Kiireitä!

Aijai millaista häslinkiä on olleet nämä viime viikot. Koneella olen ehtinyt kyllä istuskella, mutta se on menyt hyvin pitkälti kouluhommia tehdessä. Ylioppilaskoekiireet on painaneet päälle ja vaikka inspiraatio on ollut välillä hyvinkin matalalla niin olen tässä lukenut ison pinon kurssikirjoja ja abikirjoja ja tehnyt vinon pinon tehtäviä.

Keskiviikkona on viimeinkin viimeinen ylioppilaskoe tältä syksyltä, enkä voisi olla yhtään onnellisempi siitä!

Kunton kuulumisista sitten... Kuntamoiselle kuuluu oikein hyvää, se on kotiutunut tänne hienosti ja retkottaa parhaillaan mun takana tässä sängyssä pehmopossu kainalossaan. Iltaisin katsellaan yhdessä 70's showta ja muita ihania telkkarisarjoja ja Kunto hätkähtää aina kun sängy heiluu mun nauramisen johdosta.

Vähän ollaan tottisteltukin ja jäävien liikkeiden kanssa olevia pienoisia ongelmia lukuunottamatta on mennyt todella upeasti. Palkkaamisen kanssa olleet ongelmat on ratkaistu ja Kuntohan tekee varmaan suurimmalla innolla mikä koiralle on mahdollista. Jäävissä on tosiaan semmoista ongelmaa, että maahanmenossa Kunto ennakoi perusasennon jos ei ole tarkkana ohjaamisen kanssa. Liikkeestä seisominen taas toimii silloin kun toimii. Ja ongelmaa ei varsinaisesti auta oma epävarmuuteni liikkeessä. Välillä menee ihan mallikkaasti, välillä koira on kuin eli olisi koko käskyä koskaan kuullutkaan, se hiippailee perässä tai tekee jonkun muun ratkaisun.. Mun pitäisi päästä jonkun kanssa vetämään kokeenomaisia treenejä, mutta en ole vielä kehittänyt mistään sopivaa treeniseuraa siihen. Kunto osaa ihan varmasti jäävät, onhan se kisannutkin aiemmin. Luulen että vähän laiska treenaus viime aikoina ja ohjaajan vaihtuminen on vaikuttanut tähän.

Yhdessä mätsärissä käytiin, Kunto sijoittui punaisten 5. Eli tippui juuri ennen varsinaisia sijoituksia ja palkintoja. Pääasia oli että saatiin treenata tottista hyvässä häiriössä hyvällä menestyksellä, tuolloin myös liikkeestä seisominen onnistui muutaman toiston jälkeen.

Päivä ennen tuota käytiin mun kaverin luona kylässä. Kunto oli liian macho ollakseen nätisti toisen uroskoiran kanssa joten sai taittaa lenkin metsässä hihnaan kytkettynä. Sen jälkeen käytiin tapaamassa hevosia, Kunto kiipesi varmuuden vuoksi ison kiven päälle aitauksen viereen, se kai tunsi olevan turvassa kun oli vähän korkeampi siellä niiden isojen suomenhevosten rinnalla. Kunton eleistä näkyi jonkinlainen kunnioitus satoja kiloja itseään painavampia ja kookkaita eläimiä kohtaan, mutta oli ne sen verran kiehtovia että vähän olisi Kuntamoa houkutellut päästä tutustumaan lähemmin. Sitten Kunto sai mennä autoon odottelemaan kun käytiin ratsastamassa maastossa, sinne olisin voinut Kunton ottaakin vapaana juoksentelemaan, mutta pelkäsin että se olisi saattanut juosta hevosten alle. Toiselta hevoselta puuttuu lisäksi toinen silmä, ja villisti ympäriinsä juoksenteleva koira voi juosta aika yllättäen rajoitetulla näkökyvyllä varustetun ison eläimen eteen..

Kunton kanssa yhteinen sävel on löytynyt ainakin minulla oikein hyvin. Se tottelee kotioloissa jokaista käskyä ja tuossa yhtenä päivänä katseli tarkkaavaisena mun kanssa pellolla juoksevia kauriita, mutta kiellettyäni sitä kerran, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä bambilauman perään.

Kissoja Kunto jahtailee ulkona, mutta sisällä se olisi kyllä niiden kaveri. Ninja-kissa ei ole kovin innostunut Kuntosta mutta sylissä ollessaan se on rauhassa vaikka äänestä ja eleistä huomaan että se pitäisi mielummin etäisyyttä.. Minni-kissa taas on sisällä Kunton kanssa parempaa pataa, yks päivä tuossa Minni istui ja kehräsi mun sylissä keinutuolissa ja puski tyytyväisenä käsinojia vasten. Kunto tuli viereen haistelemaan ja Minni puski Kunton kuonoa vasten, koira katseli ihmeissään kun kissa olikin niin ystävällisin mielin liikkeellä. Aluksi oli aikamoisia ongelmia kun kissat sähisivät ja juoksivat sisälläkin pakoon, nyt ne ovat malttaneet vähän pitää pintaansa mutta ovat myös rauhoittuneet ja ehkä tajunneet sen että hurja susikoira jääkin niiden elämiä ilahduttamaan pysyvästi.

Isi käy aamuisin lenkittämässä Kunton ja lenkkiin sisältyy tärkeä tehtävä, Kunto saa kantaa sanomalehden postilaatikolta kotiin! Muutenkinhan se lenkillä kantelee kaikkia esineitä mitä vaan löytää ja repii kasvavia puita ja juuria korvia vihlovan mölinän säestyksellä. En ihmettelisi vaikka muut metsässä liikkujat epäilisivät siellä olevan karhuja ja muita hurjia petoja kun tuolla polun varressa on päreiksi jyrsittyjä puita, metsästä raahattuja rankoja, hienonnettuja lahoja kantoja ja maasta kaivettuja juuria... Ehei, se on vaan meidän Kunnon jokapäiväinen työmaa.

Kunhan mun kiireet hellittää niin lupaan taas jatkaa päivittämistä aktiivisemmin.
Kuvia löytyy tosiaan täältä lisää :)

Tokoilua syyskuussa 2012

Tässäpä tämä mun suurella vaivalla käsittelemä tokovideoni on. En kovin montaa liikettä ole videoinut, mutta alokasluokan liikkeet ollaan käyty siis läpi ja Kunto menee oikein hienosti. Pientä malttamattomuutta on seisomaan jäämisessä ja maahan jäämisen jälkeen se tahtoisi nousta ennen aikojaan joten niitä pitää vielä muistutella ennen kun uskalletaan kokeisiin.

Kunnon koululainen

Eilen meillä oli lukiolla liikuntapäivä ja yhtenä mahdollisuutena oli osallistua rallytokoon. Olin tästä osiosta vastaavalle opettajalle vinkkaillut että Muuramen seudun kennelkerhosta voisi löytyä opettajia ja niin meille tulikin kerhon treeneistä tuttu ohjaaja opastamaan lajin saloihin.

Kunto oli tapansa mukaan kunnon treenikoira. Mitään ongelmaa ei ollut liikkeiden opettelussa, ainoastaan mulla oli omia pieniä ongelmia siinä miten minä sitä käskytän esimerkiksi siitä että vasemmalla puolella seuraamisesta sen tulee tulla eteen istumaan. Kuntohan on opetettu tokoon englannin kielellä enkä halua niitä käskyjä ollenkaan lähteä muissa soveltamaan. Siksi käytin suomalaisia sanoja ja käsimerkkejä. Kunto sai näyttää mun kanssa esimerkkiä muille, mallisuorittaja :)

Olin hirveällä kiireellä käynyt kaupassa ostamassa Kuntolle lihapullia, jos se vaikka palkkautuisi niillä. Joopa joo, ihan mallin vuoksi se söi ehkä kaksi lihapullaa ja loput jätti maistamatta. Siksipä mulla oli sitten pallo mukana palkkana. Kunto on viime aikoina ottanut paremmin todesta "irti" -käskyn ja nyt pallopalkassa ei ollut ongelmiakaan. Muutaman kerran vapautin sen pallon kanssa leikkimään, yleensä vapautin muuten ja riekuttiin siinä hetki tai rapsuttelin ja kehuin sitä paikallaan, hyvin meni!

Kohta alan tässä editoimaan tokovideota minun ja Kunton tämänpäiväisistä tokoiluista!
Hienosti meni
T: kuolainen, vesisateen kastelema ja kuralla kyllästetty ohjaaja :)

Autoilua ja kyläilyä

Allekirjoittanut tosiaan sai ajokortin keskiviikkoaamuna. Ja arvaahan sen että kun olen tätä koko pienen ikäni odottanut niin viime päivät on ajettu aika intensiivisestikin! Kunto on ollut mulla mukana joka kerta kun olen käynyt ajelulla.

Keskiviikkoiltana huristeltiin Kunton kanssa micralla ympäri Muurame ja Keljonkankaallakin. Ja Keljon Prisman parkkipaikalla otettiin pienet tokotreenit, siellä oli mullekin hyvä treenata suroaan kulkemista seuruussa kun oli hyvät viivat joita pitkin kävellä.

Torstaina käytiin sitten kaverin luona kylässä, Kunto oli autossa ja tuli pihalle moikkaamaan kaveria. Perjantaina käytiin ajelulla hakemassa sisko ja sen kaveri Muuramesta.

Eilen lauantaina tehtiin Kunton kanssa pidempi reissu. Lähdettiin täältä aamulla jo puoli 9 jälkeen ja haettiin Jyväskylästä serkku ja jatkettiin Hankasalmelle. Kunto matkusteli tapansa mukaan pitkin pituuttaan takapenkillä ja vaikka sille vieras henkilö tulikin kyytiin, hyvä kun koira edes päätään nosti ja reagoi.

Hankasalmella käytiin kylässä serkun mummon luona, Kunto oli tykätty vieras. Aluksi se ei teitenkään malttanut rauhoittua ja esitteli toki kaikki taitonsa kuten kenkien kuljettamisen huoneesta toiseen. Sitten se heittäytyi selälleen keskelle mattoa ja varmisti että kaikki huomaavat Hänet.

Seuraavaksi ajettiin serkun kotiin. Laitettiin Kunto edeltä menemään sisälle, enoni ei siis tiennyt että meillä on edes semmoinen koira, eikä se kyllä tiennyt että minäkään olen tulossa. Olohuoneesta alkoi kuulua lepertelyä ja lässytystä kun iso mies ihastui Kuntoon! Ja enon vaimokin lähti ulos ihan vapaaehtoisesti heittämään Kuntolle keppejä, voi sitä riemua kun Kuntolla oli niiiiiin paljon keppejä ja kaikki heitti niitä ihan vapaaehtoisesti!
Käytiin serkun ja Kunton kanssa lenkillä. Huomasin pullon ojan toisella puolella ja käskin Kunton hyppäämään sinne. Sinne päästyään annoin sille käskyn "Ota" ja se nappasi pullon suuhunsa ja tuli mun luo. Näppärä koira, sehän voisi alkaa ansaitsemaan omat ruokarahansa keräilemällä pulloja.

Papan luo ajettiin seuraavaksi. Kuntolla oli siellä iso maatila jossa se sai juoksennella vapaana. Ja pellolla se sai urheilla oikein kunnolla hyppelemällä itseään korkeammassa heinikossa risuja hakien.

Papan pellon laidassa on paikka, jossa on kaksi hautaa. Toisessa haudassa on äitin lapsuuden koira, samojedinkoira Dalla. Toisessa haudassa on meidän rakas Jaro-koira, joka kuoli elokuun alussa (Jaron tarina). Olihan se aika omituista kävellä ensimmäistä kertaa hautaamisen jälkeen Jaron haudalle. Ja kun mukana oli vielä uusi koira, tuli vähän omituinen olo. Mutta semmoista se elämä on, se tuppaa jatkumaan.

Siinä ne on, mun rakkaat <3 Jaron hauta vasemmalla ja Kunto vieressä.

Iltapäivällä käveltiin vielä pitkä lenkki ja Kunto alkoi jo osoittamaan väsymisen merkkejä. Vaikka koko lenkin ajan se jaksoikin kantaa samaa keppiä suussaan, mutta pikkuhiljaa näytti siltä että ehkä senkin energiavarat loppuvat joskus.

Illalla kun oltiin päästy kotiin, se poimi suuhunsa pehmolelupossunsa ja kämpi mun sänkyyn. Katsottiin olohuoneessa televisiota ja välillä kuului unista tuhinaa mun huoneesta, siellä ne possut koisivat tyytyväisinä.

Kuntsikurppa harrastaa!

Tänäänpä pakkauduttiin äitin ja Kunton kanssa pikkumicraan ja huristeltiin Korpilahdelle koiraleiriläisiä moikkaamaan. Leirin piti edesmenneen Iro-hoffimme kasvattaja, joka on edelleen hyvä ystävämme.

Leirillä oli treenejä vetämässä Ursinin Katri. Enkä ehtinyt kun autosta ulos ja tervehtimään, kun Katri ehdotto peltojäljen tekemistä tulokkaalle. Tiesin kyllä että Maarit on Kunton kanssa peltojäljellä käynyt ja koiralla on joku haju asiasta. Tehtiin tosi lyhyt jälki, ehkä parinkymmenen metrin suora jälki. Tamppasin jäljen huolella ja lähdettiin heti ajamaan jälki.
Kuntohan on aivan mieletön jälkikoira, sillä on kova draivi päällä ja nenä pysyy maassa tiiviisti eikä harhaillut ollenkaan. Oli selvästi ihan liian helppo Kuntolle. Seuraavan kerran kun täällä kotona alan tekemään jälkeä niin varmasti harvempaan astuttu ja vanhempi ja pidempi jälki tulee tehtyä. Esineiden ilmaisua pitää sitten alkaa myöhemmin katsomaan.

Sitten Katri veti meille pienet tokotreenit. Sain arvokkaita vinkkejä oman ohjaamiseni parantamiseen ja esimerkiksi seuraamisen käännöksiä treenasin ilman koiraakin, koska oma kehonkieli oli pielessä. Kunto meni oikein upeasti eikä ottanut häiriötä ollenkaan vieressä kävelevistä koirista tai muustakaan.

Loppupäivä menikin kotosalla, paitsi Kunto pääsi autoilemaan vielä uudemman kerran kun käytiin tankilla. Niin ja iltapäivällä etsittiin crocseja kun joku nimeltä mainitsematon päätti uudelleensijoittaa niitä toiselle puolelle taloa.
Kunto on kunnostautunut viime aikoina tavaroiden kuljettelussa. Eilen se levitteli ympäri kämppää veljen sisäpelikenkiä, sukkia, rukkasia, pehmoleluja ja yksistä lenkkareista se poimi pohjallisen jota siirteli täällä..