Mä tahdon viihdyttää

Osuva otsikko kuvaamaan meidän tätä päivää! Lähdettiin ihan extempore mätsäriin Jyväskylään. Aluksi tietysti mietin että kannattaako meidän vielä lähteä, koirahan tuli vasta toissapäivänä. Mutta kun kerran lähellä oli ja halusin tietää Kunton käytöksestä ihmis -ja koiraporukassa niin lähdettiin piipahtamaan.

Kunto oli alusta asti ihan treenimoodilla, vielä kun möllitokokin oli samassa tapahtumassa, oli tietysti selvää että Kunto oletti että nyt treenataan. Mä en ole vielä sen kanssa alkanut tokoilemaan, haluan että se ensin tottuu ihan muutenkin olemaan mun kanssa, kun ainoastaan treenaamassa. Siksi ei lähdetty nytkään pelleilemään möllitokoon vaan ihan rehellisesti leikkimään showfifiä.

Tapahtuma alkoi lupaavasti, Kunto roikkui hampaat tiukasti yheen puristettuina hihnassa ja esitti kaikki temput kun ilmoittauduttiin. Ilmoittautumisen vastaanottajakin sanoi "Meneekö hän isoihin pentuihin?". Minä yritin hillitä pentumaisella innolla hihnassa roikkuvaa Kuntoa ja vastasin että kyllä se ihan aikuinen on, eli isojen aikuisten luokkaan mentiin.

Sisko kävi Kunton kanssa leikkimässä junior handler -kehässä. ilmoittautuminen sinne oli halpa ja sisko halusi kokeilla Kuntoa, joten mikäpä siinä. Kunto oli ihan hienosti kehässä, mutta liikkeessä se esitteli askellajin nimeltä hyppypomppulaukkaravi. Mutta tuomari halusikin että koirat ravaa, aika tylsää Kunton mielestä.

Katri ja Kunto tippuivat ennen sijoituksia, mutta tärkeintä on että molemmat oli hienoja ja voitto oli se, että Kunto oli kiltti ja reipas.

Mun ja Kunton ensimmäinen kehäkäynti oli monella tapaa ikimuistoinen. Kunto halusi aina välillä taluttaa itse itseään ja järjesti muutakin jännittävää aktiviteettia. Edestakaisten liikkeiden aikana Kunto noukki mun housuissa hakaneulalla kiinni olleen numerolapun ja viskasi sen täydessä vauhdissa maahan. Se oli entinen lappu sen jälkeen. Myös vyöstä se halusi yhdessä vaiheessa pitää kiinni.
Mutta Kuntohan seisoskeli oikein hienosti kun vaan malttoi. Liikkeetkin meni jollain tavalla, piti vaan olla tarkkana ja kääntää koira kun kehänauhat tuli vastaan, Kuntohan ois puksuttanut eteenpäin niin pitkälle kun hiekkakenttää riittää, mutta kun kehänauhat rajasi aluetta ja niitä piti vähän kunnioittaa.

Tässä tungen numerolapun riekaleita takataskuun
kun Kunto päätti irrottaa sen kesken juoksemisen :D

Vähän on mullakin miettimistä, että mites
sitä saksanpaimenta esitetäänkään, Kunto
naureskelee vähän mun säätämiselle ja on
jo bongannut tuomarin...

... joka antoi meille aivan ihanan pinkin nauhan
joka oli ihan superkiva ja sitä piti vähän kanssa
riepotella.

Saatiin tosiaan vaaleenpunainen nauha, joka vastasi sitä punaista eli vähän parempaa nauhaa. Kai Kunto nappasi sitten sympaattisuuspisteitä tai me kerättiin säälipisteet säätämisellämme ja ansaittiin tuo nauha niillä.

Nauhakehää odotellessa Kunto alkoi käydä aikamoisilla kierroksilla. Hihna ei saanut olla kauaa rauhassa riepottelulta joten otettiin apuun pallo. Kunto sai juoksennella pallon kanssa ja leikkiä sillä sen sijaan että se jahtaa hihnaa. Kun meidän pitikin sitten lähteä kehään, Kunto meni ihan ymmälleen kun siltä riistettiin pallo! Laitoin pallon takataskuun turvaan ja ajattelin palkata Kunton kehän jälkeen sillä. No Kunto, itse ilkimys, pihisti pallon mun takataskusta ja oli taas onnellinen hyppiessään vinkuva pehmopallo suussa.

Minä ajattelin että jos se pallo nyt on niin tärkeä ja sen poisvieminen vaikutti heti, varsinkin tuossa jännittyneessä mielentilassa, niin pitäkööt hyvänään. Kunto oli koko ajan ihan treenaaminen mielessään, se tarjosi seuruuta vapaaehtoisesi ja kyllä me sitä sitten vähän otettiinkin ja palkaksi se sai pallon. Sitten se malttoi taas rauhoittua.

Kun meidän pitikin kiiruhtaa kehään, Kunto piti palloa erittäin tiukasti suussaan ja minä päätin että kun se kerran rauhoittuu palloa kantaessaan, pitäkööt sen kehässä. Voi sitä iloisten ilmeiden ja naurun määrää mikä kehän laidalla oli kun Kunto ja minä näytettiin tyylikkään kehäesiintymisen mallia :D

Kunto juoksi tosi mallikkaasti kun sai pitää pallon suussaan. Se oli aika ryhdikäs ja ylpeä kun sillä oli oma pallo kehässä. Tuomarille sanoin että se ei halunnut lähteä ilman palloa. Tuomari vastasi että säännöt sallii sen, saa juosta pallon kanssa jos haluaa.

Ja siis lopultahan Kunto kunnon näyttelystara oli vaaleanpunaisten 4!

Ja se sai pokaalin ja ruusukkeen ja pussukan josta löytyi tennispalloluulelu, luita ja nameja.

Käveltiin melkein tunti Kunton kanssa kotiinpäin ja isi otti meidät kyytiin jossain vaiheessa. Kunto toi palloa suussaan koko matkan, se oli sen reissun pelastus. Ja automatkathan se oli tyylikkäästi micran takapenkillä. Siellä se malttoi olla rauhassa ja nukkua.

Kotona piti vähän ylpeillä palkinnoilla.

Mitä me jollain pokaaleilla ja ruusukkeilla tehdään kun tärkeintä on että
saatiin huippukiva tennispalloluulelu!