Tästä yllätyin, että se yritti suoraan sivulle tuloa. Aina kuitenkin se on tullut tiiviisti eteen ja siitä perusasentoon toisesta käskystä. En tiedä onko joku muu perheenjäsen käyttänyt sitten tokokäskyä väärässä tilanteessa, toivottavasti ei. Kuitenkin samana iltana tokoilin Kunton kanssa ja sillon luoksetulo oli sujuva ja eteentulon kautta. Luultavasti olin niin jännittynyt että ohjasin huonosti ja Kunto sekoili siksi.

Hyppy oli sujuva ja hieno, sitä ei ollakaan treenattu kuin kahdesti ja Kunto teki sen hienosti.

Paikkamakuussa oli yllättävää se, että Kunto meni maahan ja tuli peruasentoon niin hitaasti. Ohjasin sitä aika epävarmasti ja tiedän että esimerkiksi sanoin käskysanan omituisen kimeesti ja epävarmasti, nyt ihan hävettää oma tupeltaminen.

En jaksanut jäädä odottamaan pisteiden julkistusta ja palkintojen jakoa. Palkintojahan me kai saatiin, kun luokassa oli vain kolme osallistujaa. Mutta en kokenut niin tarpeelliseksi jäädä palelemaan ensimmäisenä lomapäivänä sinne hallille joidenkin namien takia.

Tuomari rokotti kokonaisvaikutelmassa siitä että Kunto hyppi mun päälle. Mua nauratti vähän se, ehkä se on ihan ymmärrettävää että liikkeiden välissä Kunto hyppi semmoisia tasajalkahyppyjä mun vieressä ja tökki mua nenällään ja tassuillaan aina ilmalennon aikana :D

Mutta lomalla sitten tokoiltiin ja tehtiin kivoja treenejä, joissa aina oli huippukiva pallopalkka ja palkkasin yllättävistä tilanteista ja välillä ihan vaan upeasta perusasennosta. Kunto on niin hieno mies kun se on aina niin iloinen! Vaikka joskus pitäisikin sanoa sille kovempaa, se uhraa pari sekuntia siihen että näyttää vähän katuvalta ja kohta se on oma iloinen itsensä.

The Saturday before last week we were at unofficial obedience test. It didn't go that well, I failed and it affected on Kunto's behavior. He was happy all the time but neither he or I were fully concentrated. But it won't matter because after test we have been training and Kunto does as well as always. We had quite a low score but I must say it was my fault. I was too nervous and of course it affected on Kunto too.
The judge didn't like when Kunto jumped over me and next to me. Well Kunto was full of energy as always and jumping is his way to show how happy he is. Kunto was happy, I was happy, that's is the only thing that matters.

Santa Claus is coming to town?

Jee, tänään saatiin viimeinkin se kauan odottamalle paketti! Vähän kun joulu olisi tullut ennen aikojaan! Edellisen koiramme kasvattaja oli aiemmin antanut minulle lahjakortin erääseen lemmikkitarvikkeiden nettikauppaan foorumiaktiivisuuden johdosta. Sillon meillä oli vielä Jaro-koira ja päätin tilata sille sadetakin. Lisäksi laitettiin tilaukseen kissankantokoppa.

Nyt sitten hain postista paketin ja ensinnäkin taistelin varmaan tunnin että sain viimein äitin kanssa kasattua tuon kopan. On se kumma, siinä ei ollut kun neljä osaa mutta siitä sai yllättävän monimutkaisen koottavan!

Ja ei muuta kun kissa koeajamaan boksi.. Juustoa viskelin aikani sinne ja kissa kävi siellä aina syömässä. Sitten kerran laitoin sen oven kiinni ja lopputuloksena oli silmät lautasen kokoisina minua pleksin läpi tuijottava, syvästi loukkaantunut herra.

"Let me out of here!"

Sademantteli oli aluksi liian ison näköinen. Ja mahan ympäri menevä hihnakin olisi mennyt varmaan kahdesti Kunton ympäri jos oikein olisin yrittänyt. Lyhensin remeleitä ja sovitin uudestaan, sehän olikin oikein passelin kokoinen. Ihan hyvä vaan että ulottuu aika pitkälle taakse ja mahakappale suojaa hyvin.

Siitäs saat Kunto, enää et voikaan kantaa kilokaupalla hiekkaa sänkyäni koristamaan!

Iltalenkillä koeajettiin takki ja hyväksitodettiin!

Otettiin myös tokoa, Kunto meni aika upeesti. Se liikkeestä seisominen on vieläkin niin tuuristaan kiinni, muten se menee. Se pitää oikeesti saada paljon varmemmaksi kyllä virallisiin mennessä. Muuten meni hyvin, otettiin kaikki liikkeet paikallamakuuta lukuunottamatta ja jäävät oli ainoat missä oli pientä hiomista. Lopetettiin treenit hyviin suorituksiin ja superpalkkaan ja superkehuihin kun liikkeestä maahanmeno oli nopea ja tehokas ja liikkeestä seisominen aika lähelle täydellistä.

Ja jouluinen otsikko viittaa siihen että tämän ennenaikaisen joululahjan lisäksi olen ollut viime päivät ihan joulufiiliksissä. En oikein malttaisi odottaa lunta ja pakkasta ja joulun lähestymistä. Kuntokin pääsee talvella kokeilemaan vähän vetopuuhien alkeita ja varmaan vähän kelkkaa vetämään länkivaljailla.
Tule tule talvi! Ensi yölle on ennistettu lunta, pitääköhän mun valvoa ja päivystää niitä paria mahdollisesti maahan leijailevaa hiutaletta. Ehkä en vetoremeleitä vielä ihan kaiva esille. Vaikka kyllä jo tuossa viime viikolla kokeiltiinkin länkivaljaita jo.

Lokalokalokakuu

Nimensä mukainen kuu taitaa olla tulossa.. Kunto ainakin on erittäin tehokas imemään turkkiinsa kaikenlaista hiekkaa, mutaa ja muuta miellyttävää. Iltaisin aina käyn varistelemassa parvekkeelta sata kiloa hiekkaa päiväpeitolta, kun Kunto on sitä sinne niin antaumuksella turkissaan kantanut.

Kunto on aika hauska tapaus, se tuli todistettua tuossa autoa pestessä. Painepesurisuihkun läpi vaan vilahti tumma hahmo kun Kunto hyppi tasajalkapomppuja ja saalisti vesisuihkua. Sillä on ihan mieletön hyppyvoima,  se liiteli mun pään korkeudessa ilmojen halki kita auki.
Tässä on vielä kuvamateriaalia

Huomenna tai ylihuomenna taidan saada viimein postista kauan odottamani sadetakin koiralle, ja samalla tulee myös kissan kantokoppa!

Kunto ilmoitettiin muuten viime viikolla Jyväskylän KV koiranäyttelyyn! Apua, vähän jänskättää jo kun ennen kehiä pitää suorittaa Kuntolle rodunvaihto, se kun on rekisteröity normaalikarvaiseksi ja nyt pitkäkarvainen on eriytetty omaksi rodukseen, joten pitää käydä vaihtamassa Kunto oikean rodun rekisteriin.

Tavoitteena meillä on näyttelyistä se, että Kunto saa jonkinlaisen arvostelun. Nauhojen ja lippulappusten värillä ei ole mitään väliä, Kunto saattaa edustaa tuomarin mielestä vääränlaista linjaa mutta olkoon. Minun silmään Kunto on yksi upeimmista seeffereistä mitä olen koskaan nähnyt, ja se on luonteeltaan ja terveydeltään ihan huippu. Lisäksi se toimii tokossa ja jäljellä, jos se ei kauneuskilpailussa loista niin se on sitten voi voi. En kyllä ajatellut muutenkaan paljoa Kunton kanssa kehiä kierrellä, keskitytään niihin harrastuksiin joista minä ja koira tykätään enemmän, ja jotka ovat oikeasti merkityksellisempiä kun kehässä tuomarin arvosteltavana juoksentelu.

Niin ja mulla on tässä muuten vielä pienessä harkinnassa, pitäiskö sitä ponnistaa ensi kuussa Pieksämäelle toko-kokeeseen!

Kuvamateriaali on viime viikoilta: Kuntamo iltalenkillä ja Kuntamo ja "pieni" kepakko.

Kiireitä!

Aijai millaista häslinkiä on olleet nämä viime viikot. Koneella olen ehtinyt kyllä istuskella, mutta se on menyt hyvin pitkälti kouluhommia tehdessä. Ylioppilaskoekiireet on painaneet päälle ja vaikka inspiraatio on ollut välillä hyvinkin matalalla niin olen tässä lukenut ison pinon kurssikirjoja ja abikirjoja ja tehnyt vinon pinon tehtäviä.

Keskiviikkona on viimeinkin viimeinen ylioppilaskoe tältä syksyltä, enkä voisi olla yhtään onnellisempi siitä!

Kunton kuulumisista sitten... Kuntamoiselle kuuluu oikein hyvää, se on kotiutunut tänne hienosti ja retkottaa parhaillaan mun takana tässä sängyssä pehmopossu kainalossaan. Iltaisin katsellaan yhdessä 70's showta ja muita ihania telkkarisarjoja ja Kunto hätkähtää aina kun sängy heiluu mun nauramisen johdosta.

Vähän ollaan tottisteltukin ja jäävien liikkeiden kanssa olevia pienoisia ongelmia lukuunottamatta on mennyt todella upeasti. Palkkaamisen kanssa olleet ongelmat on ratkaistu ja Kuntohan tekee varmaan suurimmalla innolla mikä koiralle on mahdollista. Jäävissä on tosiaan semmoista ongelmaa, että maahanmenossa Kunto ennakoi perusasennon jos ei ole tarkkana ohjaamisen kanssa. Liikkeestä seisominen taas toimii silloin kun toimii. Ja ongelmaa ei varsinaisesti auta oma epävarmuuteni liikkeessä. Välillä menee ihan mallikkaasti, välillä koira on kuin eli olisi koko käskyä koskaan kuullutkaan, se hiippailee perässä tai tekee jonkun muun ratkaisun.. Mun pitäisi päästä jonkun kanssa vetämään kokeenomaisia treenejä, mutta en ole vielä kehittänyt mistään sopivaa treeniseuraa siihen. Kunto osaa ihan varmasti jäävät, onhan se kisannutkin aiemmin. Luulen että vähän laiska treenaus viime aikoina ja ohjaajan vaihtuminen on vaikuttanut tähän.

Yhdessä mätsärissä käytiin, Kunto sijoittui punaisten 5. Eli tippui juuri ennen varsinaisia sijoituksia ja palkintoja. Pääasia oli että saatiin treenata tottista hyvässä häiriössä hyvällä menestyksellä, tuolloin myös liikkeestä seisominen onnistui muutaman toiston jälkeen.

Päivä ennen tuota käytiin mun kaverin luona kylässä. Kunto oli liian macho ollakseen nätisti toisen uroskoiran kanssa joten sai taittaa lenkin metsässä hihnaan kytkettynä. Sen jälkeen käytiin tapaamassa hevosia, Kunto kiipesi varmuuden vuoksi ison kiven päälle aitauksen viereen, se kai tunsi olevan turvassa kun oli vähän korkeampi siellä niiden isojen suomenhevosten rinnalla. Kunton eleistä näkyi jonkinlainen kunnioitus satoja kiloja itseään painavampia ja kookkaita eläimiä kohtaan, mutta oli ne sen verran kiehtovia että vähän olisi Kuntamoa houkutellut päästä tutustumaan lähemmin. Sitten Kunto sai mennä autoon odottelemaan kun käytiin ratsastamassa maastossa, sinne olisin voinut Kunton ottaakin vapaana juoksentelemaan, mutta pelkäsin että se olisi saattanut juosta hevosten alle. Toiselta hevoselta puuttuu lisäksi toinen silmä, ja villisti ympäriinsä juoksenteleva koira voi juosta aika yllättäen rajoitetulla näkökyvyllä varustetun ison eläimen eteen..

Kunton kanssa yhteinen sävel on löytynyt ainakin minulla oikein hyvin. Se tottelee kotioloissa jokaista käskyä ja tuossa yhtenä päivänä katseli tarkkaavaisena mun kanssa pellolla juoksevia kauriita, mutta kiellettyäni sitä kerran, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä bambilauman perään.

Kissoja Kunto jahtailee ulkona, mutta sisällä se olisi kyllä niiden kaveri. Ninja-kissa ei ole kovin innostunut Kuntosta mutta sylissä ollessaan se on rauhassa vaikka äänestä ja eleistä huomaan että se pitäisi mielummin etäisyyttä.. Minni-kissa taas on sisällä Kunton kanssa parempaa pataa, yks päivä tuossa Minni istui ja kehräsi mun sylissä keinutuolissa ja puski tyytyväisenä käsinojia vasten. Kunto tuli viereen haistelemaan ja Minni puski Kunton kuonoa vasten, koira katseli ihmeissään kun kissa olikin niin ystävällisin mielin liikkeellä. Aluksi oli aikamoisia ongelmia kun kissat sähisivät ja juoksivat sisälläkin pakoon, nyt ne ovat malttaneet vähän pitää pintaansa mutta ovat myös rauhoittuneet ja ehkä tajunneet sen että hurja susikoira jääkin niiden elämiä ilahduttamaan pysyvästi.

Isi käy aamuisin lenkittämässä Kunton ja lenkkiin sisältyy tärkeä tehtävä, Kunto saa kantaa sanomalehden postilaatikolta kotiin! Muutenkinhan se lenkillä kantelee kaikkia esineitä mitä vaan löytää ja repii kasvavia puita ja juuria korvia vihlovan mölinän säestyksellä. En ihmettelisi vaikka muut metsässä liikkujat epäilisivät siellä olevan karhuja ja muita hurjia petoja kun tuolla polun varressa on päreiksi jyrsittyjä puita, metsästä raahattuja rankoja, hienonnettuja lahoja kantoja ja maasta kaivettuja juuria... Ehei, se on vaan meidän Kunnon jokapäiväinen työmaa.

Kunhan mun kiireet hellittää niin lupaan taas jatkaa päivittämistä aktiivisemmin.
Kuvia löytyy tosiaan täältä lisää :)

Tokoilua syyskuussa 2012

Tässäpä tämä mun suurella vaivalla käsittelemä tokovideoni on. En kovin montaa liikettä ole videoinut, mutta alokasluokan liikkeet ollaan käyty siis läpi ja Kunto menee oikein hienosti. Pientä malttamattomuutta on seisomaan jäämisessä ja maahan jäämisen jälkeen se tahtoisi nousta ennen aikojaan joten niitä pitää vielä muistutella ennen kun uskalletaan kokeisiin.

Kuntsikurppa harrastaa!

Tänäänpä pakkauduttiin äitin ja Kunton kanssa pikkumicraan ja huristeltiin Korpilahdelle koiraleiriläisiä moikkaamaan. Leirin piti edesmenneen Iro-hoffimme kasvattaja, joka on edelleen hyvä ystävämme.

Leirillä oli treenejä vetämässä Ursinin Katri. Enkä ehtinyt kun autosta ulos ja tervehtimään, kun Katri ehdotto peltojäljen tekemistä tulokkaalle. Tiesin kyllä että Maarit on Kunton kanssa peltojäljellä käynyt ja koiralla on joku haju asiasta. Tehtiin tosi lyhyt jälki, ehkä parinkymmenen metrin suora jälki. Tamppasin jäljen huolella ja lähdettiin heti ajamaan jälki.
Kuntohan on aivan mieletön jälkikoira, sillä on kova draivi päällä ja nenä pysyy maassa tiiviisti eikä harhaillut ollenkaan. Oli selvästi ihan liian helppo Kuntolle. Seuraavan kerran kun täällä kotona alan tekemään jälkeä niin varmasti harvempaan astuttu ja vanhempi ja pidempi jälki tulee tehtyä. Esineiden ilmaisua pitää sitten alkaa myöhemmin katsomaan.

Sitten Katri veti meille pienet tokotreenit. Sain arvokkaita vinkkejä oman ohjaamiseni parantamiseen ja esimerkiksi seuraamisen käännöksiä treenasin ilman koiraakin, koska oma kehonkieli oli pielessä. Kunto meni oikein upeasti eikä ottanut häiriötä ollenkaan vieressä kävelevistä koirista tai muustakaan.

Loppupäivä menikin kotosalla, paitsi Kunto pääsi autoilemaan vielä uudemman kerran kun käytiin tankilla. Niin ja iltapäivällä etsittiin crocseja kun joku nimeltä mainitsematon päätti uudelleensijoittaa niitä toiselle puolelle taloa.
Kunto on kunnostautunut viime aikoina tavaroiden kuljettelussa. Eilen se levitteli ympäri kämppää veljen sisäpelikenkiä, sukkia, rukkasia, pehmoleluja ja yksistä lenkkareista se poimi pohjallisen jota siirteli täällä..

Toko

Käytiinpä tänään jälleen ihan extempore harrastuksissa, tällä kertaa tokotreeneissä.
Kuntohan on erittäin pätevä tokokoira, liikkeissä ei ole suurta ongelmaa. Ongelmana on jälleen kerran se palloriippuvuus ja pallojen puutteessa hihnariippuvuus. Hihnan heitin suosiolla hiiteen siinä vaiheessa kun liikkeistä ei tullut mitään. Kun hihnat ja pallot oli piilotettu niin Kuntohan veti taas hienosti! Tosin se tasajalkahyppely ja hurja ilmalento siinä välissä ei sekään ole toivottavaa.

Tänään päivällä olin juoksuttamassa Kuntoa pellolla, se on oikeesti aika hurja fiilis kun katsot kännykästä kellonaikaa, ja vaan näät sen varjon joka tulee auringon eteen, kun joku hyppyrotta ponnistaa paikaltaan älyttömiin korkeuksiin :D

Mutta kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin. Luoksetulokin oli oikein kaunis. Liikkeiden välissä Kunto yritti livistää mun laukun luo etsimään palloja. Vaan sepä käytti niitä korviksi kutsuttuja ulokkeitaan ja teki u-käännöksen karjaisusta ja tuli näppärästi luokse.

Kunton hyppypiruetti eteentulosta sivulletuloon oli erittäin mielenkiintoinen. No ehkä se tästä lähtee sujumaan, jos lähdetään nyt siitä että matalampikin viretaso riittäisi, ja pallot pärjää hetken aikaa ihan keskenäänkin, niitä ei tarvitse aina kuljettaa :)

Loppuun kuva eilisestä mätsäristä :) Kunto hymyilee meidän molempien puolesta!

Massapäivitystä part1

Niin siinä käy että kun säät paranee niin koiraihmisellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa roikkua internetin ihmeellisessä maailmassa... Mieli on vetänyt lenkille ja treenailuihin eikä ole ollut aikaa päivitellä blogia. Mutta nyt kun kesäinen sadekuuro tuli piristämään tätä iltaa niin minäkin voisin vähän päivitellä meidän kuulumisia muutaman massapostauksen verran.

Meidän elämä oikeastaan rullaa samaa rataa kuin on tähänkin asti rullannut. Jaron kanssa olen käynyt pari lenkkiä päivässä ja lisäksi tarpeen vaatiessa kuumalla säällä olen käskenyt sen uimaan. Tai no voiko sitä käskemiseksi kutsua jos koira lähtee käskystä iloisesti laukkaamaan lähimpään lampeen.
Välillä ollaan käyty myös pyörälenkeillä. Mutta koska säät on olleet aika lämpimiä enkä ole kovin suuri pyöräilyn ystävä, ei olla paljoa pyöräilyä harrasteltu. Enemmän metsälenkkejä ja peltojuoksenteluja joilla koirakin saa kirmata vapaana.

Tokoa ollaan treenattu jonkin verran, meillähän oli 10.6. möllitoko. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;) Mutta treenaaminen todellakin kannatti. Lenkkien varrella ollaan otettu luoksetuloa ja seuruuta ja muutaman paikkistreenin olen ottanut iltaruokaa antaessa. Nyt meillä on pienimuotoinen tauko ja keskitytään sitten muutaman parantamista vaativan liikkeen treenaamiseen ja minun jännitysongelman poistamiseen.

19.5. oltiin sitten Jyväskylässä match showssa. Tänä vuonna Jaron kanssa on käyty parissa mätsärissä ilman kummoisempaa menestystä. Tuossa mätsärissä esitin myös espanjanvinttikoira Lunan. Jaron kanssa menikin oikein hienosti, Jaro oli SIN4. Lunan kanssa harjoittelu on tuottanut tulosta, tällä kertaa liikkuminen oli sujuvaa ja seistessä maltettiin illa jopa paikallaankin. Luna oli PUN3.

Luna PUN3

Jaro SIN4

Siskoni esitti Lunan omistajan toisen koiran, englanninvinttikoira Suvin. Kehän jälkeen kokeilin taas myös Suvin esittämistä.

Sen jälkeen ei ollakaan käyty kehässä, ehkä tässä jossain vaiheessa taas innostutaan. Vielä on harkinnassa, ilmoittauduttaisiko Tervakosken päänäyttelyyn heinäkuun lopulla. Ja samana viikonloppuna oleva hoffien rotumestaruustoko houkuttelisi kyllä myöskin, jos mekin saataisiin viimein startattua kisauramme.

Viime lauantaina käytiin Muuramen Markkinoilla Jaron kanssa kiertelemässä ja taas vähän tutustumassa ihmishälinään, täällä metsän keskellä kun ei hirveästi tuollaisiin ärsykkeisiin törmää. Ihan mukava päivä oli ja markkinapäivän päätteeksi käveltiin osa kotimatkasta ja käytiin uimassa.

Jaro 5v 3kk

Kissojen elämä sujuu kuten tähänkin mennessä, nukkuen ja syöden ja ei kun sama kaava alusta uudestaan. Yöllä ne kyllä taitaa elää aika villiä elämää ja saalistaa kaikenmoisia otuksia kun aamuisin ulko-ovella on vastassa usein kissojen lisäksi epämääräisiä pikkueläinten ruumiinosia jotka eivät kai ole maistuneet..
Ninja täytti 5.6. täydet 2 vuotta! Lahjaa en hankkinut mutta synttärikuvan nappasin.

Ps. Ainiin tulihan meille kesäksi uusia perheenjäseniä. Pikkusiskoni biologianryhmä oli perustanut akvaarion ja sisko lupasi ottaa altaan asukkeineen meille kesäksi hoitoon. Akvaario on 100 litrainen ja siellä asustaa mustatetroja, seeprakaloja, kirsikkabarbeja ja yksi monni. Monni on meidän kaikkien suosikki, sen nimi on Matti. Ja jotain rapujakin siellä vilistää.

Täydellisyyttä!

~5v (c) Jutta

Aijai minäpä olen hurjaksi bloggaajaksi ruvennut, mutta kun nyt oli niin hieno asia että täytyy kirjata muistiin!

Tänään lähdin Jaron kanssa iltapäivällä lenkille ja turvotin sille palkaksi kuivamuonaa nakinkeittovedessä. Ajatuksena oli että jospa me vähän tokoa väännettäisi matkalla metsässä. No nälkäinen ja äärimmäisen terävä Jaro oli ihan hyperaktiivinen koko lenkin ajan. Ja Ihan oikeasti olin melkein tippa linssissä kun tajusin miten paljon me ollaan edistytty vaikka olen muutaman kuukauden ajan juputtanut itsekseni sitä että ei tästä edetä... 

Polulle kaatuneiden puunrunkojen ja metsässä olevien rankojen yli treenattiin hyppyä. Tässä tein kuitenkin virheen siinä mielessä että innostuin onnistuneista suorituksista sen verran, että tein turhan monta toistoa ja Jarolta alkoi lopussa lipsua keskittyminen ja se lähti vasta muutaman käskyn ja käsimerkin jälkeen. Mutta ensi kerralla taas ollaan viisaampia.
Ensimmäiset toistot oli ihan huippuluokkaa. Maasto oli epätasaista joten vähän olisi ollut asennoissa parantamisen varaa, mutta pääasia on että koira irtosi hypylle ensimmäisellä käskyllä ja muutaman kerran jo ilman vartaloapua.

Luoksetuloa ollaan tänä keväänä treenattu eteentulon kautta. Itse eteentulo ei ole ongelma, ainoastaan se että koiraan saa riittävästi vauhtia. No tällä kertaa vauhtia ei puuttunut. Ylämäessäkin se tuli kuin ammuttuna, laukalla koko matkan! Ihan älyttömän hienosti ja erittäin tiivis eteentulo ja siitä näppärästi sivulle. Perusasennon treenaus on ollut viime aikoina aika hakusessa, Jaro jää jotenkin liian kauas. Pitäisi löytää naksutin niin voitaisi hioa se taas entiseen uskoonsa.

Pellolla treenattiin sitten seuruuta ja jääviä liikkeitä. Seuraamienn on aina ollut Jaron vahvuus, tänäänkin se teki tosi ihanasti, tiiviisti ja iloisesti. Muissa liikkeissä Jaro saattaa olla vaisu mutta seuratessa se on aika tykki. Häntä vispaa ja kieli roikkuu suupielestä ja se on hurjan iloinen, siksi seuruuta on aina niin kiva treenata Jaron kanssa.
Liikkeestä maahanmeno ja seisomaan jääminen menivät aika näppärästi, Jaro on aika varma noissa liikkeissä. Tosin maahanmeno saisi olla vielä nopeampi mutta muuten se on aika hieno. Tosin kun palaan Jaron sivulle, se peruasentoon siirtyminen on muuten ok mutta ensimmäisellä "sivu"-käskyllä se jää hieman nojaamaan eteen ja tassut muutaman sentin liian edessä. Ja toisella käskyllä korjaa oikean asennon. Tänään käskin sen virheellisen perusasentoon tulon jälkeen maahan ja siitä uudestaan sivulle, silloin se nousi nopeasti ja oikealle kohdalle.

Lopuksi temppuiltiin ja otettiin pikkuisen jääviä liikkeitä. Ne meni aika kivasti, Jaro oli tänään kuin eri koira meidän normaaleihin treeneihin verrattuna!

Ps. Tampere kv aikataulut on tulleet! Hoffeja 21 ja kehät alkaa iltapäivällä, ihan mukavaa :)
Pps. Nämä kuvat otti Jutta, kun oltiin 15.4. Annin ja Aasan & Jutan ja Totin kanssa lenkkeilemässä ja leikkimässä.

Seisoskelua (c) Jutta

Eteentulo (c) Jutta.

Kisatuloksia vaille TVA!

Vitsikäs otsikko, kyllä vain :-) Mutta kun tänään meillä oli huippumukavat kotitreenit. Alkuperäinen suunnitelma oli treenata pitkästä aikaa hyppyä. No mukava pieni keväinen tuulenviri päätti lennättää mun askartelemaa pahvista hyppyestettä ympäri pihaa ja päätettiin siirtää hypyn harjoittelu myöhemmäs.

Jarolla oli treenipalkkana iltaruoka (Jahti&Vahti-nappuloita) turvotettuina. Ja lopuksi se sai vielä ekstrapalkkana hauen rippeitä, ihmisten iltaruuasta jääneitä.

Pikkuveli toimi valokuvaajana sormet palellen Suomen hyytävässä kevätilmassa. Itse laitoin kameran asetukset kohdilleen ja pikkuveli räpsi kuvia minkä ehti.

Aluksi treenattiin seuraamista, se meni oikein mallikkaasti, ainoastaan perusasento oli aina sinne päin ennemmin kuin oikein. Täytyy alkaa taas sitä hiomaan, Jaron mielestä ei ollut eroa istuuko se vieressä vai puolen metrin päässä vinottain.

Sitten opeteltiin noudon alkeita. Aiemmin olen opettanut Jaroa laittamalla esineen sen suuhun ja toistelemalla käskysanaa. No tänään aloitettiin toisella lähestymistavalla. Naksuttelin aina kun Jaro teki edes pieniä elkeitä ottaakseen esineen kädestäni vapaaehtoisesti.
Tätä treenattiin tänään jo päivällä sisällä. Silloin puuvärikynä leikki noutokapulaa. Jaro tajusi idean todella helposti, aina kun se otti kynän suuhun -> naks -> palkkaa nassuun.
Oksan kansa kokeillessa meni myös hurjan hienosti. Jaro piti oksaa suussaan aina naksuun ja vapautukseen saakka. Ja jossain vaiheessa se otti oksan suuhun vapaaehtoisesti, sinkosi takatassuilleen ja otti sen suuhunsa vaikka en ollut käskenytkään. Olin positiivisesti yllättynyt Jaron viretilasta noutotreenissä, se oli ihan täpinöissään!

Lisäksi opeteltiin eteentuloa ja kaukoja. Jaro on maailman söpöin kaukoissa, sen istu-maahan ja maahan-istu vaihdot on todella nopeita ja onnistuneita. Seisominen on epävarmaa vielä, mutta ei ollenkan huonossa vaiheessa. Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tulevaisuudessa siihen, että saisi karsittua turhia väliaskelia vaihdoissa pois.

Ja kuten kuvitella saattaa, kivaa oli ja palkka maisui, iltapalaksi Jaro sai vielä jugurttipurkin lopun joka varmaan olisi tässä joku kaunis päivä lähtenyt liikkeelle purkistaan... Mutta Jarolle maistui!

Ja lopuksi pari kevennyskuvaa Jarosta ja oksasta. Kyllä se ainakin symppispisteitä saisi noudosta kokeessa, jos ei muita pisteitä heruisikaan! :-D

Taukoa taukoa...

Kyllä vain, elossa ollaan ja sitä rataa. Joku laiskamato on kyllä varmaan puraissut minua kun on ollut niin pirun hankalaa saada aikaiseksi bloggerin avaaminen ja uuden postauksen kirjoittelu.

Viime aikoina meillä on eletty vähän surullista aikaa, edellisessä postauksessa kerroinkin syyn. Mutta nyt Irolla on hyvä olla ja väittäisin että minullakin. Kun nyt tiedetään

että Iron ei tarvitse enää ikinä kärsiä, tuntuisi itsekkäältä toivoa että se vielä eläisi.

Mutta muuten meillä eletään ihan kuten ennenkin. Arki on tosin sen verran muuttunut, että Jaro saa enemmän liikuntaa ja huomiota. Nyt kun siskoni lenkkeilee Jaron kanssa sen sijaan että kävi lenkillä aiemmin Iron kanssa. Lisäksi 12-vuotias pikkuveljeni on alkanut viemään Jaroa lenkille. Koska Jaro on kuitenkin voimakastahtoinen ja fyysisestikin voimakas koira joka sinkoilisi mielellään autojen perään, se käy veljeni kanssa vain metsälenkeillä. Ja minäkin toki pyrin lenkkeilemään ja harrastamaan Jaron kanssa mahdollisimman paljon. Lukio vaan tuppaa viemään aikaa aika mukavasti, koulu loppuu nytkin neljänä päivänä viikossa kello 16:00. Onneksi sen jälkeen ehtii vielä iltalenkille. Kovin ruhtinaallisia juoksilenkkejä ei olla harrasteltu arkisin, minulla on tässä jaksossa ollut 8 tuntia koululiikuntaa viikossa, iltalenkki toimii mukavana palauttavana ja virkistävänä lenkkinä. Viikonloppuisin ollaankin sitten melkein pelkästään lenkkeilty, kun äiti lenkittää aamuisin silloin kun me aamu-uniset lapsukaiset vielä uinumme höyhensaarilla. Ja viime viikkoina on ollut todella upeita hankikelejä, jolloin tuntuisi silkalta vääryydeltä jäädä sisälle, kun ulkona on niin mieletön ilma ja voi vaan juoksennella ympäri peltoja eikä upota ollenkaan.

Harrastusrintamalla näyttää hyvältä. Muutama möllitoko on kiikarissa alkukesän ja kevään aikana. Ja villi unelma olisi korkata kisaura hoffien rotumestiksissä Tervakosken päänäyttelyn yhteydessä, mutta se edellyttäisi muutaman ongelman ratkeamista:
1) Luoksetulo. Jaro tulee hiipien ja löntystellen, harvoin vaivautuu laukkaamaan ja sivulle tulee vähän sinne päin. Nyt olen alkanut opettamaan sen eteentulon kautta. Jospa se saisi vähän intoa tähän touhuun. Huomenna treenataan tätä taas ruokapalkalla, ehkä se tästä alkaa muotoutumaan.

2) Jäävät liikkeet. Pitäisi saada maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi. Hyvällä mallilla ollaan ja luulen että suurin ongelma olen minä itse, oletan koko ajan että ei se kuitenkaan jää maahan. No tuskinpa siitä sen parempi tulee jos jatkan tätä asennetta. Enemmän luottoa koiralle!
3) Hyppy. Talvella treenattiin hyppyä ja se menikin kuin unelma! Nyt pitäisi alkaa taas treenaamaan sitä. Talvitreenin tulos oli iloinen yllätys, ottaen huomioon että todellakin elin siinä uskossa että Jarohan ei hyppää. Voi koiraparkaa, ei ole ihmekään jos ei aina innosta, kun omistaja on valmiiksi jo pessimistinen.

Tampere KV onkin meidän tämän näyttelyvuoden aloittava koitos. Kovin montaa näyttelyä tuskin kierretään, Jarollahan on kasassa ne kolme SERTiä jo. Keskittyminen kohdistuu todennäköisesti tokoon ja BH-kokeeseen sekä mahdollisiin muihin lajeihin. Esimerkiksi vepeä ollaan innokkaasti menossa ainakin kokeilemaan kun kennelkerhomme sitä aikoo järjestää tänä vuonna. Sisko on lajista myöskin innoissaan ja tulee mielellään Jaron toiseksi ohjaajaksi.

Toukokuussa meillä on muutakin hupia tiedossa kuin Tampere KV, meille tulee reiluksi viikoksi kylään saksanseisoja Murronnevan Moona! Moonasta on kuvia Jyväskylä KV-postauksessani. Siellähän esitin Moonan hienosti rotunsa parhaaksi (ja ainoaksi). Jaro ja Moona ovat kyllä symppis pariskunta, on mukava että ainoan koiran elämään totutteleva Jaro saa hetkeksi kaverin.
Talvella käytiin Luna-galgoa ja Suvi-greytä morjenstamassa ja koirien kanssa metsässä juoksemassa. Jaro ja Luna tulivat hyvin juttuun ja nyt odotan maaston sulamista että päästäisi Lunan ja Suvin luokse taas leikkimään ja riekkumaan. Eipä tarvitse itse liikkua juuri lainkaan kun vinttikoirat pistää tassua toisen eteen ja saksalainen pihavahti yrittää pysytellä perässä!

Keskiviikkona Jarolla on aika rokotuksiin. Ja minä ja isä viedään se sinne, voi Jaro-parkaa kun joutuu minun kyytiin, suoritan siis ajokorttia opetusluvalla. Saapa nähdä onko meillä tuloksena takalasin vai etulasin sisäpuolelle liiskaantunut koirapannukakku! No eipä sentään, ihan hyvä kuski olen :-)

Helmikuussa sain muuten uuden kameran, Canon EOS 1100D! Valokuvaus on jo useamman vuoden ollut tärkeä harrastus ja on mukava että saatiin vähän parempi väline sen harjoittamiseen. Putkenahan tuossa on kittilinssi 18-55mm mutta kuulinpa huhupuhetta että kesän kynnyksellä hankittaisi ulottuvampi zoomi jos hyvin käy!

Lopuksi vielä kuvia!

^ Nämä kuvat otettiin palmusunnuntaina. Jaro pääsi pitkästä aikaa vetopuuhiin, kun tuollainen epäilyttävä kyytiläinen (pikkuveli) ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi. Lisäksi tuossa on todistusaineistoa siitä että ollaan me aina välillä treenattu tokoakin.

Jaro kirmaa, ettei vaan jää matkasta!

Siinäpä vielä pari kuvaa papasta, tuollaisena minä sen aina muistan.

2011 oli ja meni

Niin se vuosi vaan vierähti, hassu juttu kun aika vaan tuppaa kulumaan vaikkei sitä huomaa!

Mitähän meidän vuoteen tapahtui. Lyhykäisyydessään varmaankin näyttelyt, mätsärit, toko, vetoharrastus ja kaikki muu säätäminen siinä sivussa.

Tein tämmöisen nopean muokkauksen meidän näyttelyvuodesta, aika mukavasti meni kun muutamassa näyttelyssä vaan piipahdettiin.

Tokoa treenattiin ekaa kertaa ohjatusti ja se auttoi meitä hurjasti eteenpäin, tänä vuonna aiotaan jatkaa itsenäisesti tokoilua kun kyydin kanssa oli aina välillä ongelmia eikä sunnuntai-aamupäivinä oikein kiinnostanut aina lähteä tokoa vääntämään.

Vetovaljaat tilattiin ja niitä käytettiin ahkerasti kevättalvella. Syksyllä ei päästykään vetämään kun loppuvuosi oli niin ankea sään suhteen, lumi tuli kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen ja tänään otliin ekaa kertaa tänä talvena potkuria vetämässä. Lisäksi länkivaljaat oli kovassa käytössä. Syksyllä tein niihin uudet remmit vanhasta hevosen rintaremmistä, siitä voisin joskus postailla. Nyt kelpaa taas vetää eikä varmasti mene poikki hihnat.
Keväällä olin kaverini Mirkan kanssa mökkeilemässä, mukana oli myös Jaro ja Kassu-lapinkoira. Tertattiin meidän valjakkoa useampaankin otteeseen viime talvena ja ihan eksoottista oli! Jaro ei ole ihan innokas vetohurtta muiden kanssa vetäessä ja yksinkin vetäessä meinaa välillä himmailla.

Viime vuonna tuli vietettyä enemmän aikaa muiden koirien kanssa. Jaron kanssa käytiin pari kertaa koirapuistoilemassa ja Mirkan luona yökylässä. Kesällä oltiin pari yötä Mirkan mökillä mahtavien ihmisten ja koirien seassa ja siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Voisin nyt mainita vaikka Totti-tipsun omistajineen ja Aasa-eukun ja omistajan. Koirapiireistä voi ihan oikeestikin saada huippukavereita, myös ihmisistä (:

Syksyllä oltiin Iron kasvattajan leirillä Jaron kanssa ja siellä tutustuttiin erikoisjälkeen. Kotona tehtiin syksyllä vielä erikoisjälkeä ja siitä kerrastakin jäi niin hyvä fiilis että jatketaan kyseisen harrastuksen parissa myös tänä vuonna.

2012 tavoitteita harrastusten valossa:

- Tokoilua ALO-luokassa. Viralliset?

- Pari näyttelyä (Tampere KV, Tervakosken hoffierkkari, Jyväskylä KV?)

- BH-liikkeet kondikseen. Koe syksyllä?

- Vetoharrastuksen jatkaminen, aktiivisemmin canicrossia.

- Erikoisjäljen treenaamista.

Iron vuodesta teen vielä oman postauksen joku kaunis päivä, sanottakoon että pappa on virkeä ja reipas vanhus. Toinen takajalka on kipeä ollut jo kauan, mutta kummasti se kipu ja ontuminen unohtuu ulos päästessä. Mutta kun jotain epämiellyttävää on tiedossa niin pappa pistää kaikki näyttelijäntaidot peliin ja esittää surkeaa ja kuihtuvaa vanhusta. Lenkillä se kuitenkin nuorenee noin puolet iästään. 26.2. vietetäänkin Iron 11v-synttäreitä!

Videoita

http://www.youtube.com/watch?v=zNZ1ytmFtX0

Namin pito nenällä

http://www.youtube.com/watch?v=0B4IoR6d99c

Muuta temppuilua

http://www.youtube.com/watch?v=5uLNJs4cdjk

Esineen pito suussa - treeniä

http://www.youtube.com/watch?v=Lq_9AkB6rjc

Ja tässä sokerina pohjalla viime talvesta vetokooste-video, Jaron lisäksi kuvassa vilahtaa Iro ja kaverini Kassu-lapinkoira.

Mitäs tykkäilette? :)

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.



Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.


Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D


Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.


Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^