Tällaisen haasteen sain Johannalta ja nyt voisin viimein reipastua ja vastata kysymyksiin. Kovasti aina tykkään lukea muiden vastauksia ja aina on mielessä vastata, mutta jotenkin se vaan aina jää.. Kiitos haasteesta Hurttamaisia Hetkiä -blogille! :)
1. Paras/mieleenpainuvin tuloksesi koiran kanssa esim. näyttelyissä tai kokeissa/jossain muussa harrastuksessa?
Voi että, näitä on monia. Jaron kanssa koin monta ihanaa mätsäriä ja näyttelyä, mieleeni eivät tosin ole painuneet sijoitukset ja päivämäärät vaan ne onnelliset hetket kun yhteistyö sujui saumattomasti ja molemmat nautittiin touhusta.
Kunton kanssa ei olla paljoa koettu yhdessä, mutta sanoisin että ensimmäinen mätsärimme oli mieleenpainuva. Kunto sijoittui PUN 4 mutta hienon sijoituksen sijaan mieleen jäivät kyseisen päivän tapahtumat, meillä oli niin hauskaa! Tarkempi kertomus elämäni hauskimmasta koiratapahtumasta löytyypi täältä.
2. Arkipäiväsi koiran kanssa, mitä sisältää?
Aamuisin en ehdi yleensä muuta kun moikkaamaan Kuntoa ja leikkimään hetken sen kanssa, sillä olen laskelmoinut että puoli tuntia on riittävä aika omiin aamutoimiini, joten herään myöhään ja lähden kiireellä. Vien Kunton tarhaan ja lähden kouluun.
Päivällä käyn aika usein kotona hyppytuntieni ansiosta. Yleensä käyn Kunton kanssa pellolla lenkillä juoksuttamassa sitä ja heittelen sille palloa.
Iltapäivällä koulun jälkeen, riippuen läksyjen määrästä, käyn sen kanssa lenkillä. Joskus läksyjä on paljon ja lenkki lykkääntyy iltaan. Iltapäivällä leikitään ja oleskellaan vaan. Välillä tokoillaan pihalla tai lenkin varrella ja käydään juoksemassa pelloilla.
Illalla tapanani on katsoa netistä suosikkisarjojani. Kunto nukkuu sängyllä ja venyyttelee ja pyrkii valtaamaan tilaa. Välillä se haukkuu ja potkii unissaan. Illalla vien sen sitten tarhaan ja kun se kömpii mökkiinsä unille, sanon sille hyvät yöt ja toki pitää lapselle antaa hyvän yön pusu :')
Viikonloppuisin on aikaa sitten olla enemmän Kunton kanssa, silloin ollaan enemmän ulkona ja Kuntohan on muutenkin aina mukana arkiaskareissa, ruuanlaitosta puutöihin. Kyllä, se oli oikein reipas apulainen puutöissä, kantoi halkoja pinoon reippaasti ja nopeasti!
3. Koiran ruokinta: markettiruokaa, kallista kuivamuonaa, barffausta vai jotain muuta? Miksi?
HauHau Champion Kana&Riisi sekä Musch lihainen rasva. Lihaista rasvaa se ei saa ihan joka päivä, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Nappuloita syö kahdesti päivässä.
Hirvenjalkojahan sillä on nyt runsaasti lisänä, pihaa voisi luulla hirvien hautausmaaksi kun erinäisiä niveliä, sorkkia ja luita löytyy pitkin pihoja. Ja pakkasessa on runsaasti luita talven varalle vielä.
Tätä kysymystä on tullut pohdittua aika paljon sen jälkeen kun Kunto tuli meille. Sitä ennenhän meidän perheessä oli ollut hovawartteja vuodesta 1993 asti eli olin elänyt Jaron poismenoon asti hovawarttien parissa. Kunton tulon jälkeen rupesin miettimään että mikä se mun rotu oikein on vai onko semmoista.
Kyllä sanoisin kuitenkin, että viime aikoina saksanpaimeniin yhä enemmän perehtyneenä voisin sanoa että tässä on hyvin potentiaalinen elämäni rotu. Terveys ei tietenkään ole huippuluokkaa tällä rodulla, mikä on harmillista ja lähinnä ihmisten vika kun tukevat sairaita linjoja ja jalostavat sairaita koiria. Mutta esimerkiksi Kunton kasvattajan koirat ovat terveydeltään aika huippulaatua. Lisäksi kaikki hänen kasvattinsa edustavat ulkonäöllisesti minun mielestä kauneimpia saksanpaimenia mitä olen nykyään nähnyt. Ennen Kunton tuloa minulla ei ollut aavistustakaan että Suomessa on kasvattaja jonka kasvatustyön päämäärä ja ajatusmaailma saksanpaimenista on samalla aallonpituudella omien ajatusteni kanssa.
En tiedä onko tämä omien mielipiteideni muutos rodun vai yksilön aikaansaannosta. Sillä Kunto on kaikkea mitä koiralta voin toivoa, mutta rodusta ei ole vielä niin paljoa kokemusta että voisin kattavan kokonaiskäsityksen muodostaa siitä.
5. Rotu jota et voisi omistaa ja perustelu sille?
Jaa-a, aika vaikea kysymys tämäkin. Sanoisin ehkä, että rodut joilla on liioitellun lyhyt kuono tai muita älyttömiä rakenteellisia piirteitä. En voisi tukea sellaisten rotujen ja koirien kasvattamista koska tuntisin syyllisyyttä siitä että tuen sairaiden koirien lisääntymistä.
Lisäksi on surullista katsella kuvia näistä nykyisin sairaan rodun maineessa olevista koirista, kun aiemmin ne ovat olleet niin elinvoimaisen, terveen ja käyttötarkoitukseensa sopivan näköisiä.
6. Keräätkö koirasi jätökset?
Täällä maalla keräisin varmasti kummastuneita katseita ja aiheuttaisin nauruntyrskähdyksiäni poimiessani kikkareita. Eli en kerää, Kunto tekee tarpeensa metsälenkille jossa ei meidän lisäksi hirveästi ole liikennettä.
Taajamissa kerään joskus. Olen kuitenkin sitä mieltä etä kakkakikkareet eivät ole kaikista vaarallisinta jätettä jota sinne ympäristöön voi jättää. Ne sentään maatuvat, toisin kuin lasipullot, tupakkiaskit ja muut.
Tämä alla oleva kuva on Itävallasta, Wienistä. Siellä oli tosiaan tällaisia kylttejä joissa kerrottiin että pikavoitto rapsahtaa jos jättää koiran kikkareet siivoamatta. Joten erityisesti siellä kerättiin tunnollisesti jätökset pois.
7. Kuinka paljon käytät aikaa turkinhoitoon ja millä tavalla (pesu, föönaus, trimmaus, nyppiminen yms) viikossa, kuukaudessa tai vuodessa?
Kuntoa en ole vielä harjannut kertaakaan. Se oli melko niukassa turkissa, joten eipä sitä kannattanut alkaa turhaan harjaamaan kun hiekatkin ropisee pois omia aikojaan kuivaessaan. Ja kun Kunto kuitenkin yöpyy aitauksessa, pitää sen antaa pitää haivenensa ja tuuheuttaa turkkia että pärjää talven kovimmillakin pakkasilla kopissa.
Hovawartteja piti sitten harjata kahdesti vuodessa, lähinnä Iroa. Se turkin määrä oli ihan uskomaton, joka kerta siitä lähti sitä villaa aian uskomattomia määriä, ei sitä voi uskoa ennen kun itse istuu kaksi tuntia pukuhuoneessa yhä kasvavan karvavuoren edessä ja suu ja silmät täynnä karvaa.
8. Onko kilometreillä ja rahalla merkitystä esim. pennun hankinnassa, koiraa astuttaessa tai harrastusmatkoissa?
Pennun hankinnassa kilometreillä ei ole niin kovasti merkitystä, mutta raha sen sijaan on minulle yksi kriteereistä. Kuntohan haettiin eräänä elokuun perjantaina 300 kilometrin päästä. Mutta sille matkalle lähdettäessä oltiin tietoisia siitä että 99% varmasti se koira sieltä tulee mukaan, ellei ilmene jotain radikaalia joka ei aiemmin ole tullut esiin.
Koiran astutuksesta on kokemusta vain sillä tavalla, että nartun omistajat ovat tulleet koiransa kanssa kylään. Ilman korvausta en lähtisi kovin kauas urostani viemään, kun kuitenkin se on nartun omistaja joka yleensä kyselee uroksen perään ja siten hänen olettaisin hoitavan matkustamisen.
Harrastusmatkoissa rahalla ja kilometreillä on merkitystä. En ole innokas pulittamaan suuria summia treeneistä, varsinkin kun minulla on ystäviä ja tuttuja joiden kanssa saisin treenata ilmaiseksi. Kuitenkin tuetaan paikallista kennelkerhoa ja käydään välillä heidän treeneissään, koska kenttä sijaitsee samalla paikkakunnalla ja harjoituksia on kerran kahdessa viikossa, eli eipä se paljoa rahaa ja bensaa vie. Lisäksi jäsenmaksu on erittäin kohtuullinen.
9. Mitkä ovat blogisi yleisimmät aiheet?
Lähinnä Kunton kuulumiset, meidän treenit ja tapahtumat joihin ollaan osallistuttu. Haluan jakaa myös arkipäiväisiä asioita meidän elämästä, sillä tiedän että Kunton edellisestä kodista tuntevat ihmiset lueskelevat tätä myös välillä ja varmasti on mukava tietää mitä koiruudelle kuuluu ja miten se on sopeutunut uuteen ympäristöön.
Kuviakin pyrin julkaisemaan joka postauksessa ja muutenkin, on se sen verran rakas harrastus ja kohdehan on mitä komein joten kelpaa niitä otoksia esitellä.
10. Onko sinulla lisäksi muita lemmikkejä kuin koiria, mitä?
Kaksi kissaa löytyy. Minni on harmaa-valkoinen, vuonna 2004 syntynyt neiti. Keväällä menehtyi Minnin sisko Vinku, joka oli myös meillä. Lisäksi on musta, pitkäkarvainen leikattu uroskissa Ninja. Ninja syntyi vuonna 2010.
Tällä hetkellä on myös pikkusiskon koulun akvaario. Sen piti tulla meille vain kesäksi mutta vieläkin se täällä majailee. Siellä asustaa Matti-monni ja sen haaremi johon kuuluu parisenkymmentä pikkukalaa joiden lajeja en nyt muista.
11. Mitä mieltä lähipiirisi on koiraharrastuksestasi?
Pakkohan niiden on tykätä, kun koirat ovat koko perheen jäseniä. Vanhemmat ovat kovin eläinrakkaita ja koiriahan heillä on ollut jo ennen lapsia. Äitillä oli pienenä samojedinkoira ja isällä kaikenkarvaisia sekarotuisia ainakin. Molemmat ovat harrastaneet koirien kanssa. Isä kävi tokoilemassa edesmenneen Nalle-hoffin kanssa ja äiti on käyttänyt jokaista hoffiamme näyttelyissä. Sitten pikkuhiljaa se homma siirtyi minun vastuulle mutta koirien hoitoon, ruokintaan ja kustantamiseen vanhemmat kyllä osallistuu ja on suuressa vastuussa.
Jonkin verran omaan koirallisia kavereita, kaikkia ei kiinnosta eikä tarvitsekaan. Netin kautta olen saanut joitain kavereita joiden kanssa voi puhua koirista jos siltä tuntuu. Enimmäkseen kuitenkin käsittelen koirajuttuja netissä ja niiden kanssa joiden tiedän olevan touhusta kiinnostuneita. Varmasti osaa facebook-kavereista ärsyttää koirakuvien julkaisu ja muu, siksi yritänkin rajoittaa turhaa koirajuttujen tuputtamista ja keskittää ne asiat tänne blogiin.
---
Pikaisella selauksella näytti että aika moni koirabloggaajakaverini on vastannut jo tähän ja oon vähän ujo lähettelemään näitä haasteita kun kaikki eivät välttämättä näistä tykkää. Joten taidan jättää haastamatta ketään mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti