Jouluja!

Kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille, oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa. Pitäkää huolta toisistanne ja lemmikeistänne!

Ps. Tuon joulukorttikuvan ottamiseen vaadittiin:

• 200 kuvaa
• 1,5 tuntia (sisältää tauot)
• 2 assistenttia
• paljon herkkuja kissanpennun huomion kiinnittämiseen

I wish a very calming and relaxing Christmas time for my readers, no matter if I know you or don't. Take care of each other and your pets!

Ps. It took...

• 200 pictures
• 1,5 hours
• 2 assistants
• lots of treats to catch the kitten's attention

to get that picture taken.

Sleighbells ring!

Nyt on taas ihan kämänen keli ja lumikin hupeni uhkaavasti, mutta onneksi parhaillaan on lämpötila laskemassa pakkasen puolelle ja talvi voi taas jatkua! Kun sitä lunta oli vielä enemmän maassa, monen muun tavoin myös minä kaivoin innoissani kaapin perukoilta valjaat ja liinat esiin.

Ainakaan tietääkseni Patrik ei ole ikinä vetänyt harrastusmielessä (remmissähän se oli kova vetämään kun meille tuli), joten kun valjaissa oli kokematon seniorikoira, laitoin perään vaan kevyen pulkan. Valjaina toimivat nuo vanhat länget ja minun niihin tekemät uudet remmit. Lisäksi yhdistin siihen tuollaiset vanhat nahkavaljaat, jotta narujen kiinnitys olisi helpompi ja valjaat tukevammat.

Patrik veti alusta asti hienosti, arvelin että se voisi hyvinkin pelätä valjaita ja vetoliinoja, mutta ei se ollut milläänsäkään. Kuunteli käskyjä loistavasti ja lähti vetämään reippaasti mun edellä hyvää ravia, kun annoin luvan lähteä.

Not the weather is all crappy again and the snow seems to be melting, but luckily it's starting to freeze again and the winter can continue! When we still had more snow, I was one of those people who was excited to take the harnesses and tuglines out of closet.

As far as I know, Patrik has never bulled anything as a hobby (well, when we got him he did pull while taking a walk on-leash). So since I had un-experienced and old dog, I only attached a plastic pulka to tuglines. The harnesses are a combination of old collar, some new leather straps that I made and another leather harnesses. This weird combination was made so that it would be firmer and tuglines would be easier to attach.

From the very beginning, Patrik pulled very well! I thought that he could easily be afraid of the harnesses or tuglines, but he didn't care at all. He listened to my commands and trotted dozens of meters ahead me when I told him to go.

Pari videota. Toisessa istuin pulkan kyytiin estämään sitä jyräämästä koiraa ja testatakseni, miten Patrik suhtautuu kun emäntä istuu kyydissä eikä juoksekaan perässä.

Some videos. In the second one I'm sitting in the pulka to prevent it from running over Patrik and to see how he'll react when I'm not walking after him but sitting behind him.

After working so hard and well, Patrik got a frozen bone and spent
the rest of the day with it.

Hipan ulkoilukuvia

Talvi on pienelle kissalle jännää aikaa! Ollaan käyty monta kertaa ulkoilemassa valjaissa, Hippa kun on vielä liian nuori ulkoilemaan irrallaan isompien kissojen lailla. Aina tuo lumi jaksaa yllättää pienen kissan. Tässä vähän kuvasatoa tältä talvelta.

Winter is so exciting for little cat! We've been out for a walk many times, Hippa wears harness since she's still too young to be out freely like out adult cats do. The snow surprises her every time. Here's some pictures from this winter.

Ninja the fatso stepped on something. Wait a sec it's a tiny
little cat!

Mätsärikuvia

Tänä syksynä on käyty Patrikin kanssa muutamassa mätsärissä. Oman kameran lisäksi ollaan nähtävästi osuttu muidenkin linssien eteen, joten tässäpä on kuvasaastetta tältä syksyltä.

Patrik and I have participated in couple of match shows (in-official dog shows) this autumn. Here's some pictures taken by other people.

Jyväskylä 27.10.

Patrik PUN -

© Laura Ahola

Jyväskylä 6.10.

Patrik PUN1 BIS1

© Katja Patrikainen

Jyväskylä 7.8.
Patrik PUN -
© Jessica Varjonen

Kuvakuulumisia

Patrikin kanssa töissä viikko sitten! Jaan viikonloppuisin sanomalehtiä omalla autolla, työpäivä alkaa siinä 2-3 pintaan aamuyöllä. Patrik on ollut mulla nyt joka kerta mukana. Yleensä se nukkuu tai katselee maisemia, välillä päästän sen juoksemaan postilaatikoiden väliä (jaan haja-asutusalueilla joissa ei esimerkiksi autoja liiku yöisin).

A week ago, at work with Patrik. I deliver newspapers by my own car at weekends and my work starts at 2-3 AM. I've had Patrik with me every time. He usually sleeps or watches views, sometimes I let him run from one mailbox to another (I deliver newspapers on countryside so there's no cars at nights). 

Päiväunilla uuden perheenjäsenen kanssa. Hänellä on viimeinkin nimi, se on Hippa.

Napping with our new family member. Finally she has name, it's Hippa (in Enlish it's 'Tag' aka that game children like to play)

Eilen satoi lunta! Olipa jouluinen fiilis sen johdosta. Kävin Patrikin kanssa kävelemässä keskustassa. Patrik oli koko lenkin irrallaan ja käyttäytyi oikein hienosti niin luontopolula, kävelytiellä kuin suojatielläkin.

It snowed yesterday! That made me feel so Christmas-y! I went to town with Patrik, we took a walk there. Patrik was off leash for the whole walk and behaved very well on nature tracks, footpaths and crosswalks.

Eilen illalla käytiin tunnin mittaisella kävelyllä. Minä kuuntelin kännykän radiosta jenkkiläisiä jouluradioita ja Patrik juoksenteli irrallaan ja kanteli keppejä ja kieri lumessa. Olipa rentouttava ilta.

Last night we took an hour-long walk. I listened to American Christmas radios from the radio of my phone and Patrik ran off leash, carried sticks and rolled in snow. What a relaxing night.

Uusi perheenjäsen

Torstaina kuulin naapurissa olevista kissanpennuista ja samana iltana piipahdettiin niitä katsomassa. Ihastuttiin kovin yhteen pentuun, joka oli kuitenkin ehtinyt jo saada kodin. Vapaina oli vielä kaksi pentua. Kotona oli edessä muun perheen ylipuhuminen ja yllättäen suostuivat kissan hankintaan. Vielä perjantaina mietittiin, kumpi vapaista pennuista valitaan. Kun sitten oltiin lähdössä kylältä kotiinpäin, ilmoitin äidille että käydään matkalla kissanhiekkaostoksilla ja penturuokaa hankkimassa ja napataan mukaan vapaa tyttöpentu.

Ja niin meille tuli tuo pieni suloisuus. Aika extemporehomma oli tämäkin, ihan kuin Patrikinkin hankinta. Mutta eipä se suunnittelu ja jahkailu aina asioita paremmaksi ja helpommaksi muuta, vielä ainakin ollaan valintaamme tyytyväisiä. Pieni kissa on toistaiseksi nimetön, mutta kutsumanimeltään se on nyt vaan Pieni Kissa. Hauska otus se on! Pelottelee Patrikkia sähisemällä ja murisemalla, ahdistelee isoja kissoja olemalla ylisosiaalinen ja juoksee paikasta toiseen kamalaa vauhtia ja leikkii kaikella mitä eteen sattuu.

Hauskoin piirre siinä on se, että se kantaa tavaroita suussaan! Kenties söpöintä ikinä nähdä 8-viikkoinen kissanpenikka viuhottamassa pitkin kämppää leluhiiri vauvahampaissaan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää meidän ensimmäisistä päivistä, nyt pitää mennä nukkumaan!

Last Thursday I heard that our neighbor had kittens. The same evening we went there to see hem. We fell in love with one of the kittens but unfortunately he had been reserved but there was two kittens still available. When we got home, it was surprisingly easy to convince the rest of the family to get a kitten. On Friday we were still wondering which kitten we should take. When I was at town and leaving for home, I called mom and told that we were gonna go to buy cat litter and food for kitten and then go and get that baby girl who was still looking for home.

And that's how we got this cute little thing! We got her without spending much time thinking about it, just like when we got Patrik. But sometimes things won't get better and easier by thinking them over and over again and planning too much. And we're still happy with our choice.

The kitten still has no name, we just call her "Little Cat". She's very funny little thing! She scares Patrik by hissing and growling at him and harasses our older cats by being too social for their taste. And she runs like crazy, from one place to another and plays with everything she can find.

But the funniest thing is that she carries stuff in her mouth! A 8-week-old kitten running like crazy with a toy mouse between her little baby teeth is like the cutest thing ever!

I'll write more about our first days later, now I gotta go to bed!

Haaste

Olipa iloinen yllätys saada haaste pitkästä aikaa! Ilona (Cefi, Kamu ja Molly) muisti minua joten laitetaanpas sit vastaten!

1. Millainen on unelmakoirasi vai omistatko jo sellaisen?

Elämäni aikana meillä on ollut nyt 5 koiraa. Jokainen niistä on ollut omalla tavallaan tärkeä ja rakas, mutta kyllä täytyy sanoa että Kunto oli mulle kaikkea mitä koiralta saatoin toivoa. Kunto ehti elää meidän kanssa vain alle vuoden, mutta se teki minuun niin valtavan vaikutuksen ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kunto oli aina iloinen, sen häntä heilui taukoamatta ja sillä oli jatkuva hymy huulillaan. Sillä oli persoonallisia tapoja ja sen sydän oli täyttä kultaa. Vaikka sairaus eteni koko ajan, Kunto oli silti maailman herttaisin ja kiltein koira. Oli tuskallista katsoa kun ontuminen lisääntyi ja kivut pahenivat, mutta pään sisältä Kunto oli yhä sama iloinen itsensä. Ajattelen Kuntoa edelleen melkein joka päivä ja ikävöin sitä niin kovasti.

Mutta Patrik on kyllä muodostunut kanssa todella rakkaaksi, siinä on jotain vanhuuden tuomaa hellyttä mutta sillä on silti aikamoinen veijariluonne ja se on innokas ja aina menossa mukana.

2. Onko sinulla ennakkoluuloja tiettyä/tiettyjä rotua/rotuja kohtaan? Jos niin mitä? Miksi?

Varsinaisia ennakkoluuloja ei ole, mutta koen suurta vastenmielisyyttä ja inhoa sairaiden rotujen kasvattajia ja jalostajia kohtaan. Jotain on pahasti vialla jos ihannoidaan koiratyyppiä, jonka ulkomuoto aiheuttaa sille teveysongelmia ja rajoittaa sen toimintakykyä. Itse koiria kohtaan koen vain suurta myötätuntoa ja surua, kun näen niiden sairaalloisen selän tai kuulen röhisevän hengityksen jo metrien päästä.

3. Mikä sai sinut tekemään blogin, joka kertoo koiraelämästäsi?

Tykkään kovasti kirjoittamisesta. Ajattelin että blogi olisi varmaan kaikista käytännöllisin tapa yhdistää kirjoitusharrastus, koiraharrastus ja valokuvat. Haluan että tulevaisuudessa minulla on jotain dokumentteja siitä millainen olin vuosia sitten ja miten näin itseni ja koirani. On myös hauska lukea vanhoja päivityksiä ja seurata niiden avulla omaa kehitystä ja koiran kehitystä. Lisäksi tutut koiraihmiset varmaan saattavat tätä blogia silmäillä aina välillä, onhan tämä aika näppärä keino tuoda julki meidän kuulumisia.

4. Oletko tyytyväinen koirasi kasvattajaan? Perustele.

Patrik tuli meille kodinvaihtajana jo 7-vuotiaana. Oltiin yhteydessä kasvattajaan ja tiedusteltiin pentueesta ja koiran vanhemmista yleensä ja saatiin hyviä vastauksia. Kovin läheistä suhdetta meillä ei ole, mutta haluaisin kyllä olla enemmänkin tekemisissä hänen kanssaan.

Edellisten koirien kasvattajien kanssa ollaan paljon tekemisissä. Iron kasvattajan leirillä käytiin vaikka Irosta aika jätti jo yli puolitoista vuotta sitten. Anitasta on tullut meille muutenkin hyvä ystävä, lisäksi hänellä on paljon koiratietoutta ja erityisesti kasvattajista ja yksittäisistä koirista hän tietää enemmän kuin muut tutut koiraihmiset. Jaron kasvattajan kanssa oltiin tiiviisti yhteyksissä Jaron elinaikana, nyt seuraan hänen kuulumisiaan lähinnä netin välityksellä, mutta edelleen ollaan hyvissä väleissä, miksi ei oltaisi. Molemmat kasvattajat omaavat mielestäni terveet perusteet kasvatukselleen ja pentueita syntyy järkevin väliajoin. Myös pentueiden vanhemmat ovat tarkkaan harkittuja.
Kunton kasvattaja oli alusta asti aivan ihana, oli heti tukena ja aidosti kiinnostunut kasvatistaan. Harmittaa että yhteistyö jäi niin lyhyeksi. Mutta jos/kun sakemannin joskus hankin niin nyt tiedän tasan tarkkaan ainakin yhden kasvattajan jolta voisin pennun ottaa jos hän sellaisen minulle luovuttaisi.

5. Kuinka hyvä suhde sinulla on koirasi/koiriesi kanssa?
Sanoisin että todella hyvä. Patrik on aika yksinkertainen kaveri ja sen kanssa alkoi yhteiselo sujumaan heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Aluksi oli jonkin verran tehtävää sen luottamuksen saamisessa. Se ei ollut tottunut hoitotoimenpiteisiin kovinkaan hyvin vaan lähti luikkimaan pakoon ja ulisi esimerkiksi harjatessa. Muutaman toiston ja jämäkkien otteiden jälkeen nekin hommat alkoi sujua. Ja lenkeillähän Patrik kävelee irrallaan ja tottelee hyvin käskyjä, olen kyllä tosi tyytyväinen siihen että yhteiselo on lähtenyt sujumaan näin kitkattomasti.

6. Koirasi/koiriesi terveydentila?

Erittäin hyvä. Patrik on ihan perusterve koiruus jota ikä ei vielä paina. Lihaksisto sillä on hyvässä kunnossa ja turkki on kiiltävä ja hampaat puhtaat. Patrikia ei ole luustokuvattu mutta ainakin ulkoisesti liikkuminen näyttää vaivattomalta. Korvat keräävät vähän likaa ja niitä pitää puhdistella, se on ainoa toimenpide mitä sille pitää aina välillä tehdä.

7. Nauratko koirasi tempauksille? Esimerkki?

Kyllä! Viimeksi eilen kuulin tuhinaa vanhempien makuuhuoneesta. Menin katsomaan ja löysin Patrikin kierimässä sängyssä raajat ilmassa onnensa kukkuloilla. Sitten se ravisteli turkkinsa ja laskeutui sängystä. Se ainoa paikka jonne se ei saisi mennä, tuntuu houkuttelevan sitä enemmän kuin mikään muu.
Patrik myös leikkii keskenään kepeillä, se saattaa potkia ja heitellä halkoa parhaillaan puolikin tuntia häntä heiluen yksinään, sillä tuntuu olevan ihan kivaa ilman seuraakin.

8. Mitä kaikkea harrastat koirasi/koiriesi kanssa?

Kotioloissa ollaan tokoiltu nyt jonkin verran, katsotaan riittääkö pokka siihen että mentäisi viikonloppuna möllitokoilemaan.. Seuraaminen ei ihan onnistu mutta Patrikilla on kyllä asenne kohdallaan. Lisäksi ollaan käyty nyt muutamassa mätsärissä, parhaana tuloksena BIS1. Peltojälkeä kokeiltiin kerran ja innostuttiin, ensi keväänä voisi aloittaa uudestaan! Talvella suunnitelmissa olisi kokeilla miten Patrik pinkoo valjaat päällä ja jonkinmoinen lasti perässään.

9. Kuva koirastasi, jolle saa hymyillä, jopa nauraa.

Mun mielestä vanhan koiran pelleily/riehumiskuvat on ehkä kaikista hellyyttävimpiä. Niissä on jotain hauskaa ja semmoista joka saa huokaamaan "awwww"

10. Onko sinulla ollut monia koiria? Jos niin mikä on se kaikkein "tärkein"?

Patrik on meidän viides koira. Kaikkein tärkeintä on vaikea valita, sanoisin kuitenkin että Jaron menetys oli minulle kaikista kovin isku ja sillä on mun sydämessä erityinen paikka. Jaro ei ehkä ollut unelmakoira-ainesta, se oli vähän arvaamaton joidenkin ihmisten lähellä ja lenkillä se saattoi keksiä että nytpä en kuuntelekaan vaan jahtaan naapurin autoa niin kauan että saan sen kiinni tai lähdenpä kahden päivän karkureissulle ja tulen vasta sitten kun itse haluan.

Mutta tein Jaron kanssa paljon töitä ja kasvoin sen kanssa. Koulutin sen ihan itse siihen pisteeseen että se olisi ollut kisavalmis TOKOssa. Harrastettiin kaikenlaisia lajeja ja kokeiltiin ihan kaikkea mikä hauskalta tuntui. 

Isahoff's Fantom 'Nalle' 1992-2004

Hoffen-Haus Ihringer 'Iro' 2001-2012
Nugadogin Hohde 'Jaro' 2007-2012

Sonorian Figaro 'Kunto' 2008-2013
(meillä 2012-2013)

Damirazin Finalisti 'Patrik' 2005->

11. Koiraa hankkiessasi mikä ratkaisee? esim. koiran ulkonäkö? kasvattaja? koiran vanhemmat? koiran luonne?

Koiran on oltava tyypiltään ja vieteiltään sellainen, että se viihtyy omassa pihassa ja oman laumansa kanssa. Parhaiten näihin kritereihin täsmäävät paimen -ja vahtikoirat. Kooltaan koiran on oltava sellainen, että se selviää ulkona talvella, jolloin myös karvapeitteen on oltava säänkestävä. Luonteen puolelta odotan koiralta vahtiviettiä ja tiettyä uskottavuutta, mutta myös miellyttämishalua. Koiran käyttötarkoitus on lähinnä vahti -ja seurakoira, jonka kanssa harrastetaan hyvän maun rajoissa ja sen verran mikä sekä koirasta että omistajasta tuntuu hyvältä. Koira ei ole pelkkä harrastusväline eikä sitä hankita harrastuksia varten. Meillä koirat saa kuitenkin olla ulkona ja irrallaan ja mukana jokapäiväisessä elämässä, mikä riittää lähes koiralle kuin koiralle.

Koiran vanhempien on oltava terveitä, rodunomaisia ja rekisteröityjä (jos kyseessä on rotukoira). Jos taas koira on sekarotuinen, vanhempien on oltava esimerkiksi tyypiltään ja vieteiltään sellaisia että niiden jälkeläiset ovat terverakenteisia ja sopusuhtaisia ja myös pään sisältä terveitä.

Kasvattajan on oltava vastuuntuntoinen ja kasvatusperiaatteiden terveitä. Liukuhihnapennutus ja jatkuva saman uroksen käyttö eivät ole hyväksyttäviä. Kasvattajan on oltava aidosti kiinnostunut siitä, millaiseen paikkaan hän pentunsa luovuttaa. Kasvattajan jatkuva 24/7 tuki ja elinikäinen ystävyys eivät ole tietenkään itsestäänselvyyksiä eivätkä aina toteudu, mutta kyllä minusta kasvattajan on sitouduttava auttamaan ja olemaan mukana kasvattinsa elämässä, terveissä rajoissa toki.

Minni 9v

Vähän alle 9 vuotta sitten haettiin meidän perheen ensimmäiset kissat naapurista. Niinkö kauan siitä tosiaan on kun siskon kanssa kannettiin pennut takkien sisässä, suojassa tuulelta ja tuiskulta, tänne meille. Viime vuonna Vinku menehtyi luultavasti myrkkyyn, mutta Minni se jaksaa edelleen. Tuossa se kellii mun vieressä parhaillaankin, nyt sitä väsyttää kun takana on taas päivä ulkoilua ja edessä yö jonka se viettää ulkona. Kissoille on tehty lämpimiä koppeja ja pesiä liiteriin ja kuistille, niissä ne viettävät yönsä ja tulevat aamulla tyytyväisenä sisälle.

It's been a bit less than 9 years since we got the first cats of our family from put neighbor  Was it really so long time ago when me and my sister carried two little kittens under our coats, safe from wind and snow. Last year, Vinku died for poison but Minni keeps going. At the moment she's lying next to me. She must be tired since she's been outside for the whole day. She spends the nights outside too. Cats have warm little houses in balcony and woodshed so they can spend the nights there and then come inside in the morning.

Best In Show

Sunnuntaiaamuna päätin väsymyksestä huolimatta ponnistaa Jyväskylään match showhun Patrikin kanssa. Sisko lähti mukaan esittämään tuttavien vinttikoiriaIloinen yllätys oli se, että veteraaneille oli järjestetty oma kehä. Ja vielä hauskempaa oli huomata kehien alussa, että Patrikin lisäksi vanhusten kehässä oli ainoastaan yksi koira. Patrik esiintyi tapansa mukaan todella reippaasti ja iloisesti. Tuloksena meille oli punainen nauha ja samalla ykkössija, kun toiselle veteraanille ojennettiin sininen nauha ja se voitti luonnollisesti siniset.

Vinttikoirat esiintyivät siskon kanssa hienosti ja molemmat saivat punaisen. Nauhakehässä esitin Suvi-greyhoundin joka oli lopulta PUN5, Luna-galgo tippui hieman aiemmin.

Luna-galgo ja Suvi-grey

Ennen BIS-kehää oli jonkin aikaa aikaa katsella koiratanssiesityksiä ja nauttia kahvion antimia. BIS-kehään meinasi tulla kiire kun kärkyin väärässä paikassa, mutta onneksi ehdittiin sitten hyvin mukaan kuitenkin. Koiria oli yhteensä 7, kun toinen veteraaneista ei ilmestynytkään paikalle.

Meitä juoksutettiin ja seisotettiin ensin kerran, jonka jälkeen muutama koira sijoitettiin. Sen jälkeen juostiin ja seisoskeltiin vähän lisää, ja aina vaan vähemmän koiria seisoi kehässä vailla sijoitusta. Siinä vaiheessa alkoi pulssi kiihtymään. Patrik oli iloisella mielellä, tuijotti minua pää kallellaan ja heilutti häntäänsä. Välissä se kokeili, saisiko herkkuja jos vaikka istuisi tai ojentaisi tassua. Se asettui kuitenkin käskystä aina uudelleen seisomaan ja pysyi paikallaan ja piti katsekontaktin tiiviisti minussa kun juttelin sille taas ummet ja lammet.

Lopulta kävi niin hauskasti että jäljellä oli meidän lisäksi enää siperianhusky. Ja tuomarin sanoin "kokemus on tänään valttia", kun husky sijoitettiin toiseksi ja meillä vasta 3 kuukautta asustellut höperö pappakoira julistettiin match shown voittajaksi!

Myönnän että voiton varmistuttua kyynel vierähti silmäkulmasta, Patrik käyttäytyi niin hienosti kun vanhuuden höperö maalaisjuntti vaan voi käyttäytyä ja meidän yhteistyö sujui kehässä loistavasti.