Hipan ulkoilukuvia

Talvi on pienelle kissalle jännää aikaa! Ollaan käyty monta kertaa ulkoilemassa valjaissa, Hippa kun on vielä liian nuori ulkoilemaan irrallaan isompien kissojen lailla. Aina tuo lumi jaksaa yllättää pienen kissan. Tässä vähän kuvasatoa tältä talvelta.

Winter is so exciting for little cat! We've been out for a walk many times, Hippa wears harness since she's still too young to be out freely like out adult cats do. The snow surprises her every time. Here's some pictures from this winter.

Ninja the fatso stepped on something. Wait a sec it's a tiny
little cat!

Kuvakuulumisia

Patrikin kanssa töissä viikko sitten! Jaan viikonloppuisin sanomalehtiä omalla autolla, työpäivä alkaa siinä 2-3 pintaan aamuyöllä. Patrik on ollut mulla nyt joka kerta mukana. Yleensä se nukkuu tai katselee maisemia, välillä päästän sen juoksemaan postilaatikoiden väliä (jaan haja-asutusalueilla joissa ei esimerkiksi autoja liiku yöisin).

A week ago, at work with Patrik. I deliver newspapers by my own car at weekends and my work starts at 2-3 AM. I've had Patrik with me every time. He usually sleeps or watches views, sometimes I let him run from one mailbox to another (I deliver newspapers on countryside so there's no cars at nights). 

Päiväunilla uuden perheenjäsenen kanssa. Hänellä on viimeinkin nimi, se on Hippa.

Napping with our new family member. Finally she has name, it's Hippa (in Enlish it's 'Tag' aka that game children like to play)

Eilen satoi lunta! Olipa jouluinen fiilis sen johdosta. Kävin Patrikin kanssa kävelemässä keskustassa. Patrik oli koko lenkin irrallaan ja käyttäytyi oikein hienosti niin luontopolula, kävelytiellä kuin suojatielläkin.

It snowed yesterday! That made me feel so Christmas-y! I went to town with Patrik, we took a walk there. Patrik was off leash for the whole walk and behaved very well on nature tracks, footpaths and crosswalks.

Eilen illalla käytiin tunnin mittaisella kävelyllä. Minä kuuntelin kännykän radiosta jenkkiläisiä jouluradioita ja Patrik juoksenteli irrallaan ja kanteli keppejä ja kieri lumessa. Olipa rentouttava ilta.

Last night we took an hour-long walk. I listened to American Christmas radios from the radio of my phone and Patrik ran off leash, carried sticks and rolled in snow. What a relaxing night.

Uusi perheenjäsen

Torstaina kuulin naapurissa olevista kissanpennuista ja samana iltana piipahdettiin niitä katsomassa. Ihastuttiin kovin yhteen pentuun, joka oli kuitenkin ehtinyt jo saada kodin. Vapaina oli vielä kaksi pentua. Kotona oli edessä muun perheen ylipuhuminen ja yllättäen suostuivat kissan hankintaan. Vielä perjantaina mietittiin, kumpi vapaista pennuista valitaan. Kun sitten oltiin lähdössä kylältä kotiinpäin, ilmoitin äidille että käydään matkalla kissanhiekkaostoksilla ja penturuokaa hankkimassa ja napataan mukaan vapaa tyttöpentu.

Ja niin meille tuli tuo pieni suloisuus. Aika extemporehomma oli tämäkin, ihan kuin Patrikinkin hankinta. Mutta eipä se suunnittelu ja jahkailu aina asioita paremmaksi ja helpommaksi muuta, vielä ainakin ollaan valintaamme tyytyväisiä. Pieni kissa on toistaiseksi nimetön, mutta kutsumanimeltään se on nyt vaan Pieni Kissa. Hauska otus se on! Pelottelee Patrikkia sähisemällä ja murisemalla, ahdistelee isoja kissoja olemalla ylisosiaalinen ja juoksee paikasta toiseen kamalaa vauhtia ja leikkii kaikella mitä eteen sattuu.

Hauskoin piirre siinä on se, että se kantaa tavaroita suussaan! Kenties söpöintä ikinä nähdä 8-viikkoinen kissanpenikka viuhottamassa pitkin kämppää leluhiiri vauvahampaissaan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää meidän ensimmäisistä päivistä, nyt pitää mennä nukkumaan!

Last Thursday I heard that our neighbor had kittens. The same evening we went there to see hem. We fell in love with one of the kittens but unfortunately he had been reserved but there was two kittens still available. When we got home, it was surprisingly easy to convince the rest of the family to get a kitten. On Friday we were still wondering which kitten we should take. When I was at town and leaving for home, I called mom and told that we were gonna go to buy cat litter and food for kitten and then go and get that baby girl who was still looking for home.

And that's how we got this cute little thing! We got her without spending much time thinking about it, just like when we got Patrik. But sometimes things won't get better and easier by thinking them over and over again and planning too much. And we're still happy with our choice.

The kitten still has no name, we just call her "Little Cat". She's very funny little thing! She scares Patrik by hissing and growling at him and harasses our older cats by being too social for their taste. And she runs like crazy, from one place to another and plays with everything she can find.

But the funniest thing is that she carries stuff in her mouth! A 8-week-old kitten running like crazy with a toy mouse between her little baby teeth is like the cutest thing ever!

I'll write more about our first days later, now I gotta go to bed!

Minni 9v

Vähän alle 9 vuotta sitten haettiin meidän perheen ensimmäiset kissat naapurista. Niinkö kauan siitä tosiaan on kun siskon kanssa kannettiin pennut takkien sisässä, suojassa tuulelta ja tuiskulta, tänne meille. Viime vuonna Vinku menehtyi luultavasti myrkkyyn, mutta Minni se jaksaa edelleen. Tuossa se kellii mun vieressä parhaillaankin, nyt sitä väsyttää kun takana on taas päivä ulkoilua ja edessä yö jonka se viettää ulkona. Kissoille on tehty lämpimiä koppeja ja pesiä liiteriin ja kuistille, niissä ne viettävät yönsä ja tulevat aamulla tyytyväisenä sisälle.

It's been a bit less than 9 years since we got the first cats of our family from put neighbor  Was it really so long time ago when me and my sister carried two little kittens under our coats, safe from wind and snow. Last year, Vinku died for poison but Minni keeps going. At the moment she's lying next to me. She must be tired since she's been outside for the whole day. She spends the nights outside too. Cats have warm little houses in balcony and woodshed so they can spend the nights there and then come inside in the morning.

Puuha-Patu

Patun ensimmäinen ilta ja yö uudessa kodissa meni uuteen paikkaan ja uusiin sääntöihin totuttelun merkeissä. Illalla se viihtyi paljon omissa oloissaan ja kävi välillä moikkaamassa ihmisiä. Ei se ottanut sen suuremmin kontaktia meihin. Illalla vietiin se aitaukseen nukkumaan. Sehän oli sisäkoirana eläneelle Patulle aikamoinen kulttuurishokki. Sisälle asti kuului kun se ulvoi aitauksessa. Ei sitä kauaa kestetty, vaan päästettiin se suosiolla sisälle nyt ensimmäiseksi yöksi. Aamulla äiti haki kopista Patun viltin, jonka se sai edellisestä kodista mukaansa. Koira oli päättänyt laittaa sisustusta uusiksi miehen tapaan, kun viltin keskelle oli askarreltu hyvän kokoinen reikä.

Patu's first night in his new home was spent by getting used to new place and new rules. He spent most of the evening by himself and only stopped by to greet us. He didn't make contact with us. We took him to  fence. And that was bit of a shock for Patu, who has always lived indoors. We heard him howling out there and let him in for the first night, no one could have stood that noise. This morning my mom went to get Patu's old blanket from dog house. Seems like Kunto wanted to do a makeover for his home, there's now a huge hole in his blanket.

Aamulla käytiin ulkona ensimmäistä kertaa niin, että Patu oli irrallaan. Aika nätistihän se oli, kierteli nuuhkimassa kissojen hajuja ja tutustumassa uuteen reviiriin. Heittelin sille lelua pellolla ja se haki sen joka kerta yhtä mielellään ja viskasi eteeni, vaatien uutta heittoa.

We went out for the first time with Patu off-leash. He behaved well, sniffed the smell of cats and explored his new territory. I threw his toy on field, he fetched it happily every time and gave it to me, waiting for me to throw again.

Äsken Patu tutustui kunnolla kissoihin. Se on varmaan ensimmäinen meidän koirista, joka osasi olla heti ensikohtaamisella todella nätisti. Minni jopa puski päätään sen kuonoa vasten, ja koira nuoli sen korvaa. Ninja yritti näyttää isolta ja kipitti pakoon selkä kaarella ja sähisten. No jaa, eiköhän sekin pian taas totu siihen että talossa on taas koira.

Patu and cats met just a moment ago. Patu must be the first dog we ever owned, who behaved extremely gently at the first meeting. Minni even rubbed her head on Patu's nose and Patu licked her ear. Ninja tried to look big and arched his back and hissed while running away. Well, I'm sure it won't take long before he gets used to the fact that we have dig again.

Mitä nyt?

Blogin tulevaisuus mietityttää.. En haluais vallan hyljätä tätä alle vuosi sitten perustamaani blogia, mutta tällä hetkellä kirjoituksen aiheet on vähän vähissä. Ehkäpä jatkan kirjoittelua meidän kissojen epäjännittävästä elämästä siihen asti, kunnes ehkä olisi jotain muuta kirjoitettavaa.. ;)

Tein myös semmoisen siirron, että siirsin edellisten koirien aikaisesta blogista kaikki julkaistutu tekstit tähän blogiin. Välillä on ihan kiva lueskella muutaman vuoden takaisia mietteitä ja silloisia koirakuulumisia.

I'm a bit worried about the future of this blog.. I don't want to fully abandon this blog because I started it only less than a year ago. Nut now I'm running of the subjects. Maybe I'll keep writing about my cats' uninteresting life till I'll have something else to write about.. ;) 

Tässä jokunen tämänvuotinen kuva Ninjasta
Some pictures of Ninja, taken this year

Ja kuvia myös Minnistä
And pictures of Minni too

Massapäivitystä part1

Niin siinä käy että kun säät paranee niin koiraihmisellä ei ole aikaa eikä mielenkiintoa roikkua internetin ihmeellisessä maailmassa... Mieli on vetänyt lenkille ja treenailuihin eikä ole ollut aikaa päivitellä blogia. Mutta nyt kun kesäinen sadekuuro tuli piristämään tätä iltaa niin minäkin voisin vähän päivitellä meidän kuulumisia muutaman massapostauksen verran.

Meidän elämä oikeastaan rullaa samaa rataa kuin on tähänkin asti rullannut. Jaron kanssa olen käynyt pari lenkkiä päivässä ja lisäksi tarpeen vaatiessa kuumalla säällä olen käskenyt sen uimaan. Tai no voiko sitä käskemiseksi kutsua jos koira lähtee käskystä iloisesti laukkaamaan lähimpään lampeen.
Välillä ollaan käyty myös pyörälenkeillä. Mutta koska säät on olleet aika lämpimiä enkä ole kovin suuri pyöräilyn ystävä, ei olla paljoa pyöräilyä harrasteltu. Enemmän metsälenkkejä ja peltojuoksenteluja joilla koirakin saa kirmata vapaana.

Tokoa ollaan treenattu jonkin verran, meillähän oli 10.6. möllitoko. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;) Mutta treenaaminen todellakin kannatti. Lenkkien varrella ollaan otettu luoksetuloa ja seuruuta ja muutaman paikkistreenin olen ottanut iltaruokaa antaessa. Nyt meillä on pienimuotoinen tauko ja keskitytään sitten muutaman parantamista vaativan liikkeen treenaamiseen ja minun jännitysongelman poistamiseen.

19.5. oltiin sitten Jyväskylässä match showssa. Tänä vuonna Jaron kanssa on käyty parissa mätsärissä ilman kummoisempaa menestystä. Tuossa mätsärissä esitin myös espanjanvinttikoira Lunan. Jaron kanssa menikin oikein hienosti, Jaro oli SIN4. Lunan kanssa harjoittelu on tuottanut tulosta, tällä kertaa liikkuminen oli sujuvaa ja seistessä maltettiin illa jopa paikallaankin. Luna oli PUN3.

Luna PUN3

Jaro SIN4

Siskoni esitti Lunan omistajan toisen koiran, englanninvinttikoira Suvin. Kehän jälkeen kokeilin taas myös Suvin esittämistä.

Sen jälkeen ei ollakaan käyty kehässä, ehkä tässä jossain vaiheessa taas innostutaan. Vielä on harkinnassa, ilmoittauduttaisiko Tervakosken päänäyttelyyn heinäkuun lopulla. Ja samana viikonloppuna oleva hoffien rotumestaruustoko houkuttelisi kyllä myöskin, jos mekin saataisiin viimein startattua kisauramme.

Viime lauantaina käytiin Muuramen Markkinoilla Jaron kanssa kiertelemässä ja taas vähän tutustumassa ihmishälinään, täällä metsän keskellä kun ei hirveästi tuollaisiin ärsykkeisiin törmää. Ihan mukava päivä oli ja markkinapäivän päätteeksi käveltiin osa kotimatkasta ja käytiin uimassa.

Jaro 5v 3kk

Kissojen elämä sujuu kuten tähänkin mennessä, nukkuen ja syöden ja ei kun sama kaava alusta uudestaan. Yöllä ne kyllä taitaa elää aika villiä elämää ja saalistaa kaikenmoisia otuksia kun aamuisin ulko-ovella on vastassa usein kissojen lisäksi epämääräisiä pikkueläinten ruumiinosia jotka eivät kai ole maistuneet..
Ninja täytti 5.6. täydet 2 vuotta! Lahjaa en hankkinut mutta synttärikuvan nappasin.

Ps. Ainiin tulihan meille kesäksi uusia perheenjäseniä. Pikkusiskoni biologianryhmä oli perustanut akvaarion ja sisko lupasi ottaa altaan asukkeineen meille kesäksi hoitoon. Akvaario on 100 litrainen ja siellä asustaa mustatetroja, seeprakaloja, kirsikkabarbeja ja yksi monni. Monni on meidän kaikkien suosikki, sen nimi on Matti. Ja jotain rapujakin siellä vilistää.