lauantai 1. syyskuuta 2012

Kuntsikurppa harrastaa!


Tänäänpä pakkauduttiin äitin ja Kunton kanssa pikkumicraan ja huristeltiin Korpilahdelle koiraleiriläisiä moikkaamaan. Leirin piti edesmenneen Iro-hoffimme kasvattaja, joka on edelleen hyvä ystävämme.

Leirillä oli treenejä vetämässä Ursinin Katri. Enkä ehtinyt kun autosta ulos ja tervehtimään, kun Katri ehdotto peltojäljen tekemistä tulokkaalle. Tiesin kyllä että Maarit on Kunton kanssa peltojäljellä käynyt ja koiralla on joku haju asiasta. Tehtiin tosi lyhyt jälki, ehkä parinkymmenen metrin suora jälki. Tamppasin jäljen huolella ja lähdettiin heti ajamaan jälki.
Kuntohan on aivan mieletön jälkikoira, sillä on kova draivi päällä ja nenä pysyy maassa tiiviisti eikä harhaillut ollenkaan. Oli selvästi ihan liian helppo Kuntolle. Seuraavan kerran kun täällä kotona alan tekemään jälkeä niin varmasti harvempaan astuttu ja vanhempi ja pidempi jälki tulee tehtyä. Esineiden ilmaisua pitää sitten alkaa myöhemmin katsomaan.

Sitten Katri veti meille pienet tokotreenit. Sain arvokkaita vinkkejä oman ohjaamiseni parantamiseen ja esimerkiksi seuraamisen käännöksiä treenasin ilman koiraakin, koska oma kehonkieli oli pielessä. Kunto meni oikein upeasti eikä ottanut häiriötä ollenkaan vieressä kävelevistä koirista tai muustakaan.

Loppupäivä menikin kotosalla, paitsi Kunto pääsi autoilemaan vielä uudemman kerran kun käytiin tankilla. Niin ja iltapäivällä etsittiin crocseja kun joku nimeltä mainitsematon päätti uudelleensijoittaa niitä toiselle puolelle taloa.
Kunto on kunnostautunut viime aikoina tavaroiden kuljettelussa. Eilen se levitteli ympäri kämppää veljen sisäpelikenkiä, sukkia, rukkasia, pehmoleluja ja yksistä lenkkareista se poimi pohjallisen jota siirteli täällä..

2 kommenttia:

  1. Kuntolla on tosiaan tehty perin-kolmen sadan metrin jälkiä...ja vanhuutta ollut parikin tuntia...ehkä jopa enempi...myös vieraiden tekemää jälkeä on tehty...tamppausta ei tosiaan olla juurikaan enää harrastettu, mut aina välillä tein sellasia muutamia pätkiä et astuin vähän kovempaa (jotta koiralle tulisi varmuuttaa epäröinteihin), kulmia on myös tehty ja ehkä jokunen laaja s-mutkakin ollut, pistokulmia sillä ei ole tehty...ja tosiaan nameja on ollut...niillä mun kanssa motivaatio oli todella heikko ja siksi tehtiin sille saalisjälkeä ja imu meni heti paremmaks...kiva et sen huomaa :D mutta pidin jäljellä silti nameja sillä, siellä, täällä ja tuolla...toi taas vähän varmuuttaa...ja kun niitä oli harvakseltaan niin se söi suht kivasti (riippuu tosin mitä oli :D ) ja esineitä sillä on ollut...saalisjälkeen en niitä sille vielä yhdistänyt, kun sitä intoa vain haettiin....mutta kyllä sen pitäs parilla "maahan" käskyllä muistaa tipahtaa...esineillä käytettiin palkkana palloa....vaarana kaikessa on turha into...mutta pienellä kikkailulla ja variaatioilla erittäin toimiva systeemi :D

    ihanaa, jotta löysitte senkin lajin teille :D ja tosiaan niin kauan kun herra on ohjaajan kanssa töissä, niin sitä saa vaikka taivas pudota päähän...ei haittaa :D

    VastaaPoista
  2. Hyvä tosiaan tietää että olette niin pitkiä jo tehneet, kyllä huomas että jätkä tietää homman juonen :D Noita nameja voi tosiaan alussa varmaan kannattaa laittaa matkan varrelle. Tuolla sillä oli kyllä aika hurva motivaatio mutta ehkä en ala riskeerata sitä vaan helpotan aluks vielä.

    Edellisen koiran kanssa en päässyt tohon esineiden opettamiskohtaan, joten on mullekin uutta :D Täällä onneks tota lääniä riittää ja kunhan suurimmat kiireet helpottaa niin on aikaa tehä jälkeä ja vanhentaa reippaasti.

    VastaaPoista