Taukoa taukoa...

Kyllä vain, elossa ollaan ja sitä rataa. Joku laiskamato on kyllä varmaan puraissut minua kun on ollut niin pirun hankalaa saada aikaiseksi bloggerin avaaminen ja uuden postauksen kirjoittelu.

Viime aikoina meillä on eletty vähän surullista aikaa, edellisessä postauksessa kerroinkin syyn. Mutta nyt Irolla on hyvä olla ja väittäisin että minullakin. Kun nyt tiedetään

että Iron ei tarvitse enää ikinä kärsiä, tuntuisi itsekkäältä toivoa että se vielä eläisi.

Mutta muuten meillä eletään ihan kuten ennenkin. Arki on tosin sen verran muuttunut, että Jaro saa enemmän liikuntaa ja huomiota. Nyt kun siskoni lenkkeilee Jaron kanssa sen sijaan että kävi lenkillä aiemmin Iron kanssa. Lisäksi 12-vuotias pikkuveljeni on alkanut viemään Jaroa lenkille. Koska Jaro on kuitenkin voimakastahtoinen ja fyysisestikin voimakas koira joka sinkoilisi mielellään autojen perään, se käy veljeni kanssa vain metsälenkeillä. Ja minäkin toki pyrin lenkkeilemään ja harrastamaan Jaron kanssa mahdollisimman paljon. Lukio vaan tuppaa viemään aikaa aika mukavasti, koulu loppuu nytkin neljänä päivänä viikossa kello 16:00. Onneksi sen jälkeen ehtii vielä iltalenkille. Kovin ruhtinaallisia juoksilenkkejä ei olla harrasteltu arkisin, minulla on tässä jaksossa ollut 8 tuntia koululiikuntaa viikossa, iltalenkki toimii mukavana palauttavana ja virkistävänä lenkkinä. Viikonloppuisin ollaankin sitten melkein pelkästään lenkkeilty, kun äiti lenkittää aamuisin silloin kun me aamu-uniset lapsukaiset vielä uinumme höyhensaarilla. Ja viime viikkoina on ollut todella upeita hankikelejä, jolloin tuntuisi silkalta vääryydeltä jäädä sisälle, kun ulkona on niin mieletön ilma ja voi vaan juoksennella ympäri peltoja eikä upota ollenkaan.

Harrastusrintamalla näyttää hyvältä. Muutama möllitoko on kiikarissa alkukesän ja kevään aikana. Ja villi unelma olisi korkata kisaura hoffien rotumestiksissä Tervakosken päänäyttelyn yhteydessä, mutta se edellyttäisi muutaman ongelman ratkeamista:
1) Luoksetulo. Jaro tulee hiipien ja löntystellen, harvoin vaivautuu laukkaamaan ja sivulle tulee vähän sinne päin. Nyt olen alkanut opettamaan sen eteentulon kautta. Jospa se saisi vähän intoa tähän touhuun. Huomenna treenataan tätä taas ruokapalkalla, ehkä se tästä alkaa muotoutumaan.

2) Jäävät liikkeet. Pitäisi saada maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi. Hyvällä mallilla ollaan ja luulen että suurin ongelma olen minä itse, oletan koko ajan että ei se kuitenkaan jää maahan. No tuskinpa siitä sen parempi tulee jos jatkan tätä asennetta. Enemmän luottoa koiralle!
3) Hyppy. Talvella treenattiin hyppyä ja se menikin kuin unelma! Nyt pitäisi alkaa taas treenaamaan sitä. Talvitreenin tulos oli iloinen yllätys, ottaen huomioon että todellakin elin siinä uskossa että Jarohan ei hyppää. Voi koiraparkaa, ei ole ihmekään jos ei aina innosta, kun omistaja on valmiiksi jo pessimistinen.

Tampere KV onkin meidän tämän näyttelyvuoden aloittava koitos. Kovin montaa näyttelyä tuskin kierretään, Jarollahan on kasassa ne kolme SERTiä jo. Keskittyminen kohdistuu todennäköisesti tokoon ja BH-kokeeseen sekä mahdollisiin muihin lajeihin. Esimerkiksi vepeä ollaan innokkaasti menossa ainakin kokeilemaan kun kennelkerhomme sitä aikoo järjestää tänä vuonna. Sisko on lajista myöskin innoissaan ja tulee mielellään Jaron toiseksi ohjaajaksi.

Toukokuussa meillä on muutakin hupia tiedossa kuin Tampere KV, meille tulee reiluksi viikoksi kylään saksanseisoja Murronnevan Moona! Moonasta on kuvia Jyväskylä KV-postauksessani. Siellähän esitin Moonan hienosti rotunsa parhaaksi (ja ainoaksi). Jaro ja Moona ovat kyllä symppis pariskunta, on mukava että ainoan koiran elämään totutteleva Jaro saa hetkeksi kaverin.
Talvella käytiin Luna-galgoa ja Suvi-greytä morjenstamassa ja koirien kanssa metsässä juoksemassa. Jaro ja Luna tulivat hyvin juttuun ja nyt odotan maaston sulamista että päästäisi Lunan ja Suvin luokse taas leikkimään ja riekkumaan. Eipä tarvitse itse liikkua juuri lainkaan kun vinttikoirat pistää tassua toisen eteen ja saksalainen pihavahti yrittää pysytellä perässä!

Keskiviikkona Jarolla on aika rokotuksiin. Ja minä ja isä viedään se sinne, voi Jaro-parkaa kun joutuu minun kyytiin, suoritan siis ajokorttia opetusluvalla. Saapa nähdä onko meillä tuloksena takalasin vai etulasin sisäpuolelle liiskaantunut koirapannukakku! No eipä sentään, ihan hyvä kuski olen :-)

Helmikuussa sain muuten uuden kameran, Canon EOS 1100D! Valokuvaus on jo useamman vuoden ollut tärkeä harrastus ja on mukava että saatiin vähän parempi väline sen harjoittamiseen. Putkenahan tuossa on kittilinssi 18-55mm mutta kuulinpa huhupuhetta että kesän kynnyksellä hankittaisi ulottuvampi zoomi jos hyvin käy!

Lopuksi vielä kuvia!

^ Nämä kuvat otettiin palmusunnuntaina. Jaro pääsi pitkästä aikaa vetopuuhiin, kun tuollainen epäilyttävä kyytiläinen (pikkuveli) ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi. Lisäksi tuossa on todistusaineistoa siitä että ollaan me aina välillä treenattu tokoakin.

Jaro kirmaa, ettei vaan jää matkasta!

Siinäpä vielä pari kuvaa papasta, tuollaisena minä sen aina muistan.

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.



Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.


Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D


Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.


Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^