Ettei pääse nälkä yllättämään talvella...

On meillä muuten ollut pikkasen iloinen paimenkoira nyt kun hirvimiehet on tuoneet meille kurmallisia hirvenluita! Isi on niitä porasahalla paloitellut ja niitä on pussitettu pakkaseen. Kunto viihtyy paljon ulkona jyrsimässä hirvenjalkoja ja luita ja kantaa niitä mielellään mukana. Välillä se on kesken lenkin kääntynyt takasin kotiin hakemaan hirvenjalan mukaan ja kirmannut iloisesti koko lenkin hirvensorkka suupielestä roikkuen.

Eilen naapuri tuli autolla vastaan kesken lenkin ja kysyi kiinnostaisko (taas) luut. Tottakai kiinnosti, niinpä hän vei meille ison pussillisen hirvenluita jotka isi ja veli sitten pilkkoivat ja pakastivat.

Kunto has been a very happy lately because the local huntsmen have brought elks' hoofs and bones to us. Dad has sawed them into smaller pieces and we have but them into the freezer. Kunto likes to be out and gnaw and carry them. Sometimes he even turns around while we're on walk and goes home to get hoof. Then he carries the hoof in his mouth for the whole run.

Yesterday our neighbor asked if we're interested in getting more elk's bones. Of course we're so he took a huge bag of bones to our place. My dad and brother sawed them and put them into freezer.

Eilisen herkkupussi.
Yummybag from yesterday.

Vähän vanhempi kuva tältä syksyltä, Kunto ja eväs.
A little older pic from this winter, Kunto and his snack.