Kiireitä!

Aijai millaista häslinkiä on olleet nämä viime viikot. Koneella olen ehtinyt kyllä istuskella, mutta se on menyt hyvin pitkälti kouluhommia tehdessä. Ylioppilaskoekiireet on painaneet päälle ja vaikka inspiraatio on ollut välillä hyvinkin matalalla niin olen tässä lukenut ison pinon kurssikirjoja ja abikirjoja ja tehnyt vinon pinon tehtäviä.

Keskiviikkona on viimeinkin viimeinen ylioppilaskoe tältä syksyltä, enkä voisi olla yhtään onnellisempi siitä!

Kunton kuulumisista sitten... Kuntamoiselle kuuluu oikein hyvää, se on kotiutunut tänne hienosti ja retkottaa parhaillaan mun takana tässä sängyssä pehmopossu kainalossaan. Iltaisin katsellaan yhdessä 70's showta ja muita ihania telkkarisarjoja ja Kunto hätkähtää aina kun sängy heiluu mun nauramisen johdosta.

Vähän ollaan tottisteltukin ja jäävien liikkeiden kanssa olevia pienoisia ongelmia lukuunottamatta on mennyt todella upeasti. Palkkaamisen kanssa olleet ongelmat on ratkaistu ja Kuntohan tekee varmaan suurimmalla innolla mikä koiralle on mahdollista. Jäävissä on tosiaan semmoista ongelmaa, että maahanmenossa Kunto ennakoi perusasennon jos ei ole tarkkana ohjaamisen kanssa. Liikkeestä seisominen taas toimii silloin kun toimii. Ja ongelmaa ei varsinaisesti auta oma epävarmuuteni liikkeessä. Välillä menee ihan mallikkaasti, välillä koira on kuin eli olisi koko käskyä koskaan kuullutkaan, se hiippailee perässä tai tekee jonkun muun ratkaisun.. Mun pitäisi päästä jonkun kanssa vetämään kokeenomaisia treenejä, mutta en ole vielä kehittänyt mistään sopivaa treeniseuraa siihen. Kunto osaa ihan varmasti jäävät, onhan se kisannutkin aiemmin. Luulen että vähän laiska treenaus viime aikoina ja ohjaajan vaihtuminen on vaikuttanut tähän.

Yhdessä mätsärissä käytiin, Kunto sijoittui punaisten 5. Eli tippui juuri ennen varsinaisia sijoituksia ja palkintoja. Pääasia oli että saatiin treenata tottista hyvässä häiriössä hyvällä menestyksellä, tuolloin myös liikkeestä seisominen onnistui muutaman toiston jälkeen.

Päivä ennen tuota käytiin mun kaverin luona kylässä. Kunto oli liian macho ollakseen nätisti toisen uroskoiran kanssa joten sai taittaa lenkin metsässä hihnaan kytkettynä. Sen jälkeen käytiin tapaamassa hevosia, Kunto kiipesi varmuuden vuoksi ison kiven päälle aitauksen viereen, se kai tunsi olevan turvassa kun oli vähän korkeampi siellä niiden isojen suomenhevosten rinnalla. Kunton eleistä näkyi jonkinlainen kunnioitus satoja kiloja itseään painavampia ja kookkaita eläimiä kohtaan, mutta oli ne sen verran kiehtovia että vähän olisi Kuntamoa houkutellut päästä tutustumaan lähemmin. Sitten Kunto sai mennä autoon odottelemaan kun käytiin ratsastamassa maastossa, sinne olisin voinut Kunton ottaakin vapaana juoksentelemaan, mutta pelkäsin että se olisi saattanut juosta hevosten alle. Toiselta hevoselta puuttuu lisäksi toinen silmä, ja villisti ympäriinsä juoksenteleva koira voi juosta aika yllättäen rajoitetulla näkökyvyllä varustetun ison eläimen eteen..

Kunton kanssa yhteinen sävel on löytynyt ainakin minulla oikein hyvin. Se tottelee kotioloissa jokaista käskyä ja tuossa yhtenä päivänä katseli tarkkaavaisena mun kanssa pellolla juoksevia kauriita, mutta kiellettyäni sitä kerran, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä bambilauman perään.

Kissoja Kunto jahtailee ulkona, mutta sisällä se olisi kyllä niiden kaveri. Ninja-kissa ei ole kovin innostunut Kuntosta mutta sylissä ollessaan se on rauhassa vaikka äänestä ja eleistä huomaan että se pitäisi mielummin etäisyyttä.. Minni-kissa taas on sisällä Kunton kanssa parempaa pataa, yks päivä tuossa Minni istui ja kehräsi mun sylissä keinutuolissa ja puski tyytyväisenä käsinojia vasten. Kunto tuli viereen haistelemaan ja Minni puski Kunton kuonoa vasten, koira katseli ihmeissään kun kissa olikin niin ystävällisin mielin liikkeellä. Aluksi oli aikamoisia ongelmia kun kissat sähisivät ja juoksivat sisälläkin pakoon, nyt ne ovat malttaneet vähän pitää pintaansa mutta ovat myös rauhoittuneet ja ehkä tajunneet sen että hurja susikoira jääkin niiden elämiä ilahduttamaan pysyvästi.

Isi käy aamuisin lenkittämässä Kunton ja lenkkiin sisältyy tärkeä tehtävä, Kunto saa kantaa sanomalehden postilaatikolta kotiin! Muutenkinhan se lenkillä kantelee kaikkia esineitä mitä vaan löytää ja repii kasvavia puita ja juuria korvia vihlovan mölinän säestyksellä. En ihmettelisi vaikka muut metsässä liikkujat epäilisivät siellä olevan karhuja ja muita hurjia petoja kun tuolla polun varressa on päreiksi jyrsittyjä puita, metsästä raahattuja rankoja, hienonnettuja lahoja kantoja ja maasta kaivettuja juuria... Ehei, se on vaan meidän Kunnon jokapäiväinen työmaa.

Kunhan mun kiireet hellittää niin lupaan taas jatkaa päivittämistä aktiivisemmin.
Kuvia löytyy tosiaan täältä lisää :)