Jyväskylä KV part2

Sunnuntai olikin sitten erilainen näyttelypäivä. Jaro lähti mukaan näyttelyyn muttei suinkaan rotukehään vaan Junior Handleriin lainaan Ainolle. Oltiin kehällä jo yhdeksän maissa ja siinä olikin ainolla aikaa treenailla Jaron kanssa. Minä kuvailin jutan kameralla ja pakoilin Jaroa ettei se ala minun perään katselemaan.

Aamulla Jutta oli jo ajoissa JH-kehällä kun Jutan koira oli osallistumassa näyttelyyn. Mulle tarjoutuikin oiva tilaisuus kokeilla Totti-tipsun esittämistä. Totti on niin ihana ja hassu pieni otus, sitä oli kiva kokeilla esittää! Totti eli Revonhännän Jarome olikin itse näyttelyssä Annin kanssa EH arvoinen.

Ainon ja Jaron JH-kehä meni muuten todella kivasti, mutta Jaro oli sitten taas vaihteeksi mammanpoika ja kuikuili kovasti sinne suuntaan missä itse olin. Harmillista että esiintyminen meni sen takia pieleen, mutta Aino oli kuitenkin innokas kokeilemaan ja esittämään Jaroa joskus toistekin. Ja mikäpä siinä, täytyy nyt saada Jarolle mahdollisimman paljon treeniä muiden kanssa että poika oppii että muutkin ihmiset narun päässä on ihan okei.

Aino ja Jaro siis JH ei sij. vanhempien sarjassa.

Loppupäivä menikin sitten ostoksia tehdessä ja petsieläisiä etsiessä. Aikamoisen läjän ihmisiä löysinkin ja kävin moikkailemassa, oli mukava nähdä ihan livenä niitä joiden kanssa ollaan vaan tuon koneen välityksellä jutusteltu.
Riikka ja Safia löysivät meidän kanssa ja Riikan kanssa tulikin juteltua enemmänkin. Oli todella kiva nähädä ja vähän tokoillakin. Ja Riikka ystävällisesti antoi mun kokeilla Safia-silkin esittämistä. Voi taivas se oli pieni ja sievä, ihan erilainen kun mitkään muut esittämäni koirat. Jaro tykkäsi Safiasta mutta Safia ei ihan lämmennyt Jarolle.

Ja loppuun vielä kuvia meistä! Minä, Anni ja Jutta oltiin siis ne junnukehän häiriköt jotka nauroi huonoille jutuille, räpsi kuvia ihan liikaa ja oli muuten vaan vähän randomeita. Mutta oli mukava viikonloppu, olisihan siellä ollutkin vähän yksinäistä varsinkin sunnuntaina, kiva kun kestitte taas minua!

Jyväskylä KV part1

Pari viikkoa sitten tuli pyörähdettyä Jyväskylässä, mutta aikaansaamattomuus iski ja en kyseisestä reissusta saanut vielä tänne raapusteltua, mutta nyt itsenäisyyspäivävapaan kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä.

Lauantaina 19.11. oltiin aamulla jo hyvissä ajoin matkalla Jyväskylään. Onneksi Jyväskylä on Muuramen naapurikunta niin ei tarvinnut herätä yöllä kuten niiden joidenkin joilla oli pitkä matka taitettavana ja mahdollisesti turkkirotukoira mukana, en kadehdi heitä yhtään!

Hoffikehällä oltiin hyvissä ajoin, hoffithan alkoivat jo 9:30 ja paikalla oltiin melkein 8:30 paikkeilla. Hoffeja oli näyttelyyn ilmoitettu 38 ja tuomarina oli Juha Putkonen.
Ennen kehän alkua jutusteltiin tuttujen kanssa, mm petsiestä tuttu Minna kävi meitä tervehtimässä ja alkujäätymisen jälkeen olikin tosi mukava jutella. Minna jäi vielä kuvaamaan meitä kehän ajaksi kun alunperin kuvaajaksi nakitettu Jutta joutui lähtemään JH-kehälle tulkiksi.

Jaro sai lopulta vuoden ensimmäisen EH:n totuudenmukaisella ja kattavalla arvostelulla. Tykkäsin kovasti tuomarista, osasi katsoa koiran virheet ja sijoitus on tuolla arvostelulla täysin ansaittu.
Jaron turkki ei ollut todellakaan näyttelykunnossa, irtokarvoja leijaili vielä ennen kehän alkua ja turkki oli muutenkin ryönäisessä kunnossa.

Arvostelu:

Black & tan. Hyvä koko. Oik mittasuhteet. Hyvä sarjaluusto. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Olkavarret viistommat. Riittävästi kulmautunut takaosa. Karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Vaaleat tanmerkit. Oikein kiinnittynyt häntä. Kevyt, joustava sivuaskel. Etuliike jää lyhyeksi. Miellyttävä käytös.

Seuraavaksi palloiltiinkin sitten aika tiiviisti JH-kehällä. Siellä tuli kuvailtua aika reippaasti niin omalla kameralla kuin Jutankin kameralla. Annikin siellä oli työn touhussa, junnukehällä auttamassa. Kovin kauaa ei ollut aamupäivällä aikaa kuvailla ja kierrellä sillä minulla oli toinen handlattava vielä lauantaipäivälle; tuttavan pk saksanseisoja Murronnevan Moona. Katri otti Jaron hoiviinsa siksi aikaa kun itse odoteltiin Moonan kehän alkua. Viime kerralla kun Moonan näin, se oli rauhallinen ja hiljainen. Nyt se oli vähän kierroksilla ensimmäisen sisänäyttelynsä takia ja oli melkoisen sählä.

Moona oli siis ainoa rotunsa edustaja, joten sen kehä oli nopeasti ohi. Moonan tuomarina oli Paavo Mattila.Mua itseäni taisi jännittää kehä enemmän kuin koiraa, joka oli sekin aika jännittynyt ja vireä. Kädet täristen ja ääni väristen sopersin tuomarin kysymyksiin vastaukset ja juostessakin meinasi jalat pettää.. Sitä se teettää kun on lähinnä oman koiran kanssa liikkunut. Ja jännitystä lisäsi ennestään jo se että Moona oli käynyt ennestään vain kahdessa näyttelyssä ja molemmista ROP ja SERT eli kyllähän se siellä mielen syövereissä kutkutti, että jospa nyt tulisi sen viimeinen SERT.

Kehä meni oikein hyvin, mitä nyt Moona luikahti hihnasta irti juostessa. Ei muuta kun hihna kaulaan ja ravikierros kunnialla loppuun. Ja paremminhan ei olisi voinut mennä, ROP SERT CACIB!! Olin niin onnellinen, Moona oli niin hieno ja kunnialla neito suoriutui kehästä vaikka vähän jänkättikin.

Iltapäivällä sitten vaelleltiin Minnan kanssa ympäri Paviljonkia tuttuja etsien. Nea ja Dusty etsittiin ja löydettiin ja käytiin juttusillakin, oli tosi mukava tavata, on ollut jo kauan mielessä että Nea on ihan pakko joskus nähdä!

Sitten kulutettiin aikaa JH-kehällä pyörien ja kuvaten ja tuttujen kanssa jutustellen. Siellä olikin oikein mukavasti nettituttuja joita on sitten näyttelyissä ja muissa meiningeissä nähty. Aino kokeili Jaron esittämistä, kun sunnuntaina oli menossa Jaron kanssa sitten ihan junukehään asti. Jaro oli mielettömän hienosti, vaikka väärällä puolella juokseminen olikin tyhmää niin muuten Jaro meni ihan yhtö hienosti kun olisi mun kanssa mennyt. Aino osasi esittää Jaron tosi hienosti.

Viime vuoden elokuussa treffasin Kassun ja Jazzyn Nokian näyttelyn yhteydessä ja Jyväskylässä nähtiin pitkästä aikaa, olin jo aiemmin lupaillut että Jaroa saa testailla kaikki ketkä uskaltaa ja Kassu kävi Jaron kanssa juoksentelemassa ja Jarppa oli etevä!

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä Moonan kanssa ryhmäkehässä pyörähtäminen. Koiran omistaja oli alunperin ryhmäkehiin jäämistä vastaan, mutta minä halusin kovasti päästä edes kerran elämässä isoon kehään juoksemaan, joten kyllä me sinne jäätiin. Ryhmäkehät oli varmaan tunnin myöhässä ja Moonakin alkoi väsyä. Meidän ryhmäkehässä kipaisu oli lyhyt, olihan se jo tiedossakin että näin pieni rotu harvoin menestyy tunnetumpien rotujen rinnalla. Mutta ei haittaa yhtään, oli ihana kokemus!

Sunnuntain seikkailut tulee omaan postaukseen.

Videoita

http://www.youtube.com/watch?v=zNZ1ytmFtX0

Namin pito nenällä

http://www.youtube.com/watch?v=0B4IoR6d99c

Muuta temppuilua

http://www.youtube.com/watch?v=5uLNJs4cdjk

Esineen pito suussa - treeniä

http://www.youtube.com/watch?v=Lq_9AkB6rjc

Ja tässä sokerina pohjalla viime talvesta vetokooste-video, Jaron lisäksi kuvassa vilahtaa Iro ja kaverini Kassu-lapinkoira.

Mitäs tykkäilette? :)

Iron näyttelyura

Irokin on aikoinaan joskus piipahtanut näyttelyissä ihan mukavin tuloksin, kaksi SERTiä on plakkarissa. Tarkoitus oli käväistä Iron kanssa edes kerran veteraaniluokassa nyt kun ilmaiseksi pääsisi yli 10-vuotiaana, mutta pappa on sen verran raihnainen että tyytyy olemaan ykkösluokan sohva-champpion.

---

28.7.2001 Tervakoski, hoffierkkari

Tuomari: Jari Laakso

Luokkana pennut 5-7kk

"5kk mittasuhteiltaan hyvä, erittäin tasapainoisesti kehittynyt, vielä pentukarvassa oleva urospentu. Lupaava rungon tilavuus. Voimakas luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Erittäin lupaava kuono-osa. Riittävän yhdensuuntaiset päänlinjat. Erinomaisen lupaavat liikkeet."

PEK2

------------------------------

17.11.2001 Jyväskylä KV

Tuomari: Ritva Raita

"Rakenteeltaan erittäin lupaava, sopusuhtainen, tasapainoinen, kallo vielä hieman kapea, hyvin kulmautunut ja liikkuu kaikin puolin ja kantaa häntäänsäkin hyvin. Erinomainen luusto. Itseluottamusta puuttuu vielä"

PEK1 PK ROP-pentu

------------------------------

19.5.2002 Jyväskylä

Tuomari: Leni Nousiainen

"Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Vielä melko pieni pää, varsin takaluisu kallo. Hyvät korvat. Eturinta voisi olla voimakkaampi, ikään sopiva rintakehä. Esitetään erittäin laihassa kunnossa, jopa selkäranka törröttää. Hyvät kulmaukset, erinomainen pitkä häntä. Erinomainen liikkuja, löysät kyynärpäät. Vielä pentukarva."

JUN1 JUK1 KP

------------------------------

13.7.2002 Mikkeli

Tuomari: Paul Lawless, Irlanti

"17 months male black and gold. Rather small and long in the back. angulation at near good.... (loput onkin epäselvää suttua)

NUO2

------------------------------

12.6.2004 Jämsä

Tuomari: Gunnel Holm

"Hyvän tyyppinen uros jolla hyvä runko, kaunis pää ja ilme. Hyvä purenta, erinomainen luusto, löysät kyynärpäät, lyhyt häntä, hyvät värimerkit, hieman luisu lantio, hyvä karvanlaatu, hyvät takakulmaukset, voisi olla hieman raajakkaampi"

AVO-ERI AVK1 PU1 SERT VSP

------------------------------

3.7.2004 Saarijärvi

Tuomari: Marja Talvitie

"Hieman matalaraajainen, voimakasluustoinen ja runsaskarvainen. Voimakas uroksen pää. Löysät kyynärpäät. Kovin voimakkaat takakulmaukset. Hyvä häntä ja värimerkit. Liikkuu kovin löysästi edestä. Pitkä lanneosa. Hyvä luonne."

AVO-H

------------------------------

17.7.2004 Ylivieska

Tuomari: Kurt Nilsson, Ruotsi

Utm. huvud & uttryck, utm. hals. Härliga proportioner. välkroppad. Kunde ha ngt bättre förbröst. Goda vinklar fram, bra bak. Härlig bestomme. Utm. tassar, vältecknad välgående. Utm. päls för årstiden. Mycket synd att hunden kom för sent."

AVO-ERI (myöhästyivät kehästä)

------------------------------

28.8.2004 Kouvola

Tuomari: Jouko Yrjölä

"Merkkivärinen, keskikokoinen, erittäin hyvän tyyppinen ja rakenteinen. Hyvän runsaan turkin omaava uros. Hyvin tyypillinen pää, leikkaava purenta. Keskiruskeat silmät. Hyvä kaula. Riittävä rintakehä. Vankkaluustoiset erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä liikunta. Kauniit merkit."

AVO-ERI AVK2 PU2 VASERT

------------------------------

12.9.2004 Tampere, Kauppi

Tuomari: Rodney McDowell

"Very nice outline, rather heavy in musscle but lovely expression. Good shoulders, when moving he was a little close behind."

AVO-EH

------------------------------

21.11.2004 Jyväskylä KV

Tuomari: Miklos Levente, Unkari

"Middle size male. Needs more substance. Too wide skull. Strong muggle(???). A little soft back. Good angulation. Free movement, rear very narrow. Not complete coat."

AVO-EH

------------------------------

15.5.2005 Jyväskylä
Tuomari: Jean Lawless

" 4 years. Lovely head. Nice eyes & expression. Good earset, good bone, good body shape, good movement"

AVO-ERI AVK1 PU1 SERT VSP

------------------------------

12.6.2005 Suonenjoki

Tuomari: Katrin Lahi

"Hyvä tyyppi ja koko. Yleiskuvaltaan hyvin sopusuhtainen. Hyvä pää ja sen mittasuhteet. Riittävä kaulanpituus. Hyvin kehittynyt runko. Erittäin hyvät kulmaukset edessä ja takana. Liikkuu erittäin hyvin pitkällä askeleella"

AVO-ERI AVK2 PU2 VASERT

------------------------------

19.6.2005 Saarijärvi

Tuomari: Paavo Mattila

"Aavistuksen matalalta vaikuttava uros, jolla kaunisilmeinen pää. Hyvä runko ja hyvä luusto. Hyvin kulmautunut. Erittäin hyvä karva. Liikkuu hyvin mutta saisi pitää

ylälinjansa paremmin liikkuessa. Hyvä luonne mutta esiintyy vaisunoloisesti"

AVO-EH AVK2

------------------------------

1.7.2006 Pieksämäki

Tuomari: Jouko Yrjölä

"Merkkivärinen. Pienesti keskikokoinen. Mittasuhteiltaan kaunis, hyvin tyypillinen uros. Päässä korostunut otsapenger. Voimakas kuono. Tummanruskeat silmät. Leikkaava purenta. Hyvä rintakehä. Hyvä luuston vahvuus. Hyvät kulmaukset. Hyvin kannettu häntä. Erinomainen karvapeite ja kauniit merkit."

AVO-ERI AVK2

------------------------------

30.7.2006 Erikoisnäyttely, Tervakoski

Tuomari: Helge Ludwig, Saksa

"5-vuotias, kiinteä, "suvereeni" merkkivärinen uros. voimakas pää. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. Täysi leikkaava purenta. Hyvä häntä, yltää kintereeseen. Erinomaiset liikkeet. Ihanteellinen turkki. Erittäin kauniit keskiruskeat merkit.

AVO-ERI

------------------------------

19/20.11.2005 Jyväskylä KV

Tuomari: Rodi Hübenthal, Ruotsi

"God typ. Ganska välbyggd med bra proportioner. Bra huvud & gredd i skalle. Bra hals & rygg.Gröst korgen är ej tillräcklig djup och har inget förbröst. Lite korta & brandt överarm. Tillräckligt vinklad bak. Sjunker lite framme i rörelse, lite ostabil framme. Tillräcklig stogbak. Ganska bra päls.

AVO-H

---

Lisäksi Iro on käynyt jonkin verran mätsäreissä nuorempana. Niiltä ajoilta on pari ruusuketta seinää koristamassa. Vuonna 2010 Iro kävi parissa mätsärissä esiintymässä ja tänä vuonna yhdessä. Se yksi ja ainoa mätsäri olikin meidän kotipaikkakunnan mätsäri tuossa keväällä. Vettä satoi kaatamalla ja osallistujia ei ollut paljoa, isoissa koirissa taisi olla 8 koiraa. Iro hurmasti tuomarit rauhallisella ja vakaalla käytöksellään, ei paljoa vesisateestakaan hätkähtänyt vaikka mm reput kirjaimellisesti lainehtivat parkkipaikalla ja vaatteet oli likomärkinä, samoiten kaikki uitetut koirat.

Iro oli ensin PUN1, siskoni siis esitti sen. Olin hurjan iloinen ja ylpeä molemmista. Sitten koitti BIS-kehä ja Iro oli niin sievä kun teputti siellä reippaana nuorten joukossa ja näytti että 10 vuotta ei ole ikä eikä mikään. Ja niinhän siinä kävi että Iro pokkasi koko potin kotiin ja oli BIS1!! Päivän kruunasi vielä Jaron SIN2-sijoitus ja Jaron ja minun saama orvokki joka oli palkinto parhaasta yhteistyöstä isojen koirien kehässä :)

Tunnustuksia!

Tunnuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Murr, niin harmillista kuin onkin, sain tunnustuksen kolmelta eri henkilöltä. Kiitos Katriina, Nelli ja Nea! Valitettavasti olen laiskamato ja en ole kovinkaan innokas antelemaan tunnustuksia ihmisille, joten sovitaanko niin että mun ei tarvitse antaa muille tunnustuksia 8)

Tässäpä kuitenkin kahdeksan asiaa meidän laumasta.

1. Oikeastaan meidän laumassa on kahden koiran ja kolmen kissan sijaan kolme koiraa ja kaksi kissaa. Meidän kissoista nuorimmainen, 1½-vuotias Ninja, on ehkä koiramaisin kissa jonka tiedän. Ninja lenkkeilee meidän kanssa ja pihalla ollessa tulee luokse kun sitä huutelee. Se ei pelkää koiria ja lenkillä kuljeskelee koirien perässä ja on kuin pieni mittelspitz siellä hovaronttien perässä. Ninja on myös todella tottelevainen ja helppo koulutettava. Olen opettanut Ninjalle naksuttimella temppuja ja se oppii nopeammin kuin koirat. Ninja osaa antaa tassun, "antaa yläfemman", istua, hypätä tuolille, olla mangusti yms.

2. Kaikki sanoo että Iro ja Jaro on samannäköisiä. Mun mielestä ne ei ole ikinä näyttäneet edes saman lajin edustajilta. Jaro on ollut aina korkea ja siro, Iro on matala ja tankkeeri. Iron ruokaan alettiin kiinnittää kesällä huomiota ja nyt se on jo liian laiha, luut tuntuu pinnassa. Nyt sitä pitää alkaa lihottamaan...

3. Jaro on valokuvauksellinen ja komea eläin. Se on ylväs ja hieno. Iro taasen on juntti, laiska ja lössähtänyt pappa jonka mielestä valokuvien ottaminen on eläinrääkkäystä. Siispä se käyttäytyy sen mukaisesti kun sen pitäisi poseerata. Yllätyskuvat ja tilannekuvat onnistuu sen kohdalla parhaiten, asettelemalla tiettyyn asentoon ja kuvaamalla tietystä tilanteesta, saa vain esimerkkikuvia siitä miltä näyttäisi rääkätty ja kiusattu koiraparka..

4. Iroa ja Jaroa yhdistää niiden pohjaton ruokahalu. Jaro on perinyt intohimon ruokaa kohtaan isukiltaan. Jaro ei tosin syö kaikkea eteen sattuvaa, Iro syö kaikkea, kurkkuviipaleista ja omenoista lähtien. Molemmat koirat rakastavat luumuja! Pihassamme kasvaa kaksi luumupuuta ja Iro ja Jaro käyvät noukkimassa suoraan oksista luumuja. Ne myös tulevat mukana luumupuulle ja kyttäävät kuola valuen vieressä luumujen toivossa. Myös luumun kivet kelpaavat. En halua tietää millaiset aineet noiden mahasta löytyy, kun kerran luumunkivet menee alas eikä aiheuta sen kummempia ongelmia..

5. Jaro on hurjan oppivainen ja monikäyttöinen koira. Se oppii muutamalla toistolla uusia temppuja ja tekee ruuan eteen melkein mitä tahansa. Se osaa

• ALO-luokan tokoliikkeet (paitsi hyppy)
• Kuole
• Kieri
• Möks! (laittaa pään tassujen väliin ollessaan maassa ja vilkuilee minua surkeasti kulmien alta)
• Peruuta
• Ryömi
• Laita valot päälle/pois (vaiheessa vielä...)
• Pidä namia nenän päällä
• Pidä tavaraa suussa
• Odota
• Hyppää käskystä autoon, esteen yli tmv
• ja jotain muuta jota en muista.

Sen kanssa ollaan vähintäänkin kokeiltu seuraavia lajeja:

• TOKO (harrastetaan)
  
• NÄYTTELYT (harrastetaan)
• MEJÄ (kokeiltu pari kertaa)
• HAKU (kokeiltu kerran)
• VIESTI (kokeiltu kerran)
• VEPE (kokeiltu useita kertoja, harrastetaan kotioloissa)
• VETO (harrastetaan talvisin säännöllisesti)
• PELTOJÄLKI (kokeiltu muutaman kerran, aloitetaan harrastaminen ja mahdollisesti kokeeseen)
• AGILITY (harrastetaan kotioloissa)

6. Iro on ikäisekseen terve. Sillä ei ole hovawarteille tyypillisiä vikoja ollut, lonkat sillä on hyvässä kunnossa. Edellisellä koirallamme oli B/C -lonkat ja se kostautui koiran vanhuusiällä, se ei päässyt enää kunnolla ylös. Irolla on ongelmia välillä ylöspääsyn kanssa, mutta se johtuu toisen jalan venähdyksestä, jonka seurauksena sen jalan käyttö väheni ja siitä hävisivät lihakset. Nyt jalka on kuntoutunut melkein normaaliksi ja lihakset ovat alkaneet palailla. Talven tullen kun saadaan vielä lihaskuntoa lumihangessa juostessa, Irolla voi olla taas hyväkuntoiset jalat joilla pinkoo Jaron ka

nssa vielä pitkään.
Iron ongelmana ovat olleet korvat. Hotspotia ja verikorvaa on koettu, lisäksi korvat erittävät runsaasti mönjää. Onneksi meillä on hyvät puhdistusaineet käytössä.

7. Jaro on Iron pentu. Jaron oli tarkoitus astua viime talvena yksi narttu, mutta joko päivät ei olleet oikeat tai Jaro ei vaan ymmärtänyt, jokatapauksessa narttu jäi tyhjäksi.

8. Meidän perheellä on aina ollut hovawartteja. Ensimmäinen hoffi tuli alkuvuodesta 1993. Minä synnyin vuonna 1994 ja olen elänyt koko elämäni hoffien keskellä. Aina on ollut hoffeja perheessä. Ei niitä ilman voisi elää enää :)

karvaa karvaa karvaa, kaikkialla karvaa! ... paitsi koirassa.

Karvanlähtöaika on käsillä, kun huushollissa on kaksi isoa ja karvaista otusta + pieni pitkäkarvainen kissa, syksy ja talvi ovat alituista kamppailua karvaa vastaan. Karvatuppoja leijailee kun koirat liikkuvat, ja silittäessä on äkkiä kourallinen huopunutta alusvillaa kädessä.

Irolla on aina ollut todella paksu turkki ja nyt vanhemmiten sen turkki on laadultaan aika villaista. Viime viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja kellistin vanhuksen kuistille ja vietin reilun tunnin kynien siitä kaiken irtokarvan mitä sain. Edellisenä iltana olin koiran korvia puhdistaessa harjannut yksinomaa Iron päästä karvaa sen verran, että kyseinen karvamytty mahtui hädin tuskin nyrkkiin.

Lopputuloksena oli semmoinen keko karvaa, että ihmettelin kuinka Iroon pystyi jäämään mitään karvaa sen jälkeen kun kyseinen karvamäärä oli saatu irti...

Iro ihmettelee uutta lookkiaan, varmasti koirakin huomaa että
olo on kevyempi kun inhottava ja kutiseva irtokarva on tiessään.

Irolla oli lisäksi hilsettä ja huopuneita rastoja, mahtaa pappa nyt
tykätä olostaan : )

Ja tässä, etten vallan unohda, on Jarolle itse tehty
panta! Tosin se osoittautuikin liian isoksi joten on
nyt Iron käytössä. Iro on muutenkin Jaroa kesympi
niin parempihan se Irolla on, ei ainakaan hajoa kun
ei Irolla voimaakaan hirveästi ole.

Ehdin jo elätellä varovaisesti toiveita että Jaro jättäisi tänä vuonna tiputtamatta karvojaan talven tullen, mutta väärässähän sitä oltiin... En tiedä mistä johtuu, mutta talveksi tämä meidän karaistunut ulkokoiramme tiputtaa karvansa pois ja kesällä se läähättää ja puuskuttaa suuren ja muhkean karvapeitteen kera.

Tässäpä vähän kuvamatskua Jaron turkista ja turkinvaihtologiikasta:

Elokuu 2010

Jaro koirapuistoilemassa edustavassa ja
tuuheassa turkissaan.

Lokakuu 2010
Kasvattajaa varten Jarosta otettu kuva, Jaro kauniissa

ja tuuheassa turkissaan.

Marraskuu 2010

Pakkaset ja lumet tuli, Jaro-poika otti ja tiputti
villansa. Yhtenä päivänä ennen mätsäriin lähtöä
tarkoitus oli nopsaan harjata Jarosta karvaa.. Vielä
mitä, karvaa vaan irtosi ja irtosi, en tajua miten paljon
karvaa yhteen koiraan mahtuu!

Tammikuu 2011
Ne vähäisetkin pohjavillat mitä oli, tippuivat

vuodenvaihteen tienoilla. Paukkupakkasilla huomasi
että arktinen vetohoffikin alkoi palelemaan.

Huhtikuu 2010
Kevät tuli ja Jaro alkoi kasvattelemaan karvaa kun
pakkaset hellittivät ja turkin tarve väheni..

Toukokuu 2011
Kesällä Jarolla oli sitten vuorostaan kuuma, kun
turkki oli viimein oikeassa mitassa ja tiheydessä..

Elokuu 2011
Loppukesästä Jaro oli karvaisimmillaan, varsinkin
tässä kuvassa sen huomaa.

Lokakuu 2011
Syksyä kohti mennessä karva on pikkuhiljaa alkanut
kevenemään ja ohenemaan.

Marraskuu 2011

Part 1
Viime viikonloppuna Jaron kanssa Muuramen
mätsäreissä, sijoituksena PUN3ja turkki äärimmäisen

edustava. Samana iltana otin harjat esiin ja kynin

sylillisen karvaa.

Part 2
Myös tänään harjasin Jarosta sylillisen karvaa, nyt

se alkaa olemaan edustava. Mielummin sitten kalju mutta

irtokarvaton, kuin karvamöykky josta leijailee haituvia

kaiken aikaa.

Mitäs muuta sitä kettoilisinkaan... Iron voinnista on aina kiva puhua, varsinkin nyt kun se on taas paranemaan päin. Iron kanssa olen nyt hoittanut mahdollisuuksien mukaan harjoittaa vanhuksen pieniä harmaita aivosoluja. Tänään Iro oppi pelailemaan aktivointipallolla. Iro potki ja tökki

palloa ympäri olohuonetta ja raksuja sinkoili sinne tänne eikä Iro niitä muistanut syödäkään, mutta mikäs siinä kun kovasti näytti tykkäävän!

Myös nameja olen piilotellut huoneisiin ja sen jälkeen päästänyt Iron etsiskelemään niitä, siinä se on erityisen taitava!

Olin jo huolissani kun vanhus ei ole kuukausiin käynyt varkaissa naapurissa. Naapurin lampaille ja vuohille tarkoitettuja leipiä se on pihistänyt ja tuonut kokonaisia pussillisia pihaan. Onneksi naapuria vaan naurattaa Iron hommat, ja tarjoaahan se viihdettä ja rutiinia kun Iro pistäytyy apajilla tiettyyn aikaan päivästä. Naapurin kertoman mukaan, heti kun auton ajovalot on kadonneet näkyvistä niin Iro on tulla jolkotellut alamäkeen ja kurvannut tallin pihaan ja tottuneesti käynyt hakemassa vähän ruispaloja yms mukaansa.

Niin, kuukausiin ei ole Iroa kuulemma näkynyt ruokavarkaissa. Vaan kylläpä oli kuluneella viikolla pihassa vastassa puoliksi syötyjä leipiä ja muovipusseja. Irokin alkaa palailemaan normaaliksi, ei se paheistaan irti pääse!

Iro on myös tuppautunut mukaan lenkille, vaikka sen olisikin turvallisempaa ja järkevämpää tyytyä lyhyisiin kävelylenkkeihin. Ei se vanha vaan opi olemaan liikkumatta, kovasti se Jaron kanssa pinkoo metsässä mutta eipä se sille pärjää. Ei pääse Iro kangistumaan ja laiskistumaan kun luonne on niin jääräpäinen, se ei tunnu hyväksyvän sitä että ikää on jo reilu 10 vuotta ja olisi aika siirtyä eläkkeelle. Mutta niin kauan kun Iro kulkee mielellään mukana ja on suhteellisen hyvässä kunnossa niin mikäpä siinä.

Shame on me :(

Joopa joo, viime päivityksestä on aikaa pieni ikuisuus, huuhuh miten oonkaan voinut jättää blogin päivittelyn näin retuperälle.. No kertoillaanpas vähän meidän kuulumi
sia

Toko

Jaron kanssa tokoilu on edistynyt hurjasti, oltaisi käytännössä koevalmiita. Keväällä voitaisi ehkä uskaltautua kokeeseen, talvella on vähän tylsää mennä kokeisiin. Jaron seuruu ja paikkamakuu on parhaimmat liikkeet, en tajua mistä se repii tuota innokkuutta edenkin seuraamiseen, se on aika hellyyttävä kun häntä vispaten kirmaa vierellä ja kontakti on paras! Jäävät liikkeet on nyt jo hyvin hallussa, naksuttimen avulla ollaan treenailtu maahanmenoa ja se on tosi hyvässä kondiksessa nyt. Luoksari on pitkällä matkalla nopea ja innokas, lyhyellä matkalla pitäisi saada Jaro innokkaammaksi että se lönköttelyn sijaan juoksisi mun luo. Hyppyä ei olla oikein jaksettu treenata, mutta nyt lupaan skarpata ja saada senkin koekuntoon.

Näyttelyt ja mätsärit

Tuon Keuruun näyttelyn jälkeen ei ollakaan virallisissa kehissä käyty. M

ätsäreissä on käyty kolmesti. Kahdesta tuli PUN ei sij ja yhdestä PUN3. Hienostihan se kehäkettuilu sujuu, Jaro on aika rutinoitunut esiintyjä jo. Huomenna edessä on Muuramen mätsäri.

Jyväskylän kv-näyttelyyn ollaan menossa. Lauantaina Jaron kanssa kehään, kera 37 muun hoffin. Sunnuntaille ei ilmoitettu Jaroa, mutta ollaan menossa paikanpäälle katselemaan kehiä, kuvaamaan koiria ja tapaamaan tuttuja. Jaro menee junior handleriin lainaan. Toivottavasti Jaro on kiltti handlerille, ensimmäinen kerta kun kukaan oman perheen ulkopuolinen sitä handlaa. Hui, pikkusen jännittää!

Jyväskylään menen lauantaina myös esittämään tuttavan saksanseisojan. Syksyllä käytiin yhdessä mätsärissä ja Moona oli siellä hienosti PUN3. Moona on ollut aiemmin kahde

sti näyttelyssä ja molemmista on tullut SERT ja ROP. Nyt Moona on ainoa rotunsa edustaja ja vähän jänskättää mitä tuomari tykkää, että tulisiko tyttöselle se viimeinenkin SERT sieltä!

Tuossa alla on kuva Moonasta ja minusta kehässä, hän on ehkä maailman ihanin koira, niin rauhallinen ja lempeä ettei ole tosikaan. Hyvin ja luottavasin mielin lähdetään siis kehään.

Niin tosiaan, handlailusta kun on puhe niin kävin yhdessä mätsärissä esittämässä tuttavan espanjanvinttikoiran tuloksin SIN ei sij. Ja sijoitus oli Lunalle ihan ansaittu, hän kun hyppi, loikki, syöksyi ja veti. Mutta raviaskeleitä ei ottanut nimeksikään. Tarjottiin hupia yleisölle ja minäkin vaan nauroin koko esiintymisen ajan, mukavaahan meillä ainakin oli :)

Tässä vielä todistusaineistoa:

Veto
Harrastus on ollut jäissä kesän ajan, muutaman kerran käytiin canicrossaamassa. Nyt on kuitenkin kerran laitettu Jarolle vetovaljaat päälle ja käyty pinkomassa pellolla traktorin eturengas perässä. Vetäminen on vielä hyvässä muistissa, tänä talvena olisi tarkoitus vetää enemmänkin tuota potkuria ja samoin kelkka ja aisat perässä pikkuveljeä.

Iro

Irolle taasen kuuluu rauhallisia eläkepäiviä. Toinen takajalka on oireillut jonkin verran, välillä Iro oli melkein kolmijalkainen mutta nyt taas toimii kaikki jalat ja pellolla painelee Jaron perässä minkä kintuistaan pääsee. Korvia on puhdisteltu ahkerasti kun ne erittävät niin helposti töhnää. Mutta korvien välissä Iro on terve ja reipas, pirteä eläkeläisherra joka tuskin koskaan aikuistuu.

Keuruu rn

Sunnuntaina piipahdettiin tosiaan Keuruulla ryhmiksissä. Sitä ennen oltiin pari yötä Keuruulla nyyssänniemen leirintäalueella ja käytiin Entisten nuorten bileissä.

Varsinainen näyttely oli meidän osalta nopeasti ohi. Ennen kello 9 oltiin paikalla ja pois lähdettiin 10:30 jälkeen, tuostakin yli tunti oli odottelua. Kehät oli tuolla todella pienet, muuten oli hyvin järjestetty näyttely.



Tuomarina meillä oli Hannele Jokisilta. Hoffeja oli ilmoitettu Jaron lisäksi 3. Niistä paikalla oli kuitenkin vaan kaksi. Yhteensä meitä oli siis yksi AVO narttu ja kaksi AVO urosta.

Jaro oli lopulta PU1 SA SERT VSP



Arvostelu:

"Vahva uros. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvä kaulalinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kokoon sopiva luusto. Hyvä runko. Kaunis karva. Rauhallinen, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet. Aavistuksen kapea takaa."



Jaro käyttäytyi hurjan hyvin, ei ollut alkupiippauksia huomioimatta kovinkaan stressaantunut eikä vetänyt narttuja kohti entiseen malliin.

Nyt on mukavasti kaikki kolme sertiä kasassa. Ensimmäinen tuli kesäkuussa 2010 ja toinen heinäkuussa 2011. nyt on hyvä sauma harventaa näyttelyissä käyntiä ja keskittyä muihin lajeihin. en näe enää kovin suurta järkeä näyttelyiden kiertelyssä. Mukavempaa on keskittyä lajeihin joissa koiran pitää oikeasti tehdäkin jotain.



Ja tuolta näyttelystä ostin meille uuden naksuttimen. Vanha hajosi jo viikon käytön jälkeen. Jospa tämä kestäisi pidempään. Nyt ollaan mm liikkeestä maahanmenoa hiottu naksulla, samoin myös perusasentoon tuloa ilman korjaavia pyllähdyksiä.

Niin ja kissalle opetin temppuja naksuttimella. Sehän oppi muutaman toiston jälkeen istumaan, antamaan tassun, läppäsemään tassulla ja hyppäämään tuolille.

Handlauspäivitys

Päätinpä nyt repästä ja julkaista kuvia ja tarinointia mun handailuista. Junior Handlereita en harrasta, en nuorempana niistä innostunut ja nykyisin en enää viitsi lähteä mukaan toimintaan kun niin paljon huonoja tarinoita olen kuullut ylimielisistä handlereista ja huonosta yhteishengestä yms.
Näyttelyissä normaaleilla kehillä on niin mukana yhteishenki ja iloisia ihmisiä että en ole halunnut lähteä edes kokeilumielessä testaamaan junnukisoja.

***

OMAT KOIRAT:

Jaron kanssa olen pyörinyt mätsäreissä syksystä 2009 lähtien. Keväällä 2010 käytiin aika monessa mätsärissä ja niistä innostuneena ilmoitettiin Jaro pitkästä aikaa virallisiin näyttelyihin. Nyt olen käynyt Jaron kanssa 16 mätsärissä ja 5 näyttelyssä. Kun Jaro oli nuori, äitini esitti sitä näyttelyissä ja mätsäreissä.

Iroa olen kokeillut esittää lähinnä kotona. Siskoni on sen kanssa viimeaikoina käynyt muutamassa mätsärissä, minä en ole sitä esittänyt muuta kun seisotuskuvia ottessa. Nuorempana Iro kävi äidin kansa näyttelyissä ja mätsäreissä.

***

LUNA-GALGO

Tuttavani koira. Espanjasta adoptoitu iloinen veijari. Lunaa kokeilin keväällä 2010 yhdessä mätsärissä, sieltä tuloksena PUN ei sij. Lunan kanssa oli ilo olla kehässä, se on niin hassu ja höpsö eläin, kesken ravin se teki tasajalkaloikan ja kolahti naamaani. Ei muuten ole totisten touhua tuo galgojen handlaus, sen sanon!
Ja jos joskus tulee mahdollisuus niin ilman muuta esitän Lunan toistekin, on se sen verran rakastettava eläin että kerää ainakin persoonallisuuspisteet kotiin :)

***

LISSU-LANDSEER

Lissu on kaverini landseer. Ihana ja rakastettava kaikkien kaveri. Ihan erilainen verrattuna Lunaan, Lissussa ei ollut sitä räjähtävää energiaa ihan yhtä paljoa... Mutta maailman suloisin esitettävä se ainakin on. Yhdessä mätsärissä olen sen esittänyt, sillon Lissu ylsi hienosti sijalle PUN2.

***

HILE-KLEINSPIZ
Hoffierkkarissa tapasin netissä tapaamani Jonnan ja Hile kleinspizin. Oltiin jo aiemmin sovittu että nähdään ainakin sen verran että ehdin kokeilla Hileen esittämistä. Oli jännittävää esittää eläintä joka on samaa kokoluokkaa kun meidän kissat. Mutta Hile on kyllä niin automaattiesiintyjä että eipä minulla hirveästi mitään virkaa ollut siellä hihnan päässä. Mutta mahtava pikkuinen peto se on!


----------
Jos kukaan ikinä tarvitsee esittämisapua tai muuten vaan tarjoaa koiraa esitettäväksi esimerkiksi mätsäreissä niin mielellään esitän monenlaisia koiria :) Kyselkää vaan!

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.



Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.


Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D


Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.


Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^