I think I would have missed you even if we never met

Patu on ollut meillä vasta alle pari viikkoa, mutta jo nyt tuntuu siltä että se olisi ollut täällä aina. Se on kotiutunut tänne käsittämättömän hienosti, ulkopuolinen ei tänne saapuessaan varmaan uskoisi että tässä vasta tutustutaan toisiimme ja aloitellaan yhteistä elämää.

Lenkeillä en ole enää aikoihin pitänyt hihnaa mukana, Patu kulkee vapaana todella hienosti. Hihnassa se pyrkii edelleen vetämään, mutta vapaana kulkee moitteettomasti vierellä. Tosin annan sen yleensä juosta vapaana vailla käskyä, se ei kuitenkaan kauas lähde ja tulee omia aikojaan luokse jos käykin vähän kauempana. 

Kerroinkin aiemmin että Patu ei viihtynyt aitauksessa kovin hyvin, vaan haukkui ja ulisi siellä siinä määrin että jopa naapurin huonokuuloinen mummo (maaseudulla naapuri tarkoittaa sitä että välimatkaa on alle kilometri) olisi voinut herätä siihen mekastukseen. Ja tuossa yhtenä päivänä arvokas herra Patrik 7v oli nakertanut tarhan porttia...

Sen sijaan irrallaan Patu pysyy hyvin. Meidän pihaahan ei ole aidattu ollenkaan, mutta Patulla ei ole ollut minkäänlaisia intressejä karkuun lähtemiseen. Se nukkuu keskellä nurmikkoa tai autojen vieressä, joskus myös edellisten hovawarttien vakkaripaikalla kuistilla.

Patu has been staying with us for less than two weeks now but i already feel like he would have been here for always. He has settled unbelievably well. If someone outsider came here they wouldn't believe that we're just getting to know each others and beginning our life together.

I haven't had a leash with me on walks for long time now, Patu stays close very well. While being on leash he still tends to pull but without leash he walks right next to me. I usually let him run as freely as he wants because he won't go far. And even if he will, he comes back without calling him.

I told you about that Patu doesn't get on well in his fence. He barks and howls so loudly that even the poorly hearing grandma from next door (here on countryside 'next door' means that distance between us is less than one kilometer) would wake up. And one day this respectable old man gnawed the gate of his fence...

But when he is loose, he is just fine. He stays in our yard. Our yard isn't fenced but Patu has absolutely no interest in leaving it. He sleeps on grass or next to out cars. Sometimes he sleeps on the porch, that's the place where our previous hovawarts liked to sleep.

14.7. käytiin Uuraisilla match showssa. Patu on käynyt edellisen omistajan kanssa kolmesti näyttelyissä, kahdesti se oli ROP-pentu ja kerran EH. Nykyäänhän se ei voi enää käydä näyttelyissä, kun se on leikattu.

Patu oli hienosti kehässä ja sen ulkopuolella, olin kovin ylpeä sen käytöksestä. Lopulta se oli hienosti PUN4!

On July the 14th we went to match show (That's what we call unofficial dog shows) to Uurainen. Patu has participated in three dog shows with the previous owner. He's been BOB-puppy twice and once he got VG. Nowadays he can't participate in official shows because he's castrated.
Patu acted very well inside the ring as well as outside the ring and I was very proud of his behavior. He was the 4th of his class.

Eilen korjailtiin isän kanssa mun autoa ja Patu oli koko ajan reippaana auttamassa. Kun lähdettiin kahvitauolle, ei kiinnitetty huomiota siihen että Patu jäi ulos. Se on muutenkin niin huomaamaton kaveri. Tultiin kahvilta jatkamaan projektia ja sillä aikaa kun isä hitsasi, istuskelin toisen auton avonaisessa peräkontissa. Äiti kysyi että onkos sitä koiraa näkynyt, iskipä mullekin mieleen että ei ole sitten kahville menon jälkeen. Minä huusin koiraa kerran kovaan ääneen, ja samalla mun takaa, volkkarin takapenkiltä nousi tämä väsynyt kaveri

Yesterday I helped my dad with fixing my car and Patu stayed there, helping us. When we took a break to drink some coffee, I didn't even pay attention to that Patu was still out. He's so invisible and easy dog. When we came back, I sat in the trunk of our other car while dad welded my car. Mom came by to ask if we had seen the dog and suddenly I realized that I hadn't seen him after leaving for coffee. So I called him very loudly and at the same time this tired fella stood up from the back seat of my family's Volkswagen

Sen jälkeen kun oltiin lähdetty sisälle ja auton peräkontti oli avoinna, se oli könynnyt sitä kautta takapenkille. Olipa ainakin rauhallinen nukkumispaikka.

After we had gone inside and left Volkswagen's trunk open, he had climbed there and from there to backseat. At least he had a peaceful place to sleep in. In afternoon I went to see if he's still there and there he was

Ja kymmenen minuuttia myöhemmin...
And ten minutes later...

Kuinkahan järkevää tämä koiratouhu onkaan... Ulkona sataa vettä ja yöllä ois töitä, silti suuntaan kohta mätsäreihin!
I wonder how sane this whole dog hobby is... It's raining now and I have to go to work this night. And I'm still going to match show today!