Haaste

Olipa iloinen yllätys saada haaste pitkästä aikaa! Ilona (Cefi, Kamu ja Molly) muisti minua joten laitetaanpas sit vastaten!

1. Millainen on unelmakoirasi vai omistatko jo sellaisen?

Elämäni aikana meillä on ollut nyt 5 koiraa. Jokainen niistä on ollut omalla tavallaan tärkeä ja rakas, mutta kyllä täytyy sanoa että Kunto oli mulle kaikkea mitä koiralta saatoin toivoa. Kunto ehti elää meidän kanssa vain alle vuoden, mutta se teki minuun niin valtavan vaikutuksen ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kunto oli aina iloinen, sen häntä heilui taukoamatta ja sillä oli jatkuva hymy huulillaan. Sillä oli persoonallisia tapoja ja sen sydän oli täyttä kultaa. Vaikka sairaus eteni koko ajan, Kunto oli silti maailman herttaisin ja kiltein koira. Oli tuskallista katsoa kun ontuminen lisääntyi ja kivut pahenivat, mutta pään sisältä Kunto oli yhä sama iloinen itsensä. Ajattelen Kuntoa edelleen melkein joka päivä ja ikävöin sitä niin kovasti.

Mutta Patrik on kyllä muodostunut kanssa todella rakkaaksi, siinä on jotain vanhuuden tuomaa hellyttä mutta sillä on silti aikamoinen veijariluonne ja se on innokas ja aina menossa mukana.

2. Onko sinulla ennakkoluuloja tiettyä/tiettyjä rotua/rotuja kohtaan? Jos niin mitä? Miksi?

Varsinaisia ennakkoluuloja ei ole, mutta koen suurta vastenmielisyyttä ja inhoa sairaiden rotujen kasvattajia ja jalostajia kohtaan. Jotain on pahasti vialla jos ihannoidaan koiratyyppiä, jonka ulkomuoto aiheuttaa sille teveysongelmia ja rajoittaa sen toimintakykyä. Itse koiria kohtaan koen vain suurta myötätuntoa ja surua, kun näen niiden sairaalloisen selän tai kuulen röhisevän hengityksen jo metrien päästä.

3. Mikä sai sinut tekemään blogin, joka kertoo koiraelämästäsi?

Tykkään kovasti kirjoittamisesta. Ajattelin että blogi olisi varmaan kaikista käytännöllisin tapa yhdistää kirjoitusharrastus, koiraharrastus ja valokuvat. Haluan että tulevaisuudessa minulla on jotain dokumentteja siitä millainen olin vuosia sitten ja miten näin itseni ja koirani. On myös hauska lukea vanhoja päivityksiä ja seurata niiden avulla omaa kehitystä ja koiran kehitystä. Lisäksi tutut koiraihmiset varmaan saattavat tätä blogia silmäillä aina välillä, onhan tämä aika näppärä keino tuoda julki meidän kuulumisia.

4. Oletko tyytyväinen koirasi kasvattajaan? Perustele.

Patrik tuli meille kodinvaihtajana jo 7-vuotiaana. Oltiin yhteydessä kasvattajaan ja tiedusteltiin pentueesta ja koiran vanhemmista yleensä ja saatiin hyviä vastauksia. Kovin läheistä suhdetta meillä ei ole, mutta haluaisin kyllä olla enemmänkin tekemisissä hänen kanssaan.

Edellisten koirien kasvattajien kanssa ollaan paljon tekemisissä. Iron kasvattajan leirillä käytiin vaikka Irosta aika jätti jo yli puolitoista vuotta sitten. Anitasta on tullut meille muutenkin hyvä ystävä, lisäksi hänellä on paljon koiratietoutta ja erityisesti kasvattajista ja yksittäisistä koirista hän tietää enemmän kuin muut tutut koiraihmiset. Jaron kasvattajan kanssa oltiin tiiviisti yhteyksissä Jaron elinaikana, nyt seuraan hänen kuulumisiaan lähinnä netin välityksellä, mutta edelleen ollaan hyvissä väleissä, miksi ei oltaisi. Molemmat kasvattajat omaavat mielestäni terveet perusteet kasvatukselleen ja pentueita syntyy järkevin väliajoin. Myös pentueiden vanhemmat ovat tarkkaan harkittuja.
Kunton kasvattaja oli alusta asti aivan ihana, oli heti tukena ja aidosti kiinnostunut kasvatistaan. Harmittaa että yhteistyö jäi niin lyhyeksi. Mutta jos/kun sakemannin joskus hankin niin nyt tiedän tasan tarkkaan ainakin yhden kasvattajan jolta voisin pennun ottaa jos hän sellaisen minulle luovuttaisi.

5. Kuinka hyvä suhde sinulla on koirasi/koiriesi kanssa?
Sanoisin että todella hyvä. Patrik on aika yksinkertainen kaveri ja sen kanssa alkoi yhteiselo sujumaan heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Aluksi oli jonkin verran tehtävää sen luottamuksen saamisessa. Se ei ollut tottunut hoitotoimenpiteisiin kovinkaan hyvin vaan lähti luikkimaan pakoon ja ulisi esimerkiksi harjatessa. Muutaman toiston ja jämäkkien otteiden jälkeen nekin hommat alkoi sujua. Ja lenkeillähän Patrik kävelee irrallaan ja tottelee hyvin käskyjä, olen kyllä tosi tyytyväinen siihen että yhteiselo on lähtenyt sujumaan näin kitkattomasti.

6. Koirasi/koiriesi terveydentila?

Erittäin hyvä. Patrik on ihan perusterve koiruus jota ikä ei vielä paina. Lihaksisto sillä on hyvässä kunnossa ja turkki on kiiltävä ja hampaat puhtaat. Patrikia ei ole luustokuvattu mutta ainakin ulkoisesti liikkuminen näyttää vaivattomalta. Korvat keräävät vähän likaa ja niitä pitää puhdistella, se on ainoa toimenpide mitä sille pitää aina välillä tehdä.

7. Nauratko koirasi tempauksille? Esimerkki?

Kyllä! Viimeksi eilen kuulin tuhinaa vanhempien makuuhuoneesta. Menin katsomaan ja löysin Patrikin kierimässä sängyssä raajat ilmassa onnensa kukkuloilla. Sitten se ravisteli turkkinsa ja laskeutui sängystä. Se ainoa paikka jonne se ei saisi mennä, tuntuu houkuttelevan sitä enemmän kuin mikään muu.
Patrik myös leikkii keskenään kepeillä, se saattaa potkia ja heitellä halkoa parhaillaan puolikin tuntia häntä heiluen yksinään, sillä tuntuu olevan ihan kivaa ilman seuraakin.

8. Mitä kaikkea harrastat koirasi/koiriesi kanssa?

Kotioloissa ollaan tokoiltu nyt jonkin verran, katsotaan riittääkö pokka siihen että mentäisi viikonloppuna möllitokoilemaan.. Seuraaminen ei ihan onnistu mutta Patrikilla on kyllä asenne kohdallaan. Lisäksi ollaan käyty nyt muutamassa mätsärissä, parhaana tuloksena BIS1. Peltojälkeä kokeiltiin kerran ja innostuttiin, ensi keväänä voisi aloittaa uudestaan! Talvella suunnitelmissa olisi kokeilla miten Patrik pinkoo valjaat päällä ja jonkinmoinen lasti perässään.

9. Kuva koirastasi, jolle saa hymyillä, jopa nauraa.

Mun mielestä vanhan koiran pelleily/riehumiskuvat on ehkä kaikista hellyyttävimpiä. Niissä on jotain hauskaa ja semmoista joka saa huokaamaan "awwww"

10. Onko sinulla ollut monia koiria? Jos niin mikä on se kaikkein "tärkein"?

Patrik on meidän viides koira. Kaikkein tärkeintä on vaikea valita, sanoisin kuitenkin että Jaron menetys oli minulle kaikista kovin isku ja sillä on mun sydämessä erityinen paikka. Jaro ei ehkä ollut unelmakoira-ainesta, se oli vähän arvaamaton joidenkin ihmisten lähellä ja lenkillä se saattoi keksiä että nytpä en kuuntelekaan vaan jahtaan naapurin autoa niin kauan että saan sen kiinni tai lähdenpä kahden päivän karkureissulle ja tulen vasta sitten kun itse haluan.

Mutta tein Jaron kanssa paljon töitä ja kasvoin sen kanssa. Koulutin sen ihan itse siihen pisteeseen että se olisi ollut kisavalmis TOKOssa. Harrastettiin kaikenlaisia lajeja ja kokeiltiin ihan kaikkea mikä hauskalta tuntui. 

Isahoff's Fantom 'Nalle' 1992-2004

Hoffen-Haus Ihringer 'Iro' 2001-2012
Nugadogin Hohde 'Jaro' 2007-2012

Sonorian Figaro 'Kunto' 2008-2013
(meillä 2012-2013)

Damirazin Finalisti 'Patrik' 2005->

11. Koiraa hankkiessasi mikä ratkaisee? esim. koiran ulkonäkö? kasvattaja? koiran vanhemmat? koiran luonne?

Koiran on oltava tyypiltään ja vieteiltään sellainen, että se viihtyy omassa pihassa ja oman laumansa kanssa. Parhaiten näihin kritereihin täsmäävät paimen -ja vahtikoirat. Kooltaan koiran on oltava sellainen, että se selviää ulkona talvella, jolloin myös karvapeitteen on oltava säänkestävä. Luonteen puolelta odotan koiralta vahtiviettiä ja tiettyä uskottavuutta, mutta myös miellyttämishalua. Koiran käyttötarkoitus on lähinnä vahti -ja seurakoira, jonka kanssa harrastetaan hyvän maun rajoissa ja sen verran mikä sekä koirasta että omistajasta tuntuu hyvältä. Koira ei ole pelkkä harrastusväline eikä sitä hankita harrastuksia varten. Meillä koirat saa kuitenkin olla ulkona ja irrallaan ja mukana jokapäiväisessä elämässä, mikä riittää lähes koiralle kuin koiralle.

Koiran vanhempien on oltava terveitä, rodunomaisia ja rekisteröityjä (jos kyseessä on rotukoira). Jos taas koira on sekarotuinen, vanhempien on oltava esimerkiksi tyypiltään ja vieteiltään sellaisia että niiden jälkeläiset ovat terverakenteisia ja sopusuhtaisia ja myös pään sisältä terveitä.

Kasvattajan on oltava vastuuntuntoinen ja kasvatusperiaatteiden terveitä. Liukuhihnapennutus ja jatkuva saman uroksen käyttö eivät ole hyväksyttäviä. Kasvattajan on oltava aidosti kiinnostunut siitä, millaiseen paikkaan hän pentunsa luovuttaa. Kasvattajan jatkuva 24/7 tuki ja elinikäinen ystävyys eivät ole tietenkään itsestäänselvyyksiä eivätkä aina toteudu, mutta kyllä minusta kasvattajan on sitouduttava auttamaan ja olemaan mukana kasvattinsa elämässä, terveissä rajoissa toki.

Minni 9v

Vähän alle 9 vuotta sitten haettiin meidän perheen ensimmäiset kissat naapurista. Niinkö kauan siitä tosiaan on kun siskon kanssa kannettiin pennut takkien sisässä, suojassa tuulelta ja tuiskulta, tänne meille. Viime vuonna Vinku menehtyi luultavasti myrkkyyn, mutta Minni se jaksaa edelleen. Tuossa se kellii mun vieressä parhaillaankin, nyt sitä väsyttää kun takana on taas päivä ulkoilua ja edessä yö jonka se viettää ulkona. Kissoille on tehty lämpimiä koppeja ja pesiä liiteriin ja kuistille, niissä ne viettävät yönsä ja tulevat aamulla tyytyväisenä sisälle.

It's been a bit less than 9 years since we got the first cats of our family from put neighbor  Was it really so long time ago when me and my sister carried two little kittens under our coats, safe from wind and snow. Last year, Vinku died for poison but Minni keeps going. At the moment she's lying next to me. She must be tired since she's been outside for the whole day. She spends the nights outside too. Cats have warm little houses in balcony and woodshed so they can spend the nights there and then come inside in the morning.

Best In Show

Sunnuntaiaamuna päätin väsymyksestä huolimatta ponnistaa Jyväskylään match showhun Patrikin kanssa. Sisko lähti mukaan esittämään tuttavien vinttikoiriaIloinen yllätys oli se, että veteraaneille oli järjestetty oma kehä. Ja vielä hauskempaa oli huomata kehien alussa, että Patrikin lisäksi vanhusten kehässä oli ainoastaan yksi koira. Patrik esiintyi tapansa mukaan todella reippaasti ja iloisesti. Tuloksena meille oli punainen nauha ja samalla ykkössija, kun toiselle veteraanille ojennettiin sininen nauha ja se voitti luonnollisesti siniset.

Vinttikoirat esiintyivät siskon kanssa hienosti ja molemmat saivat punaisen. Nauhakehässä esitin Suvi-greyhoundin joka oli lopulta PUN5, Luna-galgo tippui hieman aiemmin.

Luna-galgo ja Suvi-grey

Ennen BIS-kehää oli jonkin aikaa aikaa katsella koiratanssiesityksiä ja nauttia kahvion antimia. BIS-kehään meinasi tulla kiire kun kärkyin väärässä paikassa, mutta onneksi ehdittiin sitten hyvin mukaan kuitenkin. Koiria oli yhteensä 7, kun toinen veteraaneista ei ilmestynytkään paikalle.

Meitä juoksutettiin ja seisotettiin ensin kerran, jonka jälkeen muutama koira sijoitettiin. Sen jälkeen juostiin ja seisoskeltiin vähän lisää, ja aina vaan vähemmän koiria seisoi kehässä vailla sijoitusta. Siinä vaiheessa alkoi pulssi kiihtymään. Patrik oli iloisella mielellä, tuijotti minua pää kallellaan ja heilutti häntäänsä. Välissä se kokeili, saisiko herkkuja jos vaikka istuisi tai ojentaisi tassua. Se asettui kuitenkin käskystä aina uudelleen seisomaan ja pysyi paikallaan ja piti katsekontaktin tiiviisti minussa kun juttelin sille taas ummet ja lammet.

Lopulta kävi niin hauskasti että jäljellä oli meidän lisäksi enää siperianhusky. Ja tuomarin sanoin "kokemus on tänään valttia", kun husky sijoitettiin toiseksi ja meillä vasta 3 kuukautta asustellut höperö pappakoira julistettiin match shown voittajaksi!

Myönnän että voiton varmistuttua kyynel vierähti silmäkulmasta, Patrik käyttäytyi niin hienosti kun vanhuuden höperö maalaisjuntti vaan voi käyttäytyä ja meidän yhteistyö sujui kehässä loistavasti.

Syksyisiä kuvia

3.9. Metsäretkellä sienestämässä

19.9. Patrik 8v ja upea juhla-ateria (lihapateeta ja raejuustoa), jonka tuhoamisessa ei kauaa nokka tuhissut.

29.9. Papan luona kylässä, Patrik teki sivistyneesti tuttavuutta sarvipäiden kanssa. Mullikoiden ihmettelyn lisäksi temppuiltiin ja viskeltiin ja noudettiin keppiä.