Sleighbells ring!

Nyt on taas ihan kämänen keli ja lumikin hupeni uhkaavasti, mutta onneksi parhaillaan on lämpötila laskemassa pakkasen puolelle ja talvi voi taas jatkua! Kun sitä lunta oli vielä enemmän maassa, monen muun tavoin myös minä kaivoin innoissani kaapin perukoilta valjaat ja liinat esiin.

Ainakaan tietääkseni Patrik ei ole ikinä vetänyt harrastusmielessä (remmissähän se oli kova vetämään kun meille tuli), joten kun valjaissa oli kokematon seniorikoira, laitoin perään vaan kevyen pulkan. Valjaina toimivat nuo vanhat länget ja minun niihin tekemät uudet remmit. Lisäksi yhdistin siihen tuollaiset vanhat nahkavaljaat, jotta narujen kiinnitys olisi helpompi ja valjaat tukevammat.

Patrik veti alusta asti hienosti, arvelin että se voisi hyvinkin pelätä valjaita ja vetoliinoja, mutta ei se ollut milläänsäkään. Kuunteli käskyjä loistavasti ja lähti vetämään reippaasti mun edellä hyvää ravia, kun annoin luvan lähteä.

Not the weather is all crappy again and the snow seems to be melting, but luckily it's starting to freeze again and the winter can continue! When we still had more snow, I was one of those people who was excited to take the harnesses and tuglines out of closet.

As far as I know, Patrik has never bulled anything as a hobby (well, when we got him he did pull while taking a walk on-leash). So since I had un-experienced and old dog, I only attached a plastic pulka to tuglines. The harnesses are a combination of old collar, some new leather straps that I made and another leather harnesses. This weird combination was made so that it would be firmer and tuglines would be easier to attach.

From the very beginning, Patrik pulled very well! I thought that he could easily be afraid of the harnesses or tuglines, but he didn't care at all. He listened to my commands and trotted dozens of meters ahead me when I told him to go.

Pari videota. Toisessa istuin pulkan kyytiin estämään sitä jyräämästä koiraa ja testatakseni, miten Patrik suhtautuu kun emäntä istuu kyydissä eikä juoksekaan perässä.

Some videos. In the second one I'm sitting in the pulka to prevent it from running over Patrik and to see how he'll react when I'm not walking after him but sitting behind him.

After working so hard and well, Patrik got a frozen bone and spent
the rest of the day with it.

Kunto - the wisest of all

Lapsi on terve kun se leikkii, niinhän sitä sanotaan? Tässä on muutama video joista oikein huokuu paimenkoiran älykkyys. Kunton oli tosiaan tarkoitus vetää rengasta, mutta viisaana poikana se keksi uuden tavan kuljettaa sitä.

The child is healthy when it's playing they say. Here's few videos which radiates German Shepherd's great wisdom. Kunto was supposed to pull the tire but as he is clever boy he has figured out a new way to transport it.

Vetopuuhia taas!

Kyllä sitä lunta nyt riittää! Suomen liikenne on sekaisin ja ihmiset sekoaa kun talvi tuli näin yllättäen, minä olen ihan täpinöissäni lumesta, talvesta ja joulusta. Tämäkin päivä on mennyt pitkälti ulkoillessa.

We're starting to have enough snow, I think! The traffic in Finland is all messed up and people have gone crazy since winter came this suddenly. And I'm all excited about snow, winter and Christmas. This day has been spent mostly by being outside.

Aamulla käytiin pienellä vetolenkillä. Perässä oli mopon rengas, joka oli kuitenkin liian painava tässä säässä kun maassa oli paksu lumikerros eikä tietä oltu aurattu. Olisihan se Kunto jaksanut vetää, mutta minua hirvitti että se niin reippaasti vetäessään vielä satuttaa selkänsä kun valjaatkaan eivät olleet parhaasta päästä...

This morning we were pulling a little. A moped-tire was the load this time. But since there was so much snow and the road wasn't ploughed yet, the tire was too heavy to pull. Well, Kunto seemed like he could have pulled it easily but it was me who was unsure about the strength of his back. And he harnesses weren't good either.  

Päivällä käytiin kaupoilla ja Kunto pääsi mukaan shoppailemaan. Käytiin eläinkaupassa ostamassa huskyvaljaat, sovitettiin muutamia valjaita ja sopivat löydettiin ja ostettiin.

Kotiin päästyä lähdettiin testaamaan valjaita, tällä kertaa perässä oli lankunpätkä. Kunto veti upeasti, lähti käskystä hyvin liikkeelle, veti laukalla reippaasti ja kuunteli käskyjä. Se ymmärtää pysäyttämiskäskyn ja vauhdinlisäämiskäskyn idean jo. Kunhan lumi tarttuu kunnolla maahan ja jäätyy, lähdetään potkukelkalla pidemmille lenkeille.

In the afternoon we went shopping with Kunto. We went to petshop and bought him x-back harnesses. We tried them on Kunto and they fitted well.
When we went home we went to test harnesses. This time i attached a piece of plank as a load. Kunto pulled perfectly! He ran fast and the start was sharp too. He obeyed my commands perfectly. Kunto understands the meaning of stopping and speeding up commands. Now we just wait the snow to freeze and press against ground so that we can go further by kicksled.

Tässä vielä muutama pokkarikuva kohmeisin sormin otettuna, huomatkaa Kunton mainosilme, siitä tulis niin hyvä Topcaniksen vetovaljaiden mainostaja söpöine silmäniskuineen ;)

Here's some pictures i took using my pocket camera with frozen fingers. Notice Kunto's wink, he looks like a model! Wouldn't he be cute Topcanis' model ;)

Yritän saada tulevalla viikolla pikkuveljen kuvaamaan meitä lenkille tuolla minun paremmalla kameralla sitten.

Täällä sataa vieläkin lunta, alkaa tuntua jo talvelta kun pakkasennusteet lupailee ensi viikolle -20'c! Ihanaa, viimeinkin kunnon talvisäät!

The next week I'll try to get my little brother to photograph us with out better camera.
It's still snowing, it starts to actually feel like winter and  the weather forecast is predicting -20'c for the next week! Finally winter!

Let it snow, let it snow and snow

Tämän viikonlopun tunnelmat tiivistyy erittäin hyvin tuon kappaleen kertosäkeeseen ja sitä onkin tullut kuunnetua nonstoppina.... aika monta kertaa.
Eilen aamulla täällä oli vain erittäin ohut valkoinen huurrekerros. Iltapäivällä alkoi Etelä-Suomessa sataa lunta ja myrskytä ja rintaman raja liikkui päivän aikana kohti Keski-Suomea.
Illalla täälläkin tuli kunnolla lunta ja alkoi tuulla. Kävin kaupassa ja Kunto oli autossa mukana, kotipihaan tullessa huomsin ettei sähköjä ollut. Pari tuntia meni vailla sähköä. Käytiin Kunton kanssa säätä uhmaten lenkillä ja kotiin tultua sähkötkin oli palanneet.

The chorus of that song tells pretty much the story of this weekend and I must confess I've listened that song nonstop.... too many times.
Yesterday there was only thin layer of frost on the ground. In the afternoon it started to snow and storm in Southern-Finland and during the day the edge of rain front moved towards Central-Finland.
In the evening it started snowing and blowing heavily. I went to shop and I had Kunto with me in car. When we got back to home I noticed there was no electricity. We spent a few hours without electricity. Braving the weather we went jogging with Kunto and when we got home electricity was on again.


Tänä aamuna oli aikamoinen yllätys herätä kun ikkunoista tulvi huoneeseeni kirkkautta. En ollut edes uneksinut niin suuresta määrästä lunta! Ja sade jatkuu nytkin vaikka on jo ilta.

It was quite a surprise to wake up this morning because the weather was so bright as well as my room too. I hadn't even dreamed of that kind of amount of snow! And it has been snowing all day and it is still snowing!

Kunto oli aluksi järkytyksestä suunniltaan kun kiinnitin sen kelkan eteen. Aluksi se ei oikein suostunut liikkumaan. Mutta mikään ongelma ei ole sille ylitsepääsemätön niin kauan kun on pallo. Joten annoin sen kantaa tennispalloa suussa, jolloin se yllättäen rentoutui ja lähti vetämään semmoisella innolla ettei ole tosikaan. Hyvä että pysyin perässä kun se juoksenteli niin reippaasti. Mutta kuunteli se myös käskyjä ja pysäytyskäskyn idean se tajusi heti.

First Kunto was a little shocked when I attached him in front of the sleigh. He didn't want to move at all. But as always, there's no such problem that couldn't be solved with tennis ball. So I let him to carry it in his mouth and he relaxed and started to pull with such enthusiasm I couldn't believe my eyes! I was lucky to keep up on his pace because Kunto ran so fast. But he also obeyed my commands and understood the word "stop" instantly.

Hirmuisesti kuulumisia!

Mulla on hirveästi kerrottavaa! Mistähän aloittaisin. Vaikkapa siitä, että Kunto kokeili eilen ja tänään hurjaa vetokoiran uraa! Minulla on vanhat länget, joihin tein uudet valjaat viime talvena. Vanhat remmit olivat reippaat parikymmentä vuotta vanhat ja napsahtivat yksi kaunis päivä poikki kun entisen koiran kanssa oltiin vetämässä kelkkaa. Uudet remmit tein hevosen rintaremmistä ja vanhoja osia hyödyntämällä, länget on ne samat vanhat.
Kunto suhtautui valjaisiin oikein hyvin, mutta annas olla kun laitoin aisat perään. Kunto on aika säikky koira, ja monet äänekkäät ja äkilliset asiat saa sen pelästymään. Ja voi vaan kuvitella että metalliset aisat ja perässä oleva mopon rengas aiheuttivat sen että Kunto jähmettyi paikoilleen ja sitten löi maihin. Kunto on siitä hieno otus että se palautuu noista pelottavista tilanteista todella helposti ja kun vapautin sen aisoista, se oli oma iloinen itsensä. Kunto kävi vähän uhoamassa sitten sille renkaalle joka oli sen perässä pitänyt inhottavaa ääntä, ihan vaan vähän kovistellakseen että ei tarvitse toiste tavata.

For the last two days Kunto has been learning how to be a sleigh dog. I have twenty-year-old collar harnesses (like miniature horse collar harnesses). Last winter, I made new harnesses since the old thongs broke. I made them of some leather parts of horse's harnesses.
Kunto took the harnesses pretty well. But when I put the shafts he froze and then lay down. Kunto is afraid of many things like noisy objects and things that suddenly appear from nowhere. And the moped tire which was burden was noisy too. The great thing about Kunto is that he can easily recover from scary situations. When I took of the shafts and tire he was his own happy self. He ran ti the tire and blustered a little to show who is the boss.

Tänään täällä satoi lunta! Olin itse kuin lapsi jouluaamuna kun aamupäivällä heräsin ja muistin että tänään sataa lunta. Ja kyllä, ikkunasta ulos vilkaistessa siellä tuli lunta taivaan täydeltä. Koulu alkoi minulla vasta puolenpäivän jälkeen joten juoksin pihalle Kunton kanssa valokuvaamaan ja pyydystämään lumihiutaleita.

Today it was snowing! I felt like a child on Christmas morning when after having woke up I remembered it will be snowing today. And yes, when I looked out of window I saw sky full of snow. My school day started after noon so I ran outside with Kunto and photographed and caught snowflakes.

Tänään sitten kokeilin Kuntolle toisia valjaita. Varsinaiset huskyvaljaat pitäisi ostaa vielä kun menin myymään edelliset. Nyt käytössä oli nahkavaljaat. Laitoin koiran perään joustavan narun ja taakaksi polttopuun. Koska oli lumista, koiraa ei haitannut ollenkaan koska ääntä ei kuulunut. Kunto veti reippaasti ja hienosti pientä taakkaansa koko lenkin ja jahtasipa se naapurin kissaakin varmaan satametriä, halko perässä liitäen. Kunto oli iloinen koko lenkin ajan ja kovin tohkeissaan! Kun otin pihassa sitten valjaat pois, Kunto sai ottaa halon ja tuhota sen.

Today we tried different harnesses. I should buy x-back harnesses since I sold the previous one. Now we used leather harnesses. I attached a flexible rope to the harnesses and one cordwood as a burden. Since there was snow on the ground, Kunto wasn't bothered by the voice anymore. Kunto pulled bravely his light burden and even chased out neighbor's cat for about one hundred meters with cordwood  gliding after him. Kunto was happy for the whole round and very excited too! After arriving home I took harnesses of and Kunto got the cordwood and destroyed it.

11.11.2012 Kuntolla on ensiesiintyminen koiranäyttelyssä, kun mennään Jyväskylän KV:ssa pyörähtämään. Aikataulut oli ilmestyneet tänään, pitkäkarvaisia saksanpaimenia on siellä 7 ja Kunton rodunvaihdoksen jälkeen 8! Toivottavasti menee hyvin, kävi miten tahansa niin huviahan noi näyttelyt on, vakavammin otettavia harrastuksia ovat sitten muut.

On November 11th is Kunto's debut in dog show! We're going to Jyväskylä INT. Timetables arrived today and seems like there will be 8 long-coated german shepherds. I hope it goes well. Anyway in my opinion those dog shows are just for fun. I take other hobbies more seriously.

Tähän loppuun vielä kuva viime viikonlopulta kun kävin Kunton kanssa hakemassa postia postilaatikolta. Kuntolla on tärkeä tehtävä, postin vieminen kotiin.

I finish this post with this photo. I took it last weekend when Kunto and I were retrieving mail from mailbox. Kunto has a important job, taking post home.

Taukoa taukoa...

Kyllä vain, elossa ollaan ja sitä rataa. Joku laiskamato on kyllä varmaan puraissut minua kun on ollut niin pirun hankalaa saada aikaiseksi bloggerin avaaminen ja uuden postauksen kirjoittelu.

Viime aikoina meillä on eletty vähän surullista aikaa, edellisessä postauksessa kerroinkin syyn. Mutta nyt Irolla on hyvä olla ja väittäisin että minullakin. Kun nyt tiedetään

että Iron ei tarvitse enää ikinä kärsiä, tuntuisi itsekkäältä toivoa että se vielä eläisi.

Mutta muuten meillä eletään ihan kuten ennenkin. Arki on tosin sen verran muuttunut, että Jaro saa enemmän liikuntaa ja huomiota. Nyt kun siskoni lenkkeilee Jaron kanssa sen sijaan että kävi lenkillä aiemmin Iron kanssa. Lisäksi 12-vuotias pikkuveljeni on alkanut viemään Jaroa lenkille. Koska Jaro on kuitenkin voimakastahtoinen ja fyysisestikin voimakas koira joka sinkoilisi mielellään autojen perään, se käy veljeni kanssa vain metsälenkeillä. Ja minäkin toki pyrin lenkkeilemään ja harrastamaan Jaron kanssa mahdollisimman paljon. Lukio vaan tuppaa viemään aikaa aika mukavasti, koulu loppuu nytkin neljänä päivänä viikossa kello 16:00. Onneksi sen jälkeen ehtii vielä iltalenkille. Kovin ruhtinaallisia juoksilenkkejä ei olla harrasteltu arkisin, minulla on tässä jaksossa ollut 8 tuntia koululiikuntaa viikossa, iltalenkki toimii mukavana palauttavana ja virkistävänä lenkkinä. Viikonloppuisin ollaankin sitten melkein pelkästään lenkkeilty, kun äiti lenkittää aamuisin silloin kun me aamu-uniset lapsukaiset vielä uinumme höyhensaarilla. Ja viime viikkoina on ollut todella upeita hankikelejä, jolloin tuntuisi silkalta vääryydeltä jäädä sisälle, kun ulkona on niin mieletön ilma ja voi vaan juoksennella ympäri peltoja eikä upota ollenkaan.

Harrastusrintamalla näyttää hyvältä. Muutama möllitoko on kiikarissa alkukesän ja kevään aikana. Ja villi unelma olisi korkata kisaura hoffien rotumestiksissä Tervakosken päänäyttelyn yhteydessä, mutta se edellyttäisi muutaman ongelman ratkeamista:
1) Luoksetulo. Jaro tulee hiipien ja löntystellen, harvoin vaivautuu laukkaamaan ja sivulle tulee vähän sinne päin. Nyt olen alkanut opettamaan sen eteentulon kautta. Jospa se saisi vähän intoa tähän touhuun. Huomenna treenataan tätä taas ruokapalkalla, ehkä se tästä alkaa muotoutumaan.

2) Jäävät liikkeet. Pitäisi saada maahanmeno nopeammaksi ja varmemmaksi. Hyvällä mallilla ollaan ja luulen että suurin ongelma olen minä itse, oletan koko ajan että ei se kuitenkaan jää maahan. No tuskinpa siitä sen parempi tulee jos jatkan tätä asennetta. Enemmän luottoa koiralle!
3) Hyppy. Talvella treenattiin hyppyä ja se menikin kuin unelma! Nyt pitäisi alkaa taas treenaamaan sitä. Talvitreenin tulos oli iloinen yllätys, ottaen huomioon että todellakin elin siinä uskossa että Jarohan ei hyppää. Voi koiraparkaa, ei ole ihmekään jos ei aina innosta, kun omistaja on valmiiksi jo pessimistinen.

Tampere KV onkin meidän tämän näyttelyvuoden aloittava koitos. Kovin montaa näyttelyä tuskin kierretään, Jarollahan on kasassa ne kolme SERTiä jo. Keskittyminen kohdistuu todennäköisesti tokoon ja BH-kokeeseen sekä mahdollisiin muihin lajeihin. Esimerkiksi vepeä ollaan innokkaasti menossa ainakin kokeilemaan kun kennelkerhomme sitä aikoo järjestää tänä vuonna. Sisko on lajista myöskin innoissaan ja tulee mielellään Jaron toiseksi ohjaajaksi.

Toukokuussa meillä on muutakin hupia tiedossa kuin Tampere KV, meille tulee reiluksi viikoksi kylään saksanseisoja Murronnevan Moona! Moonasta on kuvia Jyväskylä KV-postauksessani. Siellähän esitin Moonan hienosti rotunsa parhaaksi (ja ainoaksi). Jaro ja Moona ovat kyllä symppis pariskunta, on mukava että ainoan koiran elämään totutteleva Jaro saa hetkeksi kaverin.
Talvella käytiin Luna-galgoa ja Suvi-greytä morjenstamassa ja koirien kanssa metsässä juoksemassa. Jaro ja Luna tulivat hyvin juttuun ja nyt odotan maaston sulamista että päästäisi Lunan ja Suvin luokse taas leikkimään ja riekkumaan. Eipä tarvitse itse liikkua juuri lainkaan kun vinttikoirat pistää tassua toisen eteen ja saksalainen pihavahti yrittää pysytellä perässä!

Keskiviikkona Jarolla on aika rokotuksiin. Ja minä ja isä viedään se sinne, voi Jaro-parkaa kun joutuu minun kyytiin, suoritan siis ajokorttia opetusluvalla. Saapa nähdä onko meillä tuloksena takalasin vai etulasin sisäpuolelle liiskaantunut koirapannukakku! No eipä sentään, ihan hyvä kuski olen :-)

Helmikuussa sain muuten uuden kameran, Canon EOS 1100D! Valokuvaus on jo useamman vuoden ollut tärkeä harrastus ja on mukava että saatiin vähän parempi väline sen harjoittamiseen. Putkenahan tuossa on kittilinssi 18-55mm mutta kuulinpa huhupuhetta että kesän kynnyksellä hankittaisi ulottuvampi zoomi jos hyvin käy!

Lopuksi vielä kuvia!

^ Nämä kuvat otettiin palmusunnuntaina. Jaro pääsi pitkästä aikaa vetopuuhiin, kun tuollainen epäilyttävä kyytiläinen (pikkuveli) ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi. Lisäksi tuossa on todistusaineistoa siitä että ollaan me aina välillä treenattu tokoakin.

Jaro kirmaa, ettei vaan jää matkasta!

Siinäpä vielä pari kuvaa papasta, tuollaisena minä sen aina muistan.

2011 oli ja meni

Niin se vuosi vaan vierähti, hassu juttu kun aika vaan tuppaa kulumaan vaikkei sitä huomaa!

Mitähän meidän vuoteen tapahtui. Lyhykäisyydessään varmaankin näyttelyt, mätsärit, toko, vetoharrastus ja kaikki muu säätäminen siinä sivussa.

Tein tämmöisen nopean muokkauksen meidän näyttelyvuodesta, aika mukavasti meni kun muutamassa näyttelyssä vaan piipahdettiin.

Tokoa treenattiin ekaa kertaa ohjatusti ja se auttoi meitä hurjasti eteenpäin, tänä vuonna aiotaan jatkaa itsenäisesti tokoilua kun kyydin kanssa oli aina välillä ongelmia eikä sunnuntai-aamupäivinä oikein kiinnostanut aina lähteä tokoa vääntämään.

Vetovaljaat tilattiin ja niitä käytettiin ahkerasti kevättalvella. Syksyllä ei päästykään vetämään kun loppuvuosi oli niin ankea sään suhteen, lumi tuli kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen ja tänään otliin ekaa kertaa tänä talvena potkuria vetämässä. Lisäksi länkivaljaat oli kovassa käytössä. Syksyllä tein niihin uudet remmit vanhasta hevosen rintaremmistä, siitä voisin joskus postailla. Nyt kelpaa taas vetää eikä varmasti mene poikki hihnat.
Keväällä olin kaverini Mirkan kanssa mökkeilemässä, mukana oli myös Jaro ja Kassu-lapinkoira. Tertattiin meidän valjakkoa useampaankin otteeseen viime talvena ja ihan eksoottista oli! Jaro ei ole ihan innokas vetohurtta muiden kanssa vetäessä ja yksinkin vetäessä meinaa välillä himmailla.

Viime vuonna tuli vietettyä enemmän aikaa muiden koirien kanssa. Jaron kanssa käytiin pari kertaa koirapuistoilemassa ja Mirkan luona yökylässä. Kesällä oltiin pari yötä Mirkan mökillä mahtavien ihmisten ja koirien seassa ja siellä tuli tutustuttua uusiin ihmisiin. Voisin nyt mainita vaikka Totti-tipsun omistajineen ja Aasa-eukun ja omistajan. Koirapiireistä voi ihan oikeestikin saada huippukavereita, myös ihmisistä (:

Syksyllä oltiin Iron kasvattajan leirillä Jaron kanssa ja siellä tutustuttiin erikoisjälkeen. Kotona tehtiin syksyllä vielä erikoisjälkeä ja siitä kerrastakin jäi niin hyvä fiilis että jatketaan kyseisen harrastuksen parissa myös tänä vuonna.

2012 tavoitteita harrastusten valossa:

- Tokoilua ALO-luokassa. Viralliset?

- Pari näyttelyä (Tampere KV, Tervakosken hoffierkkari, Jyväskylä KV?)

- BH-liikkeet kondikseen. Koe syksyllä?

- Vetoharrastuksen jatkaminen, aktiivisemmin canicrossia.

- Erikoisjäljen treenaamista.

Iron vuodesta teen vielä oman postauksen joku kaunis päivä, sanottakoon että pappa on virkeä ja reipas vanhus. Toinen takajalka on kipeä ollut jo kauan, mutta kummasti se kipu ja ontuminen unohtuu ulos päästessä. Mutta kun jotain epämiellyttävää on tiedossa niin pappa pistää kaikki näyttelijäntaidot peliin ja esittää surkeaa ja kuihtuvaa vanhusta. Lenkillä se kuitenkin nuorenee noin puolet iästään. 26.2. vietetäänkin Iron 11v-synttäreitä!

Videoita

http://www.youtube.com/watch?v=zNZ1ytmFtX0

Namin pito nenällä

http://www.youtube.com/watch?v=0B4IoR6d99c

Muuta temppuilua

http://www.youtube.com/watch?v=5uLNJs4cdjk

Esineen pito suussa - treeniä

http://www.youtube.com/watch?v=Lq_9AkB6rjc

Ja tässä sokerina pohjalla viime talvesta vetokooste-video, Jaron lisäksi kuvassa vilahtaa Iro ja kaverini Kassu-lapinkoira.

Mitäs tykkäilette? :)

Vetoa Siperian talvessa

Pienet paukkupakkaset on vähän rajoittaneet niin minun kuin koirankin treeni-intoa viime aikoina. Siinä -20'c pakkasessa vielä käytiin vetolenkillä ja tokoiltiin ahkerasti, mutta nyt kun on ollut kauan -30'c pintaan niin kummasti sitä treenaamista on vähennetty. Ja itsekin olen nyt viikon ajan ollut enemmän tai vähemmän flunssassa ja kipeenä.

Viime viikonloppuna olin Jaron kanssa kylässä kaverini Mirkan luona. Mirka oli tehnyt hienot vetoliinat ahkioonsa ja Jaro ja suomenlapinkoira Kassu pääsivät vetämään hienoilla liinoilla. Jäälle oli aurattu leveä väylä jota riitti vaikka kuinka paljon. Sääkin oli aurinkoinen ja mukava, pakkanenkaan ei haitannut.
Jaro ja Kassu vetivät pääsääntöisesti ahkerasti ja reippaasti. Yhden tappelun ne saivat aikaiseksi, eivät ne koskaan ole olleet mitään sydänystäviä. Sitä yhtä rähinää lukuunottamatta veto sujui oikein hyvin, Jarokin veti reippaasti laukalla, vaikka itse en ollutkaan kyydissä vaan jäin kauemmas ottamaan kuvia. Aluksi oli pientä vilkuilua taaksepäin, mutta suurimman osan ajasta sekä Jaro että Kassu vetivät mahdottoman upeasti.

Lauantaina tokoiltiin. Mirka otti Jarosta ja minusta tokokuvia, laitan niitä tähän tekstiin. Jaro seurasi todella kivasti silloin kun vauhti oli hidasta, uusi paikka ja uusi tilanne tietty vähän vaikuttivat Jaron tokoiluun, mutta täytyy sanoa että etenkin kuvista katsottuna Jaron kontakti näyttää jo oikein kivalta. Enpä viime keväänä olis uskonut että tästä koirasta saisin vielä koulittua tokokoiran. Käännöksetkin sujuivat suht hienosti, liikkeestä maahanmeno oli hitaanpuoleista mutta paranemaan päin.

Tuossa vielä video Jarosta ja Kassusta vetämässä ahkiota.

Arktinen vetokoira ja vähän tokoilevakin

Eilen kävin taas Jaron kanssa vetolenkillä. Tällä kertaa tehtiin pienempi lenkki, kun mukana oli myös Iro. Pihasta lähdettiin liikkeelle siten, että Iro veti meidän edesmenneen Nalle-hoffin vanhoilla länkivaljailla tyhjää kelkkaa ja Jaro veti faster-valjaillaan minua pulkassa. Kyyti oli reipasta, sen vaan sanon. Jaro on jo viimein sisäistänyt sen, että se voi vetää ilman että sen vierellä juostaan, alkuun päästyään ei meinannut jarruja löytyä koko koirasta. Iro veti reippaasti alkujärkytyksestä toivuttuaan ja alkoi jopa kiihdyttämään sen verran että piti hiljennellä vauhtia, ettei pappa onnistu satuttamaan itseään.
Lopuksi päästettiin Iro pälkähästä ja vaihdoin Jarolle länkivaljaat. Niillä vetäessä koko koira on ihan erilainen, sinisillä fastereilla Jaro saa ja vetää niin kovaa kuin haluaa ja pystyy. Länkivaljailla Jaro jolkuttelee tasaista ravia eikä yritäkään laukkailla ja vetää kovaa, se on mielestäni hyvä, sillä nuo alumiiniaisat voisivat teloa koiraa jos se oikein kovaa ja riehakkaasti innostuisi vetämään.


Tokoa ei olla nyt edes paljoa kotona harjoiteltu kun vetoa ollaan otettu melkein aina kun on mulla ollut aikaa. Ai niin, olihan meillä viime sunnuntaina ensimmäiset tokotreenit. Meidän tokotreenit on lähinnä arkitottelevaisuutta, mutta kyllä siellä myös niitä meidän tarvitsemia tokoliikkeitäkin on. Viime kerralla oli hyppyä, luoksetuloa ja suuntien harjoittelua. Tilanne oli Jarolle uusi, ja paikka ja koiratkin olivat ihan outoja. Jaro ei ollut ihan parhaassa vireessä, mutta kyllä se jotain innostui tekemäänkin. Tuli myös huomattua, että vieraissa paikoissa Jaro palkkaantuu paremmin leikkimisestä kuin nameista. Onnistuneen luoksetulon jälkeen Jaro tarttui maassa olleeseen hihnaan ja alkoi riekkumaan. Tartuin toisesta päästä kiinni ja riehutin koiraa hetken, se oli tavattoman iloisen näköinen.
Kun muut koirat suorittivat liikkeitä, otin Jaron kanssa seuraamista melkein umpihangessa kentän toisessa päässä, Jaro oli sen verran virkeässä tilassa että teki todella hienosti! En olisi uskonut että se vieraassa paikassa jaksaa keskittyä ollenkaan, mutta väärässä olin kuten tavallista. Hieno mies mulla!






Kuvat on meidän viime viikkojen vetojutuista ja vetovideo eiliseltä, tokovideo noin viikon takaa.

Möllitokoa ja vetoa

Viikko sitten, 23.1. olin Jaron kanssa möllitokossa. Jaro oli alusta asti hyvin hermostunut, piippasi ja ei huomioinut käskyjä. Kotona Jaro kuunteli ja oli älyttömän hieno, mutta paikan päällä Jaro oli älyttömän hermostunut.
Meidän suoritus oli kaiken kaikkiaan aikamoinen fiasko. Hävetti ihan suunnattomasti olla siellä tekemässä liikkeitä, kun koira oli laiska kun mikä eikä kuunnellut ollenkaan mitään. Esimerkiksi seuraamisessa Jaro ei vilkaissut minuun kertaakaan. Se kiinnostui jokaisessa liikkeessä enemmän maasta kuin minusta.
Muutama liike meni nollille, luoksepäästävyys oli 10 ja paikallamakuu 9, muut pisteet olivatkin sitten 6½-7 pintaan.

Kotona muutaman päivän päästä möllitokosta kokeiltiin sitten seuraamista ym ja Jaro teki kuin unelma! Kontakti pysyi ja Jaro heilutti häntää ja oli iloinen. Tästä saatiin sitten selville, että häiriötreeniä me tarvitaan enemmän. Täytyy vaikka kauppareissuihin yhdistää se, että menen Jaron kanssa parkkipaikoille ym harjoittelemaan.

Vetoa on taas harrastettu muutaman kerran viikossa. Eilen Jaro veti potkukelkkaa pienen lenkin ja veti melko hienosti. Välillä jäi laahaamaan, mutta pääasiassa veti reippaasti edellä.
Myös melkein 10v Iro-vanhus veti aluksi Jaron kanssa vierätysten, mutta koska Irolle ei olla koskaan kunnolla opetettu vetoa, se ei sitä oikein osaa. Lähinnä se halusi vain kipittää vierellä, ei sillä ollut aikomustakaan mennä edellä. Päästin Iron melkein heti vapaaksi ja se kirmasi meidän vierellä, siitä se nauttii enemmän kuin vetämisestä.



Tänään kävin sitten kauniin ja aurinkoisen sään kunniaksi uudella lenkillä. Käytiin kääntymässä melkein 2 km päässä, eli pituutta lenkille tuli nelisen kilometriä.
Täytyy sanoa, että olen nyt enemmän kuin ylpeä tästä koirasta! Jaro veti koko matkan innokkaasti ja iloisesti, suurimman osan matkasta vieläpä laukkasi reippaasti, kertaakaan ei jäänyt pysähtelemään ja nuuskimaan, vaan veti hienosti myös niiden talojen ohi, joissa on koiria, eikä jäänyt merkkaamaan penkkoja ym. Hitsi vieköön, Jaro veti tänään upeammin kuin vielä kertaakaan tähän mennessä, mahtavaa Jaro :)

Uusi bloggaaja, yrittäkää ymmärtää :')

Noniin, monien muiden tavoin alennuin sitten blogin perustamiseen. Vaikka tälle blogille ei ikinä tulisikaan yhden ainotta lukijaakaan, päivittelen tätä silti ihan itseänikin varten : )
Ideana olisi, että Jaron ja muiden karvakamujen kuulumisten lisäksi päivittelisin tätä meidän treeniblogina. Itsellenkinin siitä on vain hyötyä, että tänne kertoilen miten ollaan edistytty harrastuksissamme.

Tällä hetkellä meillä on harrastuksina pääasiassa toko ja vetäminen. Keväällä kokeillaan myös MEJÄä eli verijälkeä. Puolisen vuotta ollaan kotona treenattu tokoliikkeitä, ja tulevana sunnuntaina alkaa viimeinkin kauan odotettu tokokoulutus Muuramen seudun kennelkerhon riveissä. Ensimmäiset treenit on siis 16.1. Siitä viikon päästä, 23.1. meillä onkin jo ensimmäinen möllitoko tiedossa, Jyväskylässä.

Vetämistä harrastetaan lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta sitäkin siis muutaman kerran viikossa. Jarolla on nyt uudet, hienot vetovaljaat, Zero D.C. faster-valjaat. Perässä hinautuu milloin pulkka, milloin kelkka ja milloin ahkio. Välillä vedetään myös pienimuotoisessa valjakossa kaverini suomenlapinkoiran kanssa. Lähinnä kuitenkin täällä omilla kulmilla vedätetään, pulkassa istuu yleensä pikkuveli 10v, mutta Jaro jaksaa minuakin vetää kyllä tasaisella ja alamäkeen.

Tänään otettiin taas pieni pätkä tokoa pihassa. Seuraaminen on alkanut sujua meillä viimeinkin hienosti. Jaro piti kontaktin hienosti alusta asti. Muutaman kerran kontakti tippui, sitten pysähdyttiin, koira perusasentoon ja uusi yritys. Tällä kertaa voitiin kiihtyttää tahtiakin, tähän mennessä ollaan melko hitaasti liikuttu, nopeassa vauhdissa meinaa edelleen katse tippua. Palkkiona mulla oli tänään lemmikkiasemalta ostettuja pieniä, mustia, luunmuotoisia nameja. Vartin mittaisen harjoittelun jälkeen leikittiin vielä pihassa vetolelulla. Leikin lomassa Jaro osasi hienosti tuoda mulle hanskoja. Kyllä se leikkiessä osaa, mutta varsinaisessa treenitilanteessa ei vielä putkahda koiran mieleen, että silloinkin tosiaan voi tuoda tavaran.