Jyväskylä KV 11.11.

Kyllä vain, lähdettiin käymään ihan isossa kaupungissa ja isossa näyttelyssä vailla sen kummempia odotuksia. Tavoitteena oli mukava ja kattava arvostelu, laatuarvosanalle en asettanut odotuksia.

Kunto piipahti rodunmuutosarvostelussa, jossa tuomari George Schogol juoksutti meidät kerran kehän ympäri ja myönsi meille rodunmuutoksen. Kunto on nyt siis virallisesti pitkäkarvainen saksanpaimen.

AVO-uroksissa Kunto oli ensimmäinen kahdesta osallistujasta. Kaiken kaikkiaan georgialaisen tuomarin arvostelemia pitkäkarvaisia saksanpaimenia oli 8 ja lyhytkarvaisia ilmeisesti 23.

Koiralle iski jännitys ja samalla hermostutti minuakin kun Kunto tarttui hihnaan kiinni hampaillaan ja rupesi leikkimään iloisesti vetoleikkejä. Juoksuosuudet Kunto piti hihnasta kiinni kun oli niin vireässä tilassa että ei päästänyt irti, enkä halunnut alkaa kehässä kovasti käskyttämään ettei tuomari hermostu.

Tuomari oli harvasanainen ja nopea arvostelija. Hyvä kun edes sain koiran paikalleen niin meille ojennettiin keltainen nauha, eli Kunto oli Hyvä! Jes, tätä salaisesti toivoinkin ja olin onnellinen että meni niin hyvin.

Kunton mielestä oli kiva päästä viettämään leikkihetkeä
kehään! Ja sit vielä juostiinkin, ja voi kun meillä oli kivaa!
Kuntolla ja minulla oli hirmu kivaa! Tuomarisedän huumorintaju
ei tainnut ihan riittää.

Arvostelu:

"5-vuotias, keskikokoinen, lyhyt rakenne, keskivoimakkaat kulmaukset ja riittävät kyynärkulmaukset. Hyvä tasapurenta."

Kuntohan käyttäytyi muualla kun kehässä oikein mallikkaasti! Sillä oli oma pinkki vinkupupunsa jota se sai kuljettaa ja piipittää jos alkoi mennä muuten liian levottomaksi touhu. Kunto myös äkkäsi siskon kädestä näyttelyluettelon ja pihisti sen ovelaakin ovelammin! Herättihän se aikamoista hilpeyttä kipittäessään luettelo suussaan. Kerran kun luettelo meinasi tipahtaa, Kunto heitti sen ilmaan ja nappasi parempaan otteeseen. Ihmisiä nauratti kovasti luetteloa kantava iloinen paimenkoira, monenlaisia kommentteja kuultiinkin ohimennen kun toinen kantoi niin tomerana ja ylpeänä kuolaista ja repaleista luetteloa.
Kunto on hauska otus kun saa jotain kantaumuksia. Se ei välittänyt yhdestäkään koirasta, olivatpa ne uroksia tai narttuja ja isoja tai pieniä, ihan onnellisesti se käveli rähisevien koirien ohi pupu tai luettelo suussaan. Ilman tavaroita se olisi saattanutkin ärähtää.

Ja minähän toki hemmottelin lapsen ja vein sen kehäkäynnin jälkeen leluostoksille. Kunto sai valita kaks pehmolelua ja oli kyllä kuin lapsi lelukaupassa, vähän kiukutteli kun kolmas lelu jätettiin kauppaan. Oli muuten vinkuleluhullulla koiralla jännittävä päivä, kaikilla myyntipisteillä oli lapsia kokeilemassa vinkuleluja ja Kunto oli korvat pystyssä ja pää kääntyi kuin väkkärä jokaiseen suuntaan mistä ääniä vaan kuului.

Minä ja Kunto (ja näyttelyluettelo)

Ostin myös Kuntolle ruusukkeen muistoksi tästä ensimmäisestä (ja ainoasta?) virallisesta kehäkäynnistä. Miehekkään pinkissä ruusukkeessa lukee DARLING.

Tässä lopuksi vielä kaverini Jutan ottamia kuvia Kuntosta

© Jutta Savela

© Jutta Savela

© Jutta Savela

Oli mukava päivä ja tuttujakin tuli tavattua, sellaisiakin tuttuja joita en aiemmin ole livenä nähnyt vaan internetin (lue: petsien) ihmeellisessä maailmassa törmäillyt. Oli mukava nähdä uusia kasvoja ja tutustua tähän minulle melko uuteen rotuun näin näyttelyssä käymisen perusteella.

Kunto participated his first dog show at Jyväskylä INT! I'm sorry for being too lazy to translate the whole text.

Before our actual turn we had to chance Kunto's breed. He was registered as normal coated but since he is long-coated the judge had to sign a certificate and note he is long-coated.

When it was our turn, Kunto got a bit excited. He grabbed the leash and wanted to carry it in his mouth. He wouldn't let go so I gave up since I didn't want to command him the way I normally do. So I let him run with leash between his teeth. That part didn't go that well. But the important point is that Kunto and I had fun! I don't care what the other people were thinking since I laughed and Kunto seemed so happy and proud. The judge seemed busy, I could hardly stop and try get Kunto stand still when he gave us he yellow ribbon.
So Kunto got Good! I'm so proud and happy now. Too bad the assessment was quite short.  I'll paste it here later.

Kunto was his own happy self. He carried his pink toy rabbit and sometimes he even got the catalogue and threw and carried it. I saw many happy faces smiling at him while he carried all kinds of things in his mouth. We bought him two toys too. Kunto was like one little child in a big toy store. And then he was happy with a huge toy lion.

I bought him a pink ribbon with silver text "DARLING" on it. Of course I had to buy some kind of reminder of our first (and last?) dog show :D

I had a wonderful day. I don't like dog shows because I just don't feel like they have any kind of use these days. I wanted to go there with Kunto because I wanted a professionals opinion about Kunto.
But I enjoyed meeting new people and especially people who own German Shepherd. I have never actually paid attention to German Shepherds and people who own one. Now that I have my own gsd it's like a whole new world for me. 

Lokalokalokakuu

Nimensä mukainen kuu taitaa olla tulossa.. Kunto ainakin on erittäin tehokas imemään turkkiinsa kaikenlaista hiekkaa, mutaa ja muuta miellyttävää. Iltaisin aina käyn varistelemassa parvekkeelta sata kiloa hiekkaa päiväpeitolta, kun Kunto on sitä sinne niin antaumuksella turkissaan kantanut.

Kunto on aika hauska tapaus, se tuli todistettua tuossa autoa pestessä. Painepesurisuihkun läpi vaan vilahti tumma hahmo kun Kunto hyppi tasajalkapomppuja ja saalisti vesisuihkua. Sillä on ihan mieletön hyppyvoima,  se liiteli mun pään korkeudessa ilmojen halki kita auki.
Tässä on vielä kuvamateriaalia

Huomenna tai ylihuomenna taidan saada viimein postista kauan odottamani sadetakin koiralle, ja samalla tulee myös kissan kantokoppa!

Kunto ilmoitettiin muuten viime viikolla Jyväskylän KV koiranäyttelyyn! Apua, vähän jänskättää jo kun ennen kehiä pitää suorittaa Kuntolle rodunvaihto, se kun on rekisteröity normaalikarvaiseksi ja nyt pitkäkarvainen on eriytetty omaksi rodukseen, joten pitää käydä vaihtamassa Kunto oikean rodun rekisteriin.

Tavoitteena meillä on näyttelyistä se, että Kunto saa jonkinlaisen arvostelun. Nauhojen ja lippulappusten värillä ei ole mitään väliä, Kunto saattaa edustaa tuomarin mielestä vääränlaista linjaa mutta olkoon. Minun silmään Kunto on yksi upeimmista seeffereistä mitä olen koskaan nähnyt, ja se on luonteeltaan ja terveydeltään ihan huippu. Lisäksi se toimii tokossa ja jäljellä, jos se ei kauneuskilpailussa loista niin se on sitten voi voi. En kyllä ajatellut muutenkaan paljoa Kunton kanssa kehiä kierrellä, keskitytään niihin harrastuksiin joista minä ja koira tykätään enemmän, ja jotka ovat oikeasti merkityksellisempiä kun kehässä tuomarin arvosteltavana juoksentelu.

Niin ja mulla on tässä muuten vielä pienessä harkinnassa, pitäiskö sitä ponnistaa ensi kuussa Pieksämäelle toko-kokeeseen!

Kuvamateriaali on viime viikoilta: Kuntamo iltalenkillä ja Kuntamo ja "pieni" kepakko.

Naisseuraa ja Tampere KV

Meillä majaili reilu viikon ajan hurmaava saksanseisojaneitonen nimeltä Moona. Tänä aamuna isäntänsä kävi hakemassa koiran kotiin, Moona tuli meille viime viikon keskiviikkona isäntäperheen loman ajaksi. Ensimmäinen ilta ja päivä oli ikävöintiä ja uikutusta. Sitten rauhotuttiin ja asetuttiin taloksi. Ja Moona todellakin toteutti kehoitusta "Ole kuin kotonasi". Tuo suloinen sydäntenmurskaaja voisi olla halittavana ja rapsutettavana vaikka maailman tappiin asti. Se on koko ajan menossa mukana, valvoo ruuanlaittoa, dataa mun kanssa ja seuraa silmä tarkkana lätkää ja Taru Sormusten Herrastakin katsottiin yhdessä.

Jaron kanssa Moona tulee loistavasti juttuun, onhan nuo jo aiemminkin tavanneet. Jaroa tosin taitaa pikkuhiljaa alkaa tympimään se että sen rooli yksinoikeutettuna koirana on hetkellisesti viety.
Mutta on Moonasta seuraakin ollut paljon Jarolle, onpahan joku joka innostaa Jaroakin juoksentelemaan ympäri metsiä ja piristään arkea.

Moona on todella hyväkäytöksinen ja tottelevainen koira. Lenkillä tulee käskystä luokse ja jättää mielenkiintoisten hajujen seuraamisen vaikka onkin ihan toimiva lintukoira. Peruskäskyt on opetettu hyvin, ei näin helppoa koiraa olekkaan!

Pariskunta

Sunnuntaina käytiin sitten korkkaamassa asuntoautoilukausi Tampereella koiranäyttelyissä. Moona tuli tottakai mukaan. Sillä aikaa kun minä ja sisko oltiin Jaron kanssa näyttelyissä niin Moona kierteli Tampereella meidän perheen kanssa. Oli kuulemma keräillyt paljon ihastelijoita ja rapsuttelijoita perheeni kanssa liikkuessaan. Eikä kyllä ihmekkään, ei noin iloista koiraa voi olla olemassa. Tuntuu että sen häntä ei ikinä lopeta heilumista ja sillä on huulillaan koko ajan kestohymy!

Näyttelyissä tuomarina oli Juha Putkonen. Jarolle tuli häneltä taas EH kuten viime näyttelyssä Jyväskylän KVssa. Kilpailuluokassakin käytiin pyörähtämässä, tuloksena AVK3 eli viimeinen.

Liikekuvia Tampereelta.

Arvostelu:
"Black & tan. Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea, tänään turhan hoikassa kunnossa esitetty. Hyvä pään sivuprofiili. Hieman alas kiinnittyneet korvat. Keskiruskeat, pyöreät silmät. Hyvä purenta. Hyvä kaula. Pyöreäkylkinen mutta lihasmassaton rintakehä. Kiitettävästi kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä karvapeite. Vaaleat tan-merkit. Vapaat, yhdensuuntaiset takaliikkeet. Riittävä taka-askeleen pituus. Esiintyy hyvin."


Arvostelu oli siis todella hyvä ja kattava, on aina mukava kun saa oikeasti koko lomakkeen pituudelta tekstiä eikä niitä yhden rivin arvosteluita joita olen joiltain tuomareilta nähnyt saatavan.

Näyttelyn jälkeen käytiin Härmälän leirintäalueella katselemassa ja maalaiturilla tiirailemassa maisemia. Kotimatkalla pysähdyttiin Jämsässä syömään jäätelöä ja keittämään pannukahvit asuntoauton kaasuliedellä. Kävin koirien kanssa samoilemassa metsässä ja tarkkailemassa junaa joka puksutti ohi.
Moona on aika näppärän kokoinen asuntoautokaveri, koko matkan Jämsästä Muurameen se nukkui pienellä kerällä asuntoauton penkillä ja kotiin päästyään lähti Jaron kanssa pihalle kuin omaan kotipihaan olisi tullut.

Joillekin muillekin olisi maistunut jäätelö...

Koiranpentuilme

Like a boss

Taukoa taukoa...

Kyllä vain, elossa ollaan ja sitä rataa. Joku laiskamato on kyllä varmaan puraissut minua kun on ollut niin pirun hankalaa saada aikaiseksi bloggerin avaaminen ja uuden postauksen kirjoittelu.

Viime aikoina meillä on eletty vähän surullista aikaa, edellisessä postauksessa kerroinkin syyn. Mutta nyt Irolla on hyvä olla ja väittäisin että minullakin. Kun nyt tiedetään

että Iron ei tarvitse enää ikinä kärsiä, tuntuisi itsekkäältä toivoa että se vielä eläisi.

Mutta muuten meillä eletään ihan kuten ennenkin. Arki on tosin sen verran muuttunut, että Jaro saa enemmän liikuntaa ja huomiota. Nyt kun siskoni lenkkeilee Jaron kanssa sen sijaan että kävi lenkillä aiemmin Iron kanssa. Lisäksi 12-vuotias pikkuveljeni on alkanut viemään Jaroa lenkille. Koska Jaro on kuitenkin voimakastahtoinen ja fyysisestikin voimakas koira joka sinkoilisi mielellään autojen perään, se käy veljeni kanssa vain metsälenkeillä. Ja minäkin toki pyrin lenkkeilemään ja harrastamaan Jaron kanssa mahdollisimman paljon. Lukio vaan tuppaa viemään aikaa aika mukavasti, koulu loppuu nytkin neljänä päivänä viikossa kello 16:00. Onneksi sen jälkeen ehtii vielä iltalenkille. Kovin ruhtinaallisia juoksilenkkejä ei olla harrasteltu arkisin, minulla on tässä jaksossa ollut 8 tuntia koululiikuntaa viikossa, iltalenkki toimii mukavana palauttavana ja virkistävänä lenkkinä. Viikonloppuisin ollaankin sitten melkein pelkästään lenkkeilty, kun äiti lenkittää aamuisin silloin kun me aamu-uniset lapsukaiset vielä uinumme höyhensaarilla. Ja viime viikkoina on ollut todella upeita hankikelejä, jolloin tuntuisi silkalta vääryydeltä jäädä sisälle, kun ulkona on niin mieletön ilma ja voi vaan juoksennella ympäri peltoja eikä upota ollenkaan.

Harrastusrintamalla näyttää hyvältä. Muutama möllitoko on kiikarissa alkukesän ja kevään aikana. Ja villi unelma olisi korkata kisaura hoffien rotumestiksissä Tervakosken päänäyttelyn yhteydessä, mutta se edellyttäisi muutaman ongelman ratkeamista:
1) Luoksetulo. Jaro tulee hiipien ja löntystellen, harvoin vaivautuu laukkaamaan ja sivulle tulee vähän sinne päin. Nyt olen alkanut opettamaan sen eteentulon kautta. Jospa se saisi vähän intoa tähän touhuun. Huomenna treenataan tätä taas ruokapalkalla, ehkä se tästä alkaa muotoutumaan.

2) Jäävät liikkeet. Pitäisi saada maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi. Hyvällä mallilla ollaan ja luulen että suurin ongelma olen minä itse, oletan koko ajan että ei se kuitenkaan jää maahan. No tuskinpa siitä sen parempi tulee jos jatkan tätä asennetta. Enemmän luottoa koiralle!
3) Hyppy. Talvella treenattiin hyppyä ja se menikin kuin unelma! Nyt pitäisi alkaa taas treenaamaan sitä. Talvitreenin tulos oli iloinen yllätys, ottaen huomioon että todellakin elin siinä uskossa että Jarohan ei hyppää. Voi koiraparkaa, ei ole ihmekään jos ei aina innosta, kun omistaja on valmiiksi jo pessimistinen.

Tampere KV onkin meidän tämän näyttelyvuoden aloittava koitos. Kovin montaa näyttelyä tuskin kierretään, Jarollahan on kasassa ne kolme SERTiä jo. Keskittyminen kohdistuu todennäköisesti tokoon ja BH-kokeeseen sekä mahdollisiin muihin lajeihin. Esimerkiksi vepeä ollaan innokkaasti menossa ainakin kokeilemaan kun kennelkerhomme sitä aikoo järjestää tänä vuonna. Sisko on lajista myöskin innoissaan ja tulee mielellään Jaron toiseksi ohjaajaksi.

Toukokuussa meillä on muutakin hupia tiedossa kuin Tampere KV, meille tulee reiluksi viikoksi kylään saksanseisoja Murronnevan Moona! Moonasta on kuvia Jyväskylä KV-postauksessani. Siellähän esitin Moonan hienosti rotunsa parhaaksi (ja ainoaksi). Jaro ja Moona ovat kyllä symppis pariskunta, on mukava että ainoan koiran elämään totutteleva Jaro saa hetkeksi kaverin.
Talvella käytiin Luna-galgoa ja Suvi-greytä morjenstamassa ja koirien kanssa metsässä juoksemassa. Jaro ja Luna tulivat hyvin juttuun ja nyt odotan maaston sulamista että päästäisi Lunan ja Suvin luokse taas leikkimään ja riekkumaan. Eipä tarvitse itse liikkua juuri lainkaan kun vinttikoirat pistää tassua toisen eteen ja saksalainen pihavahti yrittää pysytellä perässä!

Keskiviikkona Jarolla on aika rokotuksiin. Ja minä ja isä viedään se sinne, voi Jaro-parkaa kun joutuu minun kyytiin, suoritan siis ajokorttia opetusluvalla. Saapa nähdä onko meillä tuloksena takalasin vai etulasin sisäpuolelle liiskaantunut koirapannukakku! No eipä sentään, ihan hyvä kuski olen :-)

Helmikuussa sain muuten uuden kameran, Canon EOS 1100D! Valokuvaus on jo useamman vuoden ollut tärkeä harrastus ja on mukava että saatiin vähän parempi väline sen harjoittamiseen. Putkenahan tuossa on kittilinssi 18-55mm mutta kuulinpa huhupuhetta että kesän kynnyksellä hankittaisi ulottuvampi zoomi jos hyvin käy!

Lopuksi vielä kuvia!

^ Nämä kuvat otettiin palmusunnuntaina. Jaro pääsi pitkästä aikaa vetopuuhiin, kun tuollainen epäilyttävä kyytiläinen (pikkuveli) ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi. Lisäksi tuossa on todistusaineistoa siitä että ollaan me aina välillä treenattu tokoakin.

Jaro kirmaa, ettei vaan jää matkasta!

Siinäpä vielä pari kuvaa papasta, tuollaisena minä sen aina muistan.

2011 oli ja meni

Niin se vuosi vaan vierähti, hassu juttu kun aika vaan tuppaa kulumaan vaikkei sitä huomaa!

Mitähän meidän vuoteen tapahtui. Lyhykäisyydessään varmaankin näyttelyt, mätsärit, toko, vetoharrastus ja kaikki muu säätäminen siinä sivussa.

Tein tämmöisen nopean muokkauksen meidän näyttelyvuodesta, aika mukavasti meni kun muutamassa näyttelyssä vaan piipahdettiin.

Tokoa treenattiin ekaa kertaa ohjatusti ja se auttoi meitä hurjasti eteenpäin, tänä vuonna aiotaan jatkaa itsenäisesti tokoilua kun kyydin kanssa oli aina välillä ongelmia eikä sunnuntai-aamupäivinä oikein kiinnostanut aina lähteä tokoa vääntämään.

Vetovaljaat tilattiin ja niitä käytettiin ahkerasti kevättalvella. Syksyllä ei päästykään vetämään kun loppuvuosi oli niin ankea sään suhteen, lumi tuli kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen ja tänään otliin ekaa kertaa tänä talvena potkuria vetämässä. Lisäksi länkivaljaat oli kovassa käytössä. Syksyllä tein niihin uudet remmit vanhasta hevosen rintaremmistä, siitä voisin joskus postailla. Nyt kelpaa taas vetää eikä varmasti mene poikki hihnat.
Keväällä olin kaverini Mirkan kanssa mökkeilemässä, mukana oli myös Jaro ja Kassu-lapinkoira. Tertattiin meidän valjakkoa useampaankin otteeseen viime talvena ja ihan eksoottista oli! Jaro ei ole ihan innokas vetohurtta muiden kanssa vetäessä ja yksinkin vetäessä meinaa välillä himmailla.

Viime vuonna tuli vietettyä enemmän aikaa muiden koirien kanssa. Jaron kanssa käytiin pari kertaa koirapuistoilemassa ja Mirkan luona yökylässä. Kesällä oltiin pari yötä Mirkan mökillä mahtavien ihmisten ja koirien seassa ja siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Voisin nyt mainita vaikka Totti-tipsun omistajineen ja Aasa-eukun ja omistajan. Koirapiireistä voi ihan oikeestikin saada huippukavereita, myös ihmisistä (:

Syksyllä oltiin Iron kasvattajan leirillä Jaron kanssa ja siellä tutustuttiin erikoisjälkeen. Kotona tehtiin syksyllä vielä erikoisjälkeä ja siitä kerrastakin jäi niin hyvä fiilis että jatketaan kyseisen harrastuksen parissa myös tänä vuonna.

2012 tavoitteita harrastusten valossa:

- Tokoilua ALO-luokassa. Viralliset?

- Pari näyttelyä (Tampere KV, Tervakosken hoffierkkari, Jyväskylä KV?)

- BH-liikkeet kondikseen. Koe syksyllä?

- Vetoharrastuksen jatkaminen, aktiivisemmin canicrossia.

- Erikoisjäljen treenaamista.

Iron vuodesta teen vielä oman postauksen joku kaunis päivä, sanottakoon että pappa on virkeä ja reipas vanhus. Toinen takajalka on kipeä ollut jo kauan, mutta kummasti se kipu ja ontuminen unohtuu ulos päästessä. Mutta kun jotain epämiellyttävää on tiedossa niin pappa pistää kaikki näyttelijäntaidot peliin ja esittää surkeaa ja kuihtuvaa vanhusta. Lenkillä se kuitenkin nuorenee noin puolet iästään. 26.2. vietetäänkin Iron 11v-synttäreitä!

Jyväskylä KV part2

Sunnuntai olikin sitten erilainen näyttelypäivä. Jaro lähti mukaan näyttelyyn muttei suinkaan rotukehään vaan Junior Handleriin lainaan Ainolle. Oltiin kehällä jo yhdeksän maissa ja siinä olikin ainolla aikaa treenailla Jaron kanssa. Minä kuvailin jutan kameralla ja pakoilin Jaroa ettei se ala minun perään katselemaan.

Aamulla Jutta oli jo ajoissa JH-kehällä kun Jutan koira oli osallistumassa näyttelyyn. Mulle tarjoutuikin oiva tilaisuus kokeilla Totti-tipsun esittämistä. Totti on niin ihana ja hassu pieni otus, sitä oli kiva kokeilla esittää! Totti eli Revonhännän Jarome olikin itse näyttelyssä Annin kanssa EH arvoinen.

Ainon ja Jaron JH-kehä meni muuten todella kivasti, mutta Jaro oli sitten taas vaihteeksi mammanpoika ja kuikuili kovasti sinne suuntaan missä itse olin. Harmillista että esiintyminen meni sen takia pieleen, mutta Aino oli kuitenkin innokas kokeilemaan ja esittämään Jaroa joskus toistekin. Ja mikäpä siinä, täytyy nyt saada Jarolle mahdollisimman paljon treeniä muiden kanssa että poika oppii että muutkin ihmiset narun päässä on ihan okei.

Aino ja Jaro siis JH ei sij. vanhempien sarjassa.

Loppupäivä menikin sitten ostoksia tehdessä ja petsieläisiä etsiessä. Aikamoisen läjän ihmisiä löysinkin ja kävin moikkailemassa, oli mukava nähdä ihan livenä niitä joiden kanssa ollaan vaan tuon koneen välityksellä jutusteltu.
Riikka ja Safia löysivät meidän kanssa ja Riikan kanssa tulikin juteltua enemmänkin. Oli todella kiva nähädä ja vähän tokoillakin. Ja Riikka ystävällisesti antoi mun kokeilla Safia-silkin esittämistä. Voi taivas se oli pieni ja sievä, ihan erilainen kun mitkään muut esittämäni koirat. Jaro tykkäsi Safiasta mutta Safia ei ihan lämmennyt Jarolle.

Ja loppuun vielä kuvia meistä! Minä, Anni ja Jutta oltiin siis ne junnukehän häiriköt jotka nauroi huonoille jutuille, räpsi kuvia ihan liikaa ja oli muuten vaan vähän randomeita. Mutta oli mukava viikonloppu, olisihan siellä ollutkin vähän yksinäistä varsinkin sunnuntaina, kiva kun kestitte taas minua!

Jyväskylä KV part1

Pari viikkoa sitten tuli pyörähdettyä Jyväskylässä, mutta aikaansaamattomuus iski ja en kyseisestä reissusta saanut vielä tänne raapusteltua, mutta nyt itsenäisyyspäivävapaan kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä.

Lauantaina 19.11. oltiin aamulla jo hyvissä ajoin matkalla Jyväskylään. Onneksi Jyväskylä on Muuramen naapurikunta niin ei tarvinnut herätä yöllä kuten niiden joidenkin joilla oli pitkä matka taitettavana ja mahdollisesti turkkirotukoira mukana, en kadehdi heitä yhtään!

Hoffikehällä oltiin hyvissä ajoin, hoffithan alkoivat jo 9:30 ja paikalla oltiin melkein 8:30 paikkeilla. Hoffeja oli näyttelyyn ilmoitettu 38 ja tuomarina oli Juha Putkonen.
Ennen kehän alkua jutusteltiin tuttujen kanssa, mm petsiestä tuttu Minna kävi meitä tervehtimässä ja alkujäätymisen jälkeen olikin tosi mukava jutella. Minna jäi vielä kuvaamaan meitä kehän ajaksi kun alunperin kuvaajaksi nakitettu Jutta joutui lähtemään JH-kehälle tulkiksi.

Jaro sai lopulta vuoden ensimmäisen EH:n totuudenmukaisella ja kattavalla arvostelulla. Tykkäsin kovasti tuomarista, osasi katsoa koiran virheet ja sijoitus on tuolla arvostelulla täysin ansaittu.
Jaron turkki ei ollut todellakaan näyttelykunnossa, irtokarvoja leijaili vielä ennen kehän alkua ja turkki oli muutenkin ryönäisessä kunnossa.

Arvostelu:

Black & tan. Hyvä koko. Oik mittasuhteet. Hyvä sarjaluusto. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Olkavarret viistommat. Riittävästi kulmautunut takaosa. Karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Vaaleat tanmerkit. Oikein kiinnittynyt häntä. Kevyt, joustava sivuaskel. Etuliike jää lyhyeksi. Miellyttävä käytös.

Seuraavaksi palloiltiinkin sitten aika tiiviisti JH-kehällä. Siellä tuli kuvailtua aika reippaasti niin omalla kameralla kuin Jutankin kameralla. Annikin siellä oli työn touhussa, junnukehällä auttamassa. Kovin kauaa ei ollut aamupäivällä aikaa kuvailla ja kierrellä sillä minulla oli toinen handlattava vielä lauantaipäivälle; tuttavan pk saksanseisoja Murronnevan Moona. Katri otti Jaron hoiviinsa siksi aikaa kun itse odoteltiin Moonan kehän alkua. Viime kerralla kun Moonan näin, se oli rauhallinen ja hiljainen. Nyt se oli vähän kierroksilla ensimmäisen sisänäyttelynsä takia ja oli melkoisen sählä.

Moona oli siis ainoa rotunsa edustaja, joten sen kehä oli nopeasti ohi. Moonan tuomarina oli Paavo Mattila.Mua itseäni taisi jännittää kehä enemmän kuin koiraa, joka oli sekin aika jännittynyt ja vireä. Kädet täristen ja ääni väristen sopersin tuomarin kysymyksiin vastaukset ja juostessakin meinasi jalat pettää.. Sitä se teettää kun on lähinnä oman koiran kanssa liikkunut. Ja jännitystä lisäsi ennestään jo se että Moona oli käynyt ennestään vain kahdessa näyttelyssä ja molemmista ROP ja SERT eli kyllähän se siellä mielen syövereissä kutkutti, että jospa nyt tulisi sen viimeinen SERT.

Kehä meni oikein hyvin, mitä nyt Moona luikahti hihnasta irti juostessa. Ei muuta kun hihna kaulaan ja ravikierros kunnialla loppuun. Ja paremminhan ei olisi voinut mennä, ROP SERT CACIB!! Olin niin onnellinen, Moona oli niin hieno ja kunnialla neito suoriutui kehästä vaikka vähän jänkättikin.

Iltapäivällä sitten vaelleltiin Minnan kanssa ympäri Paviljonkia tuttuja etsien. Nea ja Dusty etsittiin ja löydettiin ja käytiin juttusillakin, oli tosi mukava tavata, on ollut jo kauan mielessä että Nea on ihan pakko joskus nähdä!

Sitten kulutettiin aikaa JH-kehällä pyörien ja kuvaten ja tuttujen kanssa jutustellen. Siellä olikin oikein mukavasti nettituttuja joita on sitten näyttelyissä ja muissa meiningeissä nähty. Aino kokeili Jaron esittämistä, kun sunnuntaina oli menossa Jaron kanssa sitten ihan junukehään asti. Jaro oli mielettömän hienosti, vaikka väärällä puolella juokseminen olikin tyhmää niin muuten Jaro meni ihan yhtö hienosti kun olisi mun kanssa mennyt. Aino osasi esittää Jaron tosi hienosti.

Viime vuoden elokuussa treffasin Kassun ja Jazzyn Nokian näyttelyn yhteydessä ja Jyväskylässä nähtiin pitkästä aikaa, olin jo aiemmin lupaillut että Jaroa saa testailla kaikki ketkä uskaltaa ja Kassu kävi Jaron kanssa juoksentelemassa ja Jarppa oli etevä!

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä Moonan kanssa ryhmäkehässä pyörähtäminen. Koiran omistaja oli alunperin ryhmäkehiin jäämistä vastaan, mutta minä halusin kovasti päästä edes kerran elämässä isoon kehään juoksemaan, joten kyllä me sinne jäätiin. Ryhmäkehät oli varmaan tunnin myöhässä ja Moonakin alkoi väsyä. Meidän ryhmäkehässä kipaisu oli lyhyt, olihan se jo tiedossakin että näin pieni rotu harvoin menestyy tunnetumpien rotujen rinnalla. Mutta ei haittaa yhtään, oli ihana kokemus!

Sunnuntain seikkailut tulee omaan postaukseen.

Keuruu rn

Sunnuntaina piipahdettiin tosiaan Keuruulla ryhmiksissä. Sitä ennen oltiin pari yötä Keuruulla nyyssänniemen leirintäalueella ja käytiin Entisten nuorten bileissä.

Varsinainen näyttely oli meidän osalta nopeasti ohi. Ennen kello 9 oltiin paikalla ja pois lähdettiin 10:30 jälkeen, tuostakin yli tunti oli odottelua. Kehät oli tuolla todella pienet, muuten oli hyvin järjestetty näyttely.



Tuomarina meillä oli Hannele Jokisilta. Hoffeja oli ilmoitettu Jaron lisäksi 3. Niistä paikalla oli kuitenkin vaan kaksi. Yhteensä meitä oli siis yksi AVO narttu ja kaksi AVO urosta.

Jaro oli lopulta PU1 SA SERT VSP



Arvostelu:

"Vahva uros. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvä kaulalinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kokoon sopiva luusto. Hyvä runko. Kaunis karva. Rauhallinen, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet. Aavistuksen kapea takaa."



Jaro käyttäytyi hurjan hyvin, ei ollut alkupiippauksia huomioimatta kovinkaan stressaantunut eikä vetänyt narttuja kohti entiseen malliin.

Nyt on mukavasti kaikki kolme sertiä kasassa. Ensimmäinen tuli kesäkuussa 2010 ja toinen heinäkuussa 2011. nyt on hyvä sauma harventaa näyttelyissä käyntiä ja keskittyä muihin lajeihin. en näe enää kovin suurta järkeä näyttelyiden kiertelyssä. Mukavempaa on keskittyä lajeihin joissa koiran pitää oikeasti tehdäkin jotain.



Ja tuolta näyttelystä ostin meille uuden naksuttimen. Vanha hajosi jo viikon käytön jälkeen. Jospa tämä kestäisi pidempään. Nyt ollaan mm liikkeestä maahanmenoa hiottu naksulla, samoin myös perusasentoon tuloa ilman korjaavia pyllähdyksiä.

Niin ja kissalle opetin temppuja naksuttimella. Sehän oppi muutaman toiston jälkeen istumaan, antamaan tassun, läppäsemään tassulla ja hyppäämään tuolille.

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.



Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.


Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D


Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.


Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^

Pieksämäki rn, kavereita, tokoilua...

Vuoden toinen näyttely oli meille jo ennestään tuttu Pieksämäen ryhmis. Viime vuonna Jaro nappasi sieltä esimmäisen SERTinsä ja sitä ennen oltiin muutama vuosi sitten Iron kanssa samaisessa näyttelyssä.
Sää oli aurinkoinen mutta onneksi sentään tuuli vähän. Tuomarina meillä oli mukava nainen, Marianne Holm. Hän käsitteli koiria hyvin ja rauhallisin ottein.
Jaron lisäksi uroksia oli kaksi, molemmat junnuluokassa. Jaro-poika oli hienosti kehässä, vaikka hajut kiinnostivatkin liikaa. Minuakin jännitti, kun koira ei ollut parhaalla mahdollisella päällä. Mutta henki oli salpautua ja sydän pysähtyä, kun kehis ojensi minulle kaksi punaista nauhaa, vaaleanpunaisen nauhan (tässä välissä mahassa alkoi kiertää hassusti) ja ....... sinivalkoisen ruusukkeen jossa komeili isoin kirjaimin SERT!

ROP-kehä meni meidän osaltamme ihan penkin alle.. Jaroa ei kiinnostanut mikään muu kun meidän edellä ravannut narttu ja ruohikon hajut.. VSP-saatiin, ihan kelpo saavutus :)

---

Ja samalla reissulla nähtiin myös koirakavereita. Petsiessä tutustuin joskus Raisa-cairnin ja Vanilla-cockerin omistajaan. Juvalla kun yövyttiin niin kävin Jaron kanssa tokoilemassa ja leikkimässä vähän pienempien koirakavereiden kanssa. Mukavaa oli ja Jaro oli tosi hieno tokoeläin! Raisa ja Vanilla olivat kivaa seuraa Jarolle, vaikka olivatkin hieman eri kokoluokkaa. Kaisa otti meistä muutaman tokokuvan, niitä en tähän jaksa laittaa, mutta jos kiinnostaa niin ne löytyy tästä kansiosta.




Pieksämäen näyttelyn jälkeen mentiin Hankasalmelle. Siellä yövyttiin asuntoautolla sukulaisten pihassa ja käytiin kiertelemässä aseman kylällä, kun siellä oli se Kihveli Soikoon -tapahtuma. Jaro sai paljon huomiota osakseen ja yllättävää oli se, että eräs pariskunta kysyi että "Onko tämä hovawart?". Harvemmin kukaan tietää tätä rotua.
Sunnuntaina käytiin kotimatkalla tuttaviamme moikkaamassa Hankasalmella. Jaro sai heti uuden kaverin, kun pihapiirissä jolkotteli alle puolen vuoden ikäinen pyreneittenmastiffin pentu nimeltä Anniina. Koirat uiskentelivat lammikossa ja leikkivät isojen koirien juoksenteluleikkejä. Hauskaa näytti olevan.