Tottelevainen Kunto - Kunto the obedient

Tänään käytiin möllitokoilemassa Vesangassa! Mölliluokassa oli kolme osallistujaa, ALO-luokassa meidän lisäksi neljä ja AVO-luokassa oli kolme. Varmaan arktinen sää oli syyllinen siihen että ihmiset jäivät mielummin kotiin valmistelemaan joulua. Mutta pieni joukko rohkeita koirakkoja oli saapunut paikalle.

Olen treenannut viime aikoina Kunton kanssa aika paljon. Erityisesti ollaan pyritty kiinnittämään huomiota liikkeen aloituksen terävyyteen ja muihin yksityiskohtiin. Edellisen omistajansa kanssahan Kunto on kilpaillut tokossa ja se on opetettu todella hyvin. Ongelmana on ollut lähinnä se, miten sen saa rauhoittumaan ja pysymään hallinnassa, kun kierrokset tuppaa nousemaan varsinkin liikkeiden välissä aika korkealle. Tänään kiitin Kuntoa liikkeiden välissä rauhallisilla ja hitailla silityksillä ja puhuin sille hiljaisella äänellä. Välillä se auttoi, välillä Kunto sortui haukahtelemaan ja hyppelemään kun oli niin kivaa!

Today we participated in the unofficial obedience test in Vesanka. In the unofficial class there was three participants as well as in open class. In novice class there was four participants besides us.

Lately I've trained pretty much with Kunto. I've especially focused on how to start exercises sharply and other little details. Kunto has competed with his previous owner and he has been trained very well. The main problem has been how to keep Kunto calm and controlled because he tends to go to overdrive especially between exercises. Today I thanked him between exercises by petting him very calmly and slowly and talking quietly. Sometimes it helped but sometimes couldn't help barking and jumping around because he was so happy!

PISTEET:

Luoksepäästävyys     10
Rauhallinen, hiljainen ja hieno, hyvä Kunto!

Paikallamakuu     10
Vaikka oli kylmää ja lumista, Kunto pärjäsi hienosti. Edes lepattavat kehänauhat eivät häirinneet, eikä yksi koira joka nousi ja lähti juoksentelemaan. Nousi aavistuksen hitaasti istumaan käskyn saatuaan.

Seuraaminen hihnassa     9
Muuten aivan täydellinen, mutta Kunto lähti liikkeelle muutaman askeleen mun jälkeen.

Seuraaminen vapaana     9
Sama kuin edellisessä.

Liikkeestä maahanmeno     9
Muuten täydellinen, mutta aavistuksen hitaasti meni maahan. Taisi johtua inhottavan kylmästä maasta.

Luoksetulo     10
Yllätyin kun Kunto tuli luoksetulosta suoraan sivulle, vaikka sen pitäisi tulla ensin eteen istumaan ja siitä uudesta käskystä sivulle. Mutta mikäpä siinä, kun molemmat tavat ovat hyväskyttyjä.

Liikkeestä seisominen     10
Tämän piti olla meidän epävarmin liike... Mieletön Kunto!

Hyppy     8
Kunto haukahti hypätessään ja ennakoi perusasennon. Muuten oli oikein hieno! Ei olla tehty tätä liikettä viime möllitokon jälkeen eli kahteen kuukauteen.

Kokonaisvaikutus     9
Tuomarin mukaan iloinen ja osaava koira! Yksi piste lähti siitä, että Kunto äänteli jonkin verran liikkeiden välissä ja hyppeli ympäriinsä. Kuntolla oli niin kivaa kun pääsi tositoimiin!

Yhteensä: 187p ALO1 sijoitus 2/5!!!

POINTS:

Accessibility     10
Quiet, calm and fine, good boy Kunto!

Lying down     10
Kunto did well even though it was cold and snowy in there. Neither the fluttering plastic ribbons nor one dog who stood up and ran away from line disturbed. Kunto sat a bit too slowly after my command.

Heeling on leash     9
Otherwise just perfect but Kunto started the exercise a few steps after me.

Heeling off leash     9
Same as in the previous.

Down under march     9
Otherwise just perfect but he reacted a bit too slowly. Maybe it was because of that disgusting cold ground

Recall     10
I was a bit surprised when Kunto came directly next to me. Actually he should first come and sit in front of me and then after a new command come next to me. But because both ways are acceptable it was alright.

Stand under march     10
This was supposed to me out most unsure exercise... Epic Kunto!

Jumping over a hurdle     8
Kunto barked when he jumped and sat too early. Otherwise very nice! We haven't trained this exercise after out last unofficial obedience test which was almost two months ago.

General impression     9
According to judge Kunto is a happy and talented dog! One point left because Kunto barked a little and jumped around between exercises. He had so much fun because he finally got some real action!

Altogether: 187/200p 1st prize total placement 2/5!!!  

---

Kylläpä olen onnellinen, Kunto oli niin upea että melkein itkettää. Minulla ja Kuntolla oli tosi hauskaa. Ehkä tässä vielä sinne virallisiin kisoihin päästään, ei mulla ole enää mitään syytä olla menemättäkään!

I'm so happy, Kunto was so awesome I'm almost gonna cry. Kunto and I had so much fun. Maybe we'll go to official test too. I mean, I have no reason not to go!

Kunto katsomassa Cesar Millanin ohjelmaa kiikkutuolista. Mukava tapa rentoutua rankan päivän päätteeksi.
Kunto watching Cesar Millan's program while sitting on rocking chair. Nice way to relax after hard day.

Möllitokoilua

Lupasin kertoilla meidän möllitokosta joka oli tuossa toissa lauantaina.

Kunto oli ennen koetta hyvällä vireellä liikkeellä ja itse koekin meni Kunton kohdalta ihan hienosti, mutta luulenpa että oma jännitykseni sai koiran sitten vähän hämilleen. Se ei esimerkiksi lähtenyt seuraamaan kertaakaan liikkeen alkaessa eneimmäisellä käskyllä vaan katseli tyynesti kun annoin sille käskyn ja lährin kävelemään. Sitten se oli loppuliikkeen aina kuitenkin hyvin hereillä ja teki todella hienosti.

Jäävät liikkeet olivat sitten aika hitaita, maahanmeno meni ihan pyllylleen. Toinen koira oli kussut paikkaan jossa piti antaa koiralle käsky. Kunto meni poikittain ja jäi nuuskimaan maata ja oli ihan omissa maailmoissaan.

Luoksetulossa se keksi että se tuleekin suoraan sivulle eikä eteentulon kautta. Muuten ok, mutta perusasento oli vino. Tästä yllätyin, että se yritti suoraan sivulle tuloa. Aina kuitenkin se on tullut tiiviisti eteen ja siitä perusasentoon toisesta käskystä. En tiedä onko joku muu perheenjäsen käyttänyt sitten tokokäskyä väärässä tilanteessa, toivottavasti ei. Kuitenkin samana iltana tokoilin Kunton kanssa ja sillon luoksetulo oli sujuva ja eteentulon kautta. Luultavasti olin niin jännittynyt että ohjasin huonosti ja Kunto sekoili siksi.

Hyppy oli sujuva ja hieno, sitä ei ollakaan treenattu kuin kahdesti ja Kunto teki sen hienosti.

Paikkamakuussa oli yllättävää se, että Kunto meni maahan ja tuli peruasentoon niin hitaasti. Ohjasin sitä aika epävarmasti ja tiedän että esimerkiksi sanoin käskysanan omituisen kimeesti ja epävarmasti, nyt ihan hävettää oma tupeltaminen.

En jaksanut jäädä odottamaan pisteiden julkistusta ja palkintojen jakoa. Palkintojahan me kai saatiin, kun luokassa oli vain kolme osallistujaa. Mutta en kokenut niin tarpeelliseksi jäädä palelemaan ensimmäisenä lomapäivänä sinne hallille joidenkin namien takia.

Tuomari rokotti kokonaisvaikutelmassa siitä että Kunto hyppi mun päälle. Mua nauratti vähän se, ehkä se on ihan ymmärrettävää että liikkeiden välissä Kunto hyppi semmoisia tasajalkahyppyjä mun vieressä ja tökki mua nenällään ja tassuillaan aina ilmalennon aikana :D

Mutta lomalla sitten tokoiltiin ja tehtiin kivoja treenejä, joissa aina oli huippukiva pallopalkka ja palkkasin yllättävistä tilanteista ja välillä ihan vaan upeasta perusasennosta. Kunto on niin hieno mies kun se on aina niin iloinen! Vaikka joskus pitäisikin sanoa sille kovempaa, se uhraa pari sekuntia siihen että näyttää vähän katuvalta ja kohta se on oma iloinen itsensä.

The Saturday before last week we were at unofficial obedience test. It didn't go that well, I failed and it affected on Kunto's behavior. He was happy all the time but neither he or I were fully concentrated. But it won't matter because after test we have been training and Kunto does as well as always. We had quite a low score but I must say it was my fault. I was too nervous and of course it affected on Kunto too.
The judge didn't like when Kunto jumped over me and next to me. Well Kunto was full of energy as always and jumping is his way to show how happy he is. Kunto was happy, I was happy, that's is the only thing that matters.

Taukoa taukoa...

Kyllä vain, elossa ollaan ja sitä rataa. Joku laiskamato on kyllä varmaan puraissut minua kun on ollut niin pirun hankalaa saada aikaiseksi bloggerin avaaminen ja uuden postauksen kirjoittelu.

Viime aikoina meillä on eletty vähän surullista aikaa, edellisessä postauksessa kerroinkin syyn. Mutta nyt Irolla on hyvä olla ja väittäisin että minullakin. Kun nyt tiedetään

että Iron ei tarvitse enää ikinä kärsiä, tuntuisi itsekkäältä toivoa että se vielä eläisi.

Mutta muuten meillä eletään ihan kuten ennenkin. Arki on tosin sen verran muuttunut, että Jaro saa enemmän liikuntaa ja huomiota. Nyt kun siskoni lenkkeilee Jaron kanssa sen sijaan että kävi lenkillä aiemmin Iron kanssa. Lisäksi 12-vuotias pikkuveljeni on alkanut viemään Jaroa lenkille. Koska Jaro on kuitenkin voimakastahtoinen ja fyysisestikin voimakas koira joka sinkoilisi mielellään autojen perään, se käy veljeni kanssa vain metsälenkeillä. Ja minäkin toki pyrin lenkkeilemään ja harrastamaan Jaron kanssa mahdollisimman paljon. Lukio vaan tuppaa viemään aikaa aika mukavasti, koulu loppuu nytkin neljänä päivänä viikossa kello 16:00. Onneksi sen jälkeen ehtii vielä iltalenkille. Kovin ruhtinaallisia juoksilenkkejä ei olla harrasteltu arkisin, minulla on tässä jaksossa ollut 8 tuntia koululiikuntaa viikossa, iltalenkki toimii mukavana palauttavana ja virkistävänä lenkkinä. Viikonloppuisin ollaankin sitten melkein pelkästään lenkkeilty, kun äiti lenkittää aamuisin silloin kun me aamu-uniset lapsukaiset vielä uinumme höyhensaarilla. Ja viime viikkoina on ollut todella upeita hankikelejä, jolloin tuntuisi silkalta vääryydeltä jäädä sisälle, kun ulkona on niin mieletön ilma ja voi vaan juoksennella ympäri peltoja eikä upota ollenkaan.

Harrastusrintamalla näyttää hyvältä. Muutama möllitoko on kiikarissa alkukesän ja kevään aikana. Ja villi unelma olisi korkata kisaura hoffien rotumestiksissä Tervakosken päänäyttelyn yhteydessä, mutta se edellyttäisi muutaman ongelman ratkeamista:
1) Luoksetulo. Jaro tulee hiipien ja löntystellen, harvoin vaivautuu laukkaamaan ja sivulle tulee vähän sinne päin. Nyt olen alkanut opettamaan sen eteentulon kautta. Jospa se saisi vähän intoa tähän touhuun. Huomenna treenataan tätä taas ruokapalkalla, ehkä se tästä alkaa muotoutumaan.

2) Jäävät liikkeet. Pitäisi saada maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi. Hyvällä mallilla ollaan ja luulen että suurin ongelma olen minä itse, oletan koko ajan että ei se kuitenkaan jää maahan. No tuskinpa siitä sen parempi tulee jos jatkan tätä asennetta. Enemmän luottoa koiralle!
3) Hyppy. Talvella treenattiin hyppyä ja se menikin kuin unelma! Nyt pitäisi alkaa taas treenaamaan sitä. Talvitreenin tulos oli iloinen yllätys, ottaen huomioon että todellakin elin siinä uskossa että Jarohan ei hyppää. Voi koiraparkaa, ei ole ihmekään jos ei aina innosta, kun omistaja on valmiiksi jo pessimistinen.

Tampere KV onkin meidän tämän näyttelyvuoden aloittava koitos. Kovin montaa näyttelyä tuskin kierretään, Jarollahan on kasassa ne kolme SERTiä jo. Keskittyminen kohdistuu todennäköisesti tokoon ja BH-kokeeseen sekä mahdollisiin muihin lajeihin. Esimerkiksi vepeä ollaan innokkaasti menossa ainakin kokeilemaan kun kennelkerhomme sitä aikoo järjestää tänä vuonna. Sisko on lajista myöskin innoissaan ja tulee mielellään Jaron toiseksi ohjaajaksi.

Toukokuussa meillä on muutakin hupia tiedossa kuin Tampere KV, meille tulee reiluksi viikoksi kylään saksanseisoja Murronnevan Moona! Moonasta on kuvia Jyväskylä KV-postauksessani. Siellähän esitin Moonan hienosti rotunsa parhaaksi (ja ainoaksi). Jaro ja Moona ovat kyllä symppis pariskunta, on mukava että ainoan koiran elämään totutteleva Jaro saa hetkeksi kaverin.
Talvella käytiin Luna-galgoa ja Suvi-greytä morjenstamassa ja koirien kanssa metsässä juoksemassa. Jaro ja Luna tulivat hyvin juttuun ja nyt odotan maaston sulamista että päästäisi Lunan ja Suvin luokse taas leikkimään ja riekkumaan. Eipä tarvitse itse liikkua juuri lainkaan kun vinttikoirat pistää tassua toisen eteen ja saksalainen pihavahti yrittää pysytellä perässä!

Keskiviikkona Jarolla on aika rokotuksiin. Ja minä ja isä viedään se sinne, voi Jaro-parkaa kun joutuu minun kyytiin, suoritan siis ajokorttia opetusluvalla. Saapa nähdä onko meillä tuloksena takalasin vai etulasin sisäpuolelle liiskaantunut koirapannukakku! No eipä sentään, ihan hyvä kuski olen :-)

Helmikuussa sain muuten uuden kameran, Canon EOS 1100D! Valokuvaus on jo useamman vuoden ollut tärkeä harrastus ja on mukava että saatiin vähän parempi väline sen harjoittamiseen. Putkenahan tuossa on kittilinssi 18-55mm mutta kuulinpa huhupuhetta että kesän kynnyksellä hankittaisi ulottuvampi zoomi jos hyvin käy!

Lopuksi vielä kuvia!

^ Nämä kuvat otettiin palmusunnuntaina. Jaro pääsi pitkästä aikaa vetopuuhiin, kun tuollainen epäilyttävä kyytiläinen (pikkuveli) ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi. Lisäksi tuossa on todistusaineistoa siitä että ollaan me aina välillä treenattu tokoakin.

Jaro kirmaa, ettei vaan jää matkasta!

Siinäpä vielä pari kuvaa papasta, tuollaisena minä sen aina muistan.

Möllitokoa ja vetoa

Viikko sitten, 23.1. olin Jaron kanssa möllitokossa. Jaro oli alusta asti hyvin hermostunut, piippasi ja ei huomioinut käskyjä. Kotona Jaro kuunteli ja oli älyttömän hieno, mutta paikan päällä Jaro oli älyttömän hermostunut.
Meidän suoritus oli kaiken kaikkiaan aikamoinen fiasko. Hävetti ihan suunnattomasti olla siellä tekemässä liikkeitä, kun koira oli laiska kun mikä eikä kuunnellut ollenkaan mitään. Esimerkiksi seuraamisessa Jaro ei vilkaissut minuun kertaakaan. Se kiinnostui jokaisessa liikkeessä enemmän maasta kuin minusta.
Muutama liike meni nollille, luoksepäästävyys oli 10 ja paikallamakuu 9, muut pisteet olivatkin sitten 6½-7 pintaan.

Kotona muutaman päivän päästä möllitokosta kokeiltiin sitten seuraamista ym ja Jaro teki kuin unelma! Kontakti pysyi ja Jaro heilutti häntää ja oli iloinen. Tästä saatiin sitten selville, että häiriötreeniä me tarvitaan enemmän. Täytyy vaikka kauppareissuihin yhdistää se, että menen Jaron kanssa parkkipaikoille ym harjoittelemaan.

Vetoa on taas harrastettu muutaman kerran viikossa. Eilen Jaro veti potkukelkkaa pienen lenkin ja veti melko hienosti. Välillä jäi laahaamaan, mutta pääasiassa veti reippaasti edellä.
Myös melkein 10v Iro-vanhus veti aluksi Jaron kanssa vierätysten, mutta koska Irolle ei olla koskaan kunnolla opetettu vetoa, se ei sitä oikein osaa. Lähinnä se halusi vain kipittää vierellä, ei sillä ollut aikomustakaan mennä edellä. Päästin Iron melkein heti vapaaksi ja se kirmasi meidän vierellä, siitä se nauttii enemmän kuin vetämisestä.



Tänään kävin sitten kauniin ja aurinkoisen sään kunniaksi uudella lenkillä. Käytiin kääntymässä melkein 2 km päässä, eli pituutta lenkille tuli nelisen kilometriä.
Täytyy sanoa, että olen nyt enemmän kuin ylpeä tästä koirasta! Jaro veti koko matkan innokkaasti ja iloisesti, suurimman osan matkasta vieläpä laukkasi reippaasti, kertaakaan ei jäänyt pysähtelemään ja nuuskimaan, vaan veti hienosti myös niiden talojen ohi, joissa on koiria, eikä jäänyt merkkaamaan penkkoja ym. Hitsi vieköön, Jaro veti tänään upeammin kuin vielä kertaakaan tähän mennessä, mahtavaa Jaro :)