Mätsärikuvia

Tänä syksynä on käyty Patrikin kanssa muutamassa mätsärissä. Oman kameran lisäksi ollaan nähtävästi osuttu muidenkin linssien eteen, joten tässäpä on kuvasaastetta tältä syksyltä.

Patrik and I have participated in couple of match shows (in-official dog shows) this autumn. Here's some pictures taken by other people.

Jyväskylä 27.10.

Patrik PUN -

© Laura Ahola

Jyväskylä 6.10.

Patrik PUN1 BIS1

© Katja Patrikainen

Jyväskylä 7.8.
Patrik PUN -
© Jessica Varjonen

Best In Show

Sunnuntaiaamuna päätin väsymyksestä huolimatta ponnistaa Jyväskylään match showhun Patrikin kanssa. Sisko lähti mukaan esittämään tuttavien vinttikoiriaIloinen yllätys oli se, että veteraaneille oli järjestetty oma kehä. Ja vielä hauskempaa oli huomata kehien alussa, että Patrikin lisäksi vanhusten kehässä oli ainoastaan yksi koira. Patrik esiintyi tapansa mukaan todella reippaasti ja iloisesti. Tuloksena meille oli punainen nauha ja samalla ykkössija, kun toiselle veteraanille ojennettiin sininen nauha ja se voitti luonnollisesti siniset.

Vinttikoirat esiintyivät siskon kanssa hienosti ja molemmat saivat punaisen. Nauhakehässä esitin Suvi-greyhoundin joka oli lopulta PUN5, Luna-galgo tippui hieman aiemmin.

Luna-galgo ja Suvi-grey

Ennen BIS-kehää oli jonkin aikaa aikaa katsella koiratanssiesityksiä ja nauttia kahvion antimia. BIS-kehään meinasi tulla kiire kun kärkyin väärässä paikassa, mutta onneksi ehdittiin sitten hyvin mukaan kuitenkin. Koiria oli yhteensä 7, kun toinen veteraaneista ei ilmestynytkään paikalle.

Meitä juoksutettiin ja seisotettiin ensin kerran, jonka jälkeen muutama koira sijoitettiin. Sen jälkeen juostiin ja seisoskeltiin vähän lisää, ja aina vaan vähemmän koiria seisoi kehässä vailla sijoitusta. Siinä vaiheessa alkoi pulssi kiihtymään. Patrik oli iloisella mielellä, tuijotti minua pää kallellaan ja heilutti häntäänsä. Välissä se kokeili, saisiko herkkuja jos vaikka istuisi tai ojentaisi tassua. Se asettui kuitenkin käskystä aina uudelleen seisomaan ja pysyi paikallaan ja piti katsekontaktin tiiviisti minussa kun juttelin sille taas ummet ja lammet.

Lopulta kävi niin hauskasti että jäljellä oli meidän lisäksi enää siperianhusky. Ja tuomarin sanoin "kokemus on tänään valttia", kun husky sijoitettiin toiseksi ja meillä vasta 3 kuukautta asustellut höperö pappakoira julistettiin match shown voittajaksi!

Myönnän että voiton varmistuttua kyynel vierähti silmäkulmasta, Patrik käyttäytyi niin hienosti kun vanhuuden höperö maalaisjuntti vaan voi käyttäytyä ja meidän yhteistyö sujui kehässä loistavasti.

Kiireitä!

Aijai millaista häslinkiä on olleet nämä viime viikot. Koneella olen ehtinyt kyllä istuskella, mutta se on menyt hyvin pitkälti kouluhommia tehdessä. Ylioppilaskoekiireet on painaneet päälle ja vaikka inspiraatio on ollut välillä hyvinkin matalalla niin olen tässä lukenut ison pinon kurssikirjoja ja abikirjoja ja tehnyt vinon pinon tehtäviä.

Keskiviikkona on viimeinkin viimeinen ylioppilaskoe tältä syksyltä, enkä voisi olla yhtään onnellisempi siitä!

Kunton kuulumisista sitten... Kuntamoiselle kuuluu oikein hyvää, se on kotiutunut tänne hienosti ja retkottaa parhaillaan mun takana tässä sängyssä pehmopossu kainalossaan. Iltaisin katsellaan yhdessä 70's showta ja muita ihania telkkarisarjoja ja Kunto hätkähtää aina kun sängy heiluu mun nauramisen johdosta.

Vähän ollaan tottisteltukin ja jäävien liikkeiden kanssa olevia pienoisia ongelmia lukuunottamatta on mennyt todella upeasti. Palkkaamisen kanssa olleet ongelmat on ratkaistu ja Kuntohan tekee varmaan suurimmalla innolla mikä koiralle on mahdollista. Jäävissä on tosiaan semmoista ongelmaa, että maahanmenossa Kunto ennakoi perusasennon jos ei ole tarkkana ohjaamisen kanssa. Liikkeestä seisominen taas toimii silloin kun toimii. Ja ongelmaa ei varsinaisesti auta oma epävarmuuteni liikkeessä. Välillä menee ihan mallikkaasti, välillä koira on kuin eli olisi koko käskyä koskaan kuullutkaan, se hiippailee perässä tai tekee jonkun muun ratkaisun.. Mun pitäisi päästä jonkun kanssa vetämään kokeenomaisia treenejä, mutta en ole vielä kehittänyt mistään sopivaa treeniseuraa siihen. Kunto osaa ihan varmasti jäävät, onhan se kisannutkin aiemmin. Luulen että vähän laiska treenaus viime aikoina ja ohjaajan vaihtuminen on vaikuttanut tähän.

Yhdessä mätsärissä käytiin, Kunto sijoittui punaisten 5. Eli tippui juuri ennen varsinaisia sijoituksia ja palkintoja. Pääasia oli että saatiin treenata tottista hyvässä häiriössä hyvällä menestyksellä, tuolloin myös liikkeestä seisominen onnistui muutaman toiston jälkeen.

Päivä ennen tuota käytiin mun kaverin luona kylässä. Kunto oli liian macho ollakseen nätisti toisen uroskoiran kanssa joten sai taittaa lenkin metsässä hihnaan kytkettynä. Sen jälkeen käytiin tapaamassa hevosia, Kunto kiipesi varmuuden vuoksi ison kiven päälle aitauksen viereen, se kai tunsi olevan turvassa kun oli vähän korkeampi siellä niiden isojen suomenhevosten rinnalla. Kunton eleistä näkyi jonkinlainen kunnioitus satoja kiloja itseään painavampia ja kookkaita eläimiä kohtaan, mutta oli ne sen verran kiehtovia että vähän olisi Kuntamoa houkutellut päästä tutustumaan lähemmin. Sitten Kunto sai mennä autoon odottelemaan kun käytiin ratsastamassa maastossa, sinne olisin voinut Kunton ottaakin vapaana juoksentelemaan, mutta pelkäsin että se olisi saattanut juosta hevosten alle. Toiselta hevoselta puuttuu lisäksi toinen silmä, ja villisti ympäriinsä juoksenteleva koira voi juosta aika yllättäen rajoitetulla näkökyvyllä varustetun ison eläimen eteen..

Kunton kanssa yhteinen sävel on löytynyt ainakin minulla oikein hyvin. Se tottelee kotioloissa jokaista käskyä ja tuossa yhtenä päivänä katseli tarkkaavaisena mun kanssa pellolla juoksevia kauriita, mutta kiellettyäni sitä kerran, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä bambilauman perään.

Kissoja Kunto jahtailee ulkona, mutta sisällä se olisi kyllä niiden kaveri. Ninja-kissa ei ole kovin innostunut Kuntosta mutta sylissä ollessaan se on rauhassa vaikka äänestä ja eleistä huomaan että se pitäisi mielummin etäisyyttä.. Minni-kissa taas on sisällä Kunton kanssa parempaa pataa, yks päivä tuossa Minni istui ja kehräsi mun sylissä keinutuolissa ja puski tyytyväisenä käsinojia vasten. Kunto tuli viereen haistelemaan ja Minni puski Kunton kuonoa vasten, koira katseli ihmeissään kun kissa olikin niin ystävällisin mielin liikkeellä. Aluksi oli aikamoisia ongelmia kun kissat sähisivät ja juoksivat sisälläkin pakoon, nyt ne ovat malttaneet vähän pitää pintaansa mutta ovat myös rauhoittuneet ja ehkä tajunneet sen että hurja susikoira jääkin niiden elämiä ilahduttamaan pysyvästi.

Isi käy aamuisin lenkittämässä Kunton ja lenkkiin sisältyy tärkeä tehtävä, Kunto saa kantaa sanomalehden postilaatikolta kotiin! Muutenkinhan se lenkillä kantelee kaikkia esineitä mitä vaan löytää ja repii kasvavia puita ja juuria korvia vihlovan mölinän säestyksellä. En ihmettelisi vaikka muut metsässä liikkujat epäilisivät siellä olevan karhuja ja muita hurjia petoja kun tuolla polun varressa on päreiksi jyrsittyjä puita, metsästä raahattuja rankoja, hienonnettuja lahoja kantoja ja maasta kaivettuja juuria... Ehei, se on vaan meidän Kunnon jokapäiväinen työmaa.

Kunhan mun kiireet hellittää niin lupaan taas jatkaa päivittämistä aktiivisemmin.
Kuvia löytyy tosiaan täältä lisää :)

Mä tahdon viihdyttää

Osuva otsikko kuvaamaan meidän tätä päivää! Lähdettiin ihan extempore mätsäriin Jyväskylään. Aluksi tietysti mietin että kannattaako meidän vielä lähteä, koirahan tuli vasta toissapäivänä. Mutta kun kerran lähellä oli ja halusin tietää Kunton käytöksestä ihmis -ja koiraporukassa niin lähdettiin piipahtamaan.

Kunto oli alusta asti ihan treenimoodilla, vielä kun möllitokokin oli samassa tapahtumassa, oli tietysti selvää että Kunto oletti että nyt treenataan. Mä en ole vielä sen kanssa alkanut tokoilemaan, haluan että se ensin tottuu ihan muutenkin olemaan mun kanssa, kun ainoastaan treenaamassa. Siksi ei lähdetty nytkään pelleilemään möllitokoon vaan ihan rehellisesti leikkimään showfifiä.

Tapahtuma alkoi lupaavasti, Kunto roikkui hampaat tiukasti yheen puristettuina hihnassa ja esitti kaikki temput kun ilmoittauduttiin. Ilmoittautumisen vastaanottajakin sanoi "Meneekö hän isoihin pentuihin?". Minä yritin hillitä pentumaisella innolla hihnassa roikkuvaa Kuntoa ja vastasin että kyllä se ihan aikuinen on, eli isojen aikuisten luokkaan mentiin.

Sisko kävi Kunton kanssa leikkimässä junior handler -kehässä. ilmoittautuminen sinne oli halpa ja sisko halusi kokeilla Kuntoa, joten mikäpä siinä. Kunto oli ihan hienosti kehässä, mutta liikkeessä se esitteli askellajin nimeltä hyppypomppulaukkaravi. Mutta tuomari halusikin että koirat ravaa, aika tylsää Kunton mielestä.

Katri ja Kunto tippuivat ennen sijoituksia, mutta tärkeintä on että molemmat oli hienoja ja voitto oli se, että Kunto oli kiltti ja reipas.

Mun ja Kunton ensimmäinen kehäkäynti oli monella tapaa ikimuistoinen. Kunto halusi aina välillä taluttaa itse itseään ja järjesti muutakin jännittävää aktiviteettia. Edestakaisten liikkeiden aikana Kunto noukki mun housuissa hakaneulalla kiinni olleen numerolapun ja viskasi sen täydessä vauhdissa maahan. Se oli entinen lappu sen jälkeen. Myös vyöstä se halusi yhdessä vaiheessa pitää kiinni.
Mutta Kuntohan seisoskeli oikein hienosti kun vaan malttoi. Liikkeetkin meni jollain tavalla, piti vaan olla tarkkana ja kääntää koira kun kehänauhat tuli vastaan, Kuntohan ois puksuttanut eteenpäin niin pitkälle kun hiekkakenttää riittää, mutta kun kehänauhat rajasi aluetta ja niitä piti vähän kunnioittaa.

Tässä tungen numerolapun riekaleita takataskuun
kun Kunto päätti irrottaa sen kesken juoksemisen :D

Vähän on mullakin miettimistä, että mites
sitä saksanpaimenta esitetäänkään, Kunto
naureskelee vähän mun säätämiselle ja on
jo bongannut tuomarin...

... joka antoi meille aivan ihanan pinkin nauhan
joka oli ihan superkiva ja sitä piti vähän kanssa
riepotella.

Saatiin tosiaan vaaleenpunainen nauha, joka vastasi sitä punaista eli vähän parempaa nauhaa. Kai Kunto nappasi sitten sympaattisuuspisteitä tai me kerättiin säälipisteet säätämisellämme ja ansaittiin tuo nauha niillä.

Nauhakehää odotellessa Kunto alkoi käydä aikamoisilla kierroksilla. Hihna ei saanut olla kauaa rauhassa riepottelulta joten otettiin apuun pallo. Kunto sai juoksennella pallon kanssa ja leikkiä sillä sen sijaan että se jahtaa hihnaa. Kun meidän pitikin sitten lähteä kehään, Kunto meni ihan ymmälleen kun siltä riistettiin pallo! Laitoin pallon takataskuun turvaan ja ajattelin palkata Kunton kehän jälkeen sillä. No Kunto, itse ilkimys, pihisti pallon mun takataskusta ja oli taas onnellinen hyppiessään vinkuva pehmopallo suussa.

Minä ajattelin että jos se pallo nyt on niin tärkeä ja sen poisvieminen vaikutti heti, varsinkin tuossa jännittyneessä mielentilassa, niin pitäkööt hyvänään. Kunto oli koko ajan ihan treenaaminen mielessään, se tarjosi seuruuta vapaaehtoisesi ja kyllä me sitä sitten vähän otettiinkin ja palkaksi se sai pallon. Sitten se malttoi taas rauhoittua.

Kun meidän pitikin kiiruhtaa kehään, Kunto piti palloa erittäin tiukasti suussaan ja minä päätin että kun se kerran rauhoittuu palloa kantaessaan, pitäkööt sen kehässä. Voi sitä iloisten ilmeiden ja naurun määrää mikä kehän laidalla oli kun Kunto ja minä näytettiin tyylikkään kehäesiintymisen mallia :D

Kunto juoksi tosi mallikkaasti kun sai pitää pallon suussaan. Se oli aika ryhdikäs ja ylpeä kun sillä oli oma pallo kehässä. Tuomarille sanoin että se ei halunnut lähteä ilman palloa. Tuomari vastasi että säännöt sallii sen, saa juosta pallon kanssa jos haluaa.

Ja siis lopultahan Kunto kunnon näyttelystara oli vaaleanpunaisten 4!

Ja se sai pokaalin ja ruusukkeen ja pussukan josta löytyi tennispalloluulelu, luita ja nameja.

Käveltiin melkein tunti Kunton kanssa kotiinpäin ja isi otti meidät kyytiin jossain vaiheessa. Kunto toi palloa suussaan koko matkan, se oli sen reissun pelastus. Ja automatkathan se oli tyylikkäästi micran takapenkillä. Siellä se malttoi olla rauhassa ja nukkua.

Kotona piti vähän ylpeillä palkinnoilla.

Mitä me jollain pokaaleilla ja ruusukkeilla tehdään kun tärkeintä on että
saatiin huippukiva tennispalloluulelu!

Massapäivitystä part1

Niin siinä käy että kun säät paranee niin koiraihmisellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa roikkua internetin ihmeellisessä maailmassa... Mieli on vetänyt lenkille ja treenailuihin eikä ole ollut aikaa päivitellä blogia. Mutta nyt kun kesäinen sadekuuro tuli piristämään tätä iltaa niin minäkin voisin vähän päivitellä meidän kuulumisia muutaman massapostauksen verran.

Meidän elämä oikeastaan rullaa samaa rataa kuin on tähänkin asti rullannut. Jaron kanssa olen käynyt pari lenkkiä päivässä ja lisäksi tarpeen vaatiessa kuumalla säällä olen käskenyt sen uimaan. Tai no voiko sitä käskemiseksi kutsua jos koira lähtee käskystä iloisesti laukkaamaan lähimpään lampeen.
Välillä ollaan käyty myös pyörälenkeillä. Mutta koska säät on olleet aika lämpimiä enkä ole kovin suuri pyöräilyn ystävä, ei olla paljoa pyöräilyä harrasteltu. Enemmän metsälenkkejä ja peltojuoksenteluja joilla koirakin saa kirmata vapaana.

Tokoa ollaan treenattu jonkin verran, meillähän oli 10.6. möllitoko. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;) Mutta treenaaminen todellakin kannatti. Lenkkien varrella ollaan otettu luoksetuloa ja seuruuta ja muutaman paikkistreenin olen ottanut iltaruokaa antaessa. Nyt meillä on pienimuotoinen tauko ja keskitytään sitten muutaman parantamista vaativan liikkeen treenaamiseen ja minun jännitysongelman poistamiseen.

19.5. oltiin sitten Jyväskylässä match showssa. Tänä vuonna Jaron kanssa on käyty parissa mätsärissä ilman kummoisempaa menestystä. Tuossa mätsärissä esitin myös espanjanvinttikoira Lunan. Jaron kanssa menikin oikein hienosti, Jaro oli SIN4. Lunan kanssa harjoittelu on tuottanut tulosta, tällä kertaa liikkuminen oli sujuvaa ja seistessä maltettiin illa jopa paikallaankin. Luna oli PUN3.

Luna PUN3

Jaro SIN4

Siskoni esitti Lunan omistajan toisen koiran, englanninvinttikoira Suvin. Kehän jälkeen kokeilin taas myös Suvin esittämistä.

Sen jälkeen ei ollakaan käyty kehässä, ehkä tässä jossain vaiheessa taas innostutaan. Vielä on harkinnassa, ilmoittauduttaisiko Tervakosken päänäyttelyyn heinäkuun lopulla. Ja samana viikonloppuna oleva hoffien rotumestaruustoko houkuttelisi kyllä myöskin, jos mekin saataisiin viimein startattua kisauramme.

Viime lauantaina käytiin Muuramen Markkinoilla Jaron kanssa kiertelemässä ja taas vähän tutustumassa ihmishälinään, täällä metsän keskellä kun ei hirveästi tuollaisiin ärsykkeisiin törmää. Ihan mukava päivä oli ja markkinapäivän päätteeksi käveltiin osa kotimatkasta ja käytiin uimassa.

Jaro 5v 3kk

Kissojen elämä sujuu kuten tähänkin mennessä, nukkuen ja syöden ja ei kun sama kaava alusta uudestaan. Yöllä ne kyllä taitaa elää aika villiä elämää ja saalistaa kaikenmoisia otuksia kun aamuisin ulko-ovella on vastassa usein kissojen lisäksi epämääräisiä pikkueläinten ruumiinosia jotka eivät kai ole maistuneet..
Ninja täytti 5.6. täydet 2 vuotta! Lahjaa en hankkinut mutta synttärikuvan nappasin.

Ps. Ainiin tulihan meille kesäksi uusia perheenjäseniä. Pikkusiskoni biologianryhmä oli perustanut akvaarion ja sisko lupasi ottaa altaan asukkeineen meille kesäksi hoitoon. Akvaario on 100 litrainen ja siellä asustaa mustatetroja, seeprakaloja, kirsikkabarbeja ja yksi monni. Monni on meidän kaikkien suosikki, sen nimi on Matti. Ja jotain rapujakin siellä vilistää.

2011 oli ja meni

Niin se vuosi vaan vierähti, hassu juttu kun aika vaan tuppaa kulumaan vaikkei sitä huomaa!

Mitähän meidän vuoteen tapahtui. Lyhykäisyydessään varmaankin näyttelyt, mätsärit, toko, vetoharrastus ja kaikki muu säätäminen siinä sivussa.

Tein tämmöisen nopean muokkauksen meidän näyttelyvuodesta, aika mukavasti meni kun muutamassa näyttelyssä vaan piipahdettiin.

Tokoa treenattiin ekaa kertaa ohjatusti ja se auttoi meitä hurjasti eteenpäin, tänä vuonna aiotaan jatkaa itsenäisesti tokoilua kun kyydin kanssa oli aina välillä ongelmia eikä sunnuntai-aamupäivinä oikein kiinnostanut aina lähteä tokoa vääntämään.

Vetovaljaat tilattiin ja niitä käytettiin ahkerasti kevättalvella. Syksyllä ei päästykään vetämään kun loppuvuosi oli niin ankea sään suhteen, lumi tuli kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen ja tänään otliin ekaa kertaa tänä talvena potkuria vetämässä. Lisäksi länkivaljaat oli kovassa käytössä. Syksyllä tein niihin uudet remmit vanhasta hevosen rintaremmistä, siitä voisin joskus postailla. Nyt kelpaa taas vetää eikä varmasti mene poikki hihnat.
Keväällä olin kaverini Mirkan kanssa mökkeilemässä, mukana oli myös Jaro ja Kassu-lapinkoira. Tertattiin meidän valjakkoa useampaankin otteeseen viime talvena ja ihan eksoottista oli! Jaro ei ole ihan innokas vetohurtta muiden kanssa vetäessä ja yksinkin vetäessä meinaa välillä himmailla.

Viime vuonna tuli vietettyä enemmän aikaa muiden koirien kanssa. Jaron kanssa käytiin pari kertaa koirapuistoilemassa ja Mirkan luona yökylässä. Kesällä oltiin pari yötä Mirkan mökillä mahtavien ihmisten ja koirien seassa ja siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Voisin nyt mainita vaikka Totti-tipsun omistajineen ja Aasa-eukun ja omistajan. Koirapiireistä voi ihan oikeestikin saada huippukavereita, myös ihmisistä (:

Syksyllä oltiin Iron kasvattajan leirillä Jaron kanssa ja siellä tutustuttiin erikoisjälkeen. Kotona tehtiin syksyllä vielä erikoisjälkeä ja siitä kerrastakin jäi niin hyvä fiilis että jatketaan kyseisen harrastuksen parissa myös tänä vuonna.

2012 tavoitteita harrastusten valossa:

- Tokoilua ALO-luokassa. Viralliset?

- Pari näyttelyä (Tampere KV, Tervakosken hoffierkkari, Jyväskylä KV?)

- BH-liikkeet kondikseen. Koe syksyllä?

- Vetoharrastuksen jatkaminen, aktiivisemmin canicrossia.

- Erikoisjäljen treenaamista.

Iron vuodesta teen vielä oman postauksen joku kaunis päivä, sanottakoon että pappa on virkeä ja reipas vanhus. Toinen takajalka on kipeä ollut jo kauan, mutta kummasti se kipu ja ontuminen unohtuu ulos päästessä. Mutta kun jotain epämiellyttävää on tiedossa niin pappa pistää kaikki näyttelijäntaidot peliin ja esittää surkeaa ja kuihtuvaa vanhusta. Lenkillä se kuitenkin nuorenee noin puolet iästään. 26.2. vietetäänkin Iron 11v-synttäreitä!

Showjuttuja

Viime aikoina ollaankin oltu showpuudeleita, Jaro ja Iro osallistuivat Muuramessa mätsäriin ja saman viikon lopulla Jaro korkkasi tän vuoden näyttelykautensa Varkauden näyttelyissä.

- - - - -

29.5.2011 Varkaus kr
Jaro oli siis ilmoitettu Varkauden näyttelyyn 12 muun hovarontin ohella. Jaron lisäksi AVO-uroksissa oli kaksi. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.
Jaro esiintyi kuumasta säästä huolimatta tosi hienosti. Juostessa ei lähtenyt kehän laidalle nuuskimaan, ei edes vaikka kedän laidalla oli juoksuinen narttu. Tuomari piti Jaron tyypistä, kehui arvostelussaan kovasti Jaron rakennetta ja maskuliinisuutta.
Arvostelu:
4-vuotias, merkkivärinen, maskuliininen, hyvin esiintyvä uros. Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Vahva luusto. Hyvä, ilmeikäs uroksen pää. Purenta ja hampaat ok, hyvä pigmentti. Tasapainoisesti kulmautunut niin edestä kuin takaa. Erittäin tehokas, sujuva liikkuja. Hyvä luonne.

Ja tuloksena oli siis AVO ERI AVK2 PU2 SA VARA-SERT
Toinen noista muista AVO-uroksista sai siis myös ERIn ja olihan se kyllä hieno uros, melko tasaväkisiä olivat Jaron kanssa, mutta toinen oli selvästi urosmaisempi kuin Jaro.



- - - - -
23.5.2011 Match show, Muurame
Vettä tuli kaatamalla ja sää oli melkein kuin syysmyrskystä. Jo ilmoittautuessa huomattiin että koiria ei ollut paljoa. Isoihin koiriin ilmoittautui 8 koiraa, Jaro ja Iro mukaanlukien. Katri ja Iro olivat ensimmäisenä kehässä tutun saksanpaimenen parina. Iro esiintyi hienosti ja rauhallisesti, eikä näyttänyt kovin kärsivältä vaikka vettä satoi vaikka kuinka paljon. Iro sai punaisen nauhan.
Minä olin Jaron kanssa seuraavaksi ja meillä oli parina lagotto. Jaro esiintyi mielettömän hyvin, seisoi kauniisti vapaasti ja liikkui hyvin. Tuomari sanoi, että Jaro on valmiimpi ja rutinoituneempi, mutta antoi lagotolle punaisen, sillä lopussa se rupesi esiintymään paremmin alun arkailun jälkeen ja voitti hienosti pelkonsa.Punaisten kehässä Katri ja Iro menestyivät hienosti. Iro oli erittäin komea ja sijoittui ensimmäiseksi.
Sinisissä Jaro esiintyi todella kauniisti ja oli lopulta SIN2. Lisäksi kutsuttiin kehään kaikki isot koirat ja parhaasta yhteistystä esittäjän ja koiran välillä annettiin kukka. Ja niinhän siinä kävi, että tuomari antoi tämän palinnon minulle ja Jarolle! Tämä oli ihana kruunaus mahtavalle päivälle.

BIS-kehässä oli Iron lisäksi borderterrieri, labradorinnoutaja, aussie, cottoni ja saksanpaimenkoira. Iron sympaattisuus ja rauhallisuus taisi tehota tuomareihin, sillä Iro-pappa 10v oli hienosti PUN1 BIS1!!!
Palkintoja tuli vaikka millä mitalla, reppu jossa oli karkkipusseja, dentastixejä, koiran koulutus -dvd, pyyhe ja muuta mukavaa. Jaro palkittiin suklaalevyllä (joka oli esittäjälle), dentastixeillä ja pyyhkeellä.

2010-vuoden match show -tuloksia

2.5.2010 Jyväskylä, PUN ei sij.- Unohdettiin mennä nauhakehään. Jaro käyttäytyi parikehässä kuin unelma. Oli mielettömän iloinen ja reipas ja tuomari sanoi, että "Tämä herra ei ainakaan turhia hermoile, todella rauhallinen ja tyyni".

----
17.5.2010 Muurame, SIN ei sij.- Äiti oli mukana mätsärissä ja Jaron suoristus meni ihan penkin alle, kun äitiä piti katsoa koko ajan ja piipittää ja uikuttaa ja namit ei kiinnostaneet yhtään. Tiputtiin ensimmäisenä.
----
23.5.2010 Jyväskylä, SIN ei sij.
----
30.5.2010 Jyväskylä, VAL1. BIS6.
- Jaro oli mahtava! Vaikka meidän piti odottaa vaikka kuinka kauan suuren koiramäärän takia, Jaro ei nuupahtanut tai laiskistunut. BIS-kehässä Jaro oli jo kotiinlähtö-fiiliksissä ja se näkyi käyttäytymisessä, Jaro ei jaksanut enää seisoskella.----
15.6.2010 Jyväskylä, SIN4
- Vesisateesta ja pienistä kehistä huolimatta Jaro oli reipas ja ryhdikäs. Parikehissäkään ei sinkoillut parin perään. Nauhakehässä alkoi väsyminen jo näkyä, mutta tuomari piti Jaron liikkeistä. Tämä oli ainoa mätsäri/näyttely jossa Jaro mitattiin (67cm).

----
11.7.2010 Konnevesi, PUN1 BIS2.

- Lämmintä oli tuolla aukealla ja paahtavalla kentällä noin +30'c ja minä läkähdyin kuoliaaksi. Jaro oli ryhdikäs ja hieno koko mätsärin ajan ja tuomari kommentoi mm "Oletpas sinä uljas koira" ja "Ihan mielettömän upea". Tuomari ei juoksuttanut melkein ollenkaan. BIS-kehän voitti upea tanskandogin pentu, Jaro oli hyvänä kakkosena. Palkinnot oli hienot!
----

22.8.2010 Jyväskylä SIN1 BIS8
- Tuomari piti Jaron liikkeistä ja se taisi olla syy siihen, miksi Jaro voitti sinisten kehän. BIS-kehässä Jaro oli ryhdikäs ja reipas, en tiedä miksi tippui toisena. Taso taisi olla aika kova.

----
19.9.2010 Jyväskylä, KEL ei sij.
-Postimerkin kokoisissa kehissä oli vaikea liikkua ja koiramääräkin oli suuri. Tuomari kuitenkin kehui Jaron luonnetta sekä sen ja minun välistä yhteistyötä
----
10.10.2010 Jyväskylä SIN1 BIS5
- Tuomati piti Jaron liikkeistä ja luonteesta. BIS-kehässä Jaro oli väsynyttä poikaa eläintenpäivän marssin ja odottelun jäljiltä ja taso oli kova, BIS 1-5 oli todella tiukka.


----
16.1.2010 Jyväskylä, SIN5
- Jaro oli jotenkin unisen oloinen, mutta tyttökoirien perään kyllä jaksoi vetää. Ei ollut ihan show-fiiliksellä mukana ja kehässä oli vähän ryhditön.
----
27.11.2010 Jyväskylä, VIHR ei sij
- Jaro esiintyi melkeinpä parhaiten mitä on ikinä esiintynyt. Liikkui kauniisti ja seisoi ryhdikkäästi. En tiedä miksi ei sijoituttu, Jaro oli omaan silmääni todella hieno.