Fysioterapiaa ja lauantaikuulumisia

Torstaina käytiin fysioterapiassa. Kunto oli ontunut pari päivää ja hyppeli lähinnä kolmella jalalla. Fyssarilla löytyi uusia jumeja ja kipeitä kohtia, niiden käsittely auttoi todella paljon! Kotiin lähdettiin iloisesti neljällä jalalla eikä Kunto ontunut koko päivänä enää ollenkaan. Uusina ohjeina saatiin lihasten rentouttamista ja kyynärnivelen vetristämistä (sen liike on jäykempää sillä muun muassa jalan koholla pitäminen ja vähäinen käyttö ovat vaikuttaneet siihen).

On Thursday we went to see physiotherapist. Kunto had limped for past few days and he used only three feet. We discovered some new cramps and painful spots. Treating those spots really helped! When we went home Kunto used all four feed and didn't limp for the rest of the day. Our new regimen was to reflex the muscles and limbering up the elbow (it's movement is more rigid because he lifts the leg and uses it leg less).

Eilen loppui oma koulutaipaleeni lukiossa kun viimeiset ylioppilaskirjoitukset on nyt kärsitty. Tästä alkoi kesäloma! Onneksi mulla ei ole koko keväälle mitään suunnitelmia, voin keskittyä Kunton kuntouttamiseen ja sen kanssa ajan viettämiseen.

My journey in high school ended yesterday when I had my last matriculation examination. My summer vacation started! Luckily I don't have any plans for this spring so I can focus on rehabilitating Kunto and spending time with him.

Tässä on sitten kuvia tältä päivältä. Kävin Kunton kanssa pitkällä lenkillä purkamassa energiaa ja kuvaamassa. Valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle koulukiireiden takia, nyt on kuitenkin taas aikaa ja ulkonakin oli yllättävän kirkas sää.

Isi oli moottorikelkkailemassa ja tuli hakemaan Kunton pienelle ajelulle. Urheasti Kunto oli kelkan kyydissä, mutta oli silminnähden huojentunut kun pääsi taas maankamaralle.

Here's some pictures I took today. We were on a long walk. I haven't photographed very much since I've been busy with school, but now I had time and it was surprisingly bright out there.
Dad was driving his snowmobile and he came to take Kunto for a short drive. Kunto sat bravely on the snowmobile but seemed visibly relieved when he got to ground.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä vielä kuvakollaasi Kuntosta ja Ninjasta

And last but not least, a collage about Kunto and Ninja

My fingers ache because of too much massaging

Oma kolmivuotinen urakkani alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla, kun keskiviikon ja perjantain ylioppilaskokeiden jälkeen koittaa viimein se kauan odotettu vapaus!

Välillä on ollut paha omatunto siitä että Kunton kanssa en ole ehtinyt tehdä nyt paljoa, mutta toisaalta sen jalan tilanteen vuoksi sen aktiviteetteja on jouduttu jonkin verran rajoittamaan kunnes se on taas terve.

My triennial journey is almost over. Freedom awaits after Wednesday's and Friday's matriculation examinations!
Sometimes I've felt bad because I haven't had time to be with Kunto. On the other hand his activity is limited because of the state of his leg.

Päivittäin on tullut hierottua Kuntoa. Lisäksi olen pitänyt jännittyneimpien lihasten kohdalla kuumapusseja päivittäin edistääkseni lihasten rentoutumista. Edistystä on huomattavissa! Ja tänään käytiin puolen tunnin iltalenkillä, eikä pienintäkään merkkiä ontumisesta ollut havaittavissa!

I've massaged Kunto every day. I have used warm packs on those most tensed muscles. It's supposed to expedite muscle relaxation. And I've seen some progress! On today's walk there was no sign of limping! 

Torstaina mennään seuraavan kerran fysioterapeutille :)

On Thursday we'll go to physiotherapy :)

Meidät kaksi kuitenkin / Aika kultareunuksilla kehystää

Viime viikon tiistaina, helmikuun 26. päivänä, havahduttiin äitin kanssa yllättäen vanhan kotikännykän soimiseen. Siinä oli pikkusiskon joskus pari vuotta sitten laittama, vuosittain toistuva muistutus jossa luki

"Hoffen-haus ihringer eli iro 12v"

Tänä vuonna oli ensimmäinen synttäripäivä, jolloin en antanutkaan lahjaksi possunkorvaa tai muita herkkuja, vaan sytytin sen haudalle kynttilän. Niin se aika vierii, pian on kulunut vuosi Iron poismenosta.

On last week's Tuesday, February the 26th, me and mum awoke when we suddenly heard our old home phone calling. It was a annual note. My sister had wrote it a few years ago and it said

"Hoffen-haus ihringer aka iro 12 years"

This was the first year I didn't give him pig ears or other treats. Instead of it I lit a candle at the grave. So the time goes by, it's been almost a year since he passed.

2001

Meidän viimeinen yhteiskuva, viimeisiä hetkiä Iron viimeisenä päivänä.
Our last picture together. The very last moments at the last day of his life.

Iron ja pari viikkoa sen jälkeen menehtyneen Vinku-kissan haudat.
Iro's and Vinku's (she passed  a few weeks after Iro) graves.

Tämän viikon tiistaina, maaliskuun 5. päivänä, samainen kännykkä soi taas ja ilmoitti että

"Nugadogin hohde eli jaro 6v"

Sinä päivänä ikävöin Jaroa paljon. Katsoin jopa vanhoja valokuvia, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja joita olen kieltäytynyt ajattelemasta, koska niiden mukana tulee aina ikävä ja surukin. Mutta tällä kertaa tuntui oikeastaan hyvältä katsoa kuvia ja muistella.

 On Tuesday, March the 5th, the very same phone rang again and announced

"Nugadogin hohde aka jaro 6 years"

On that day I missed Jaro so much.  I even watched old pictures and they brought back so many memories. I've denied myself to think about them because they make me miss him so much. But this time it felt good.

Jaron hauta papan luona
Jaro's grave at grandpa's place

Eric Clapton - Tears in heaven

Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would it be the same
If I saw you in heaven?

I must be strong
And carry on,
'Cause I know I don't belong
Here in heaven.

Would you hold my hand
If I saw you in heaven?
Would you help me stand
If I saw you in heaven?

I'll find my way
Through night and day,
'Cause I know I just can't stay
Here in heaven.

Time can bring you down,
Time can bend your knees.
Time can break your heart,
Have you begging please, begging please.

Beyond the door,
There's peace I'm sure,
And I know there'll be no more
Tears in heaven.

Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would it be the same
If I saw you in heaven?

I must be strong
And carry on,
'Cause I know I don't belong
Here in heaven.

Fysioterapiaa

Perjantaina ajeltiin aamupäivällä Jyväskylän Palokkaan fysioterapeutille. Kunto veti fyssarin huoneeseen mielettömällä sutimisella ja neliveto päällä ja oli lievästi sanottuna virtaa täynnä. Fyssari sanoi että on hoitanut monenlaisia saksanpaimenia ja Kunto oli kuulemma todella miellyttävä ja reipas asiakas.

On Friday we went to physiotherapy. Kunto was extremely energetic. The physiotherapist said that she has had many sorts of German shepherds as customers but Kunto was very pleasant and cheery customer.

Alkukyselyiden ja tilanteen kartoittamisen jälkeen siirryttiin tunnustelemaan koiraa ja paikantamaan sen kipukohtia. Ammattilainen huomasi heti että koiran oikea puoli on aikamoisessa jumissa, lihakset ja kudokset oli kireällä niin etu- kuin takajaloissakin. Lisäksi selässä havaittu kahden nikaman kapea väli oli selvästi kipeä kun fysioterapeutti paineli siitä.

After questions about Kunto's situation, physiotherapist started to feel the dog and locate the points where Kunto felt pain. Being a professional, she instantly noticed that the right side of dog was like one big muscle tension. Muscle tissues were very tensed in both of the right legs. And on top of that the short cap between the two vertebra in his back was painful.

Itsekin olen koiraa alkanut hieromaan ja perehtynyt aiheeseen jollain tavalla, mutta ammattilainen osaa tietysti ihan erilailla tunnustella koiran ja yhdistää asioita toisiinsa sekä tietää, minne asti kipu voi tietystä lihaksesta säteillä. Kuitenkin oltiin iloisia äitin kanssa, kun fyssari kertoi parantumisen helpottuvan koska olen itse suht hyvin perillä koiran hieromisesta ja lihashuollosta.

I have started to massage the dog and orientated myself with the subject. But of course a professional knows different ways to feel the dog and combine things and how the pain can radiate to all different parts and muscles. But I and my mum were pleased to hear that my knowledge about massaging dogs can expedite the healing process.

Nostettiin Kunto makaamaan pöydälle ja rauhoiteltiin sitä siinä samalla kun fysioterapeutti hieroi oikean etujalan lihaksia, jotta saisi kireitä kudoksia joustavimmiksi ja siten lihaskipua vähemmäksi. Koska Kuntolla on niin paljon kireyttä lihaksissa, ei ole ihmekään että se ei ole kovin mielellään varannut painoa kipeälle jalalle. Lisäksi hauislihakseen ja selkään käytettiin laseria. Kunto ei ollut siitä ihan mielissään mutta kesti sen hienosti vaikka itkikin kuin vauva.

The physiotherapist massaged the muscles in Kunto's right front leg to make those tensed muscle tissues more flexible and thus reduce the pain. No wonder Kunto didn't want to use that leg with all those tensions and pains. The physiotherapist used laser too. Kunto wasn't very happy about it but he stood it like a man (and cried like a baby).

Ensi perjantaille varattiin uusi aika jolloin menen Kunton kanssa käymään kahdestaan fyssarilla. Silloin saadaan toivottavasti ohjeita kotona kuntoutumiseen. Sitä seuraavalla viikolla mulla nimittäin alkaa ylioppilaskirjoitukset ja vapaa-aika on aika rajallista sen pari viikkoa.

We scheduled a new time for next Friday. That's when we'll hopefully have instructions for rehabilitating at hope. Because the week after that my matriculation examinations will start and for the next two weeks my spare time will be limited.

Nyt saatiin kotiin hoito-ohjeiksi päivittäistä venyyttelyä. Lisäksi hauislihaksen kohdalla on pidettävä ennen tai jälkeen venyyttelyn noin vartin ajan kylmäpussia.

Now the regimen was: Daily stretching. And before or after stretching need to apply cold pack on his biceps every day for 15 minutes.

Kunto ja venyyttelyn jälkeinen kylmäpussi
Kunto and the cold pack after stretching

Kunto ja Ninja

Kunto ja Ninja on kyllä semmoinen parivaljakko että toista ei tule.. Kaikista ongelmistaan ja vaikeuksistaan huolimatta ne taitavat rakastaa toisiaan. Tai ainakin Kunto rakastaa Ninjaa, Ninja lähinnä sietää Kuntoa hyvin ja taitaa se siitä tykätäkin. Ainakin se tulee aina kuokkimaan Kunton mukaan lenkille ja viihtyy muutenkin tuon seurassa. Myöhemmin kirjoittelen pidemmän postauksen Kuntosta ja kissaystävistä mutta tässä on eilen ottamani video noiden kaverusten toiminnasta.

Here's a video about Kunto and our cat Ninja. They are quite a couple, despite their bad days and incidents they still like or even love each other. At least Kunto does love Ninja. Ninja just tolerates and likes Kunto. Later I'll write a longer post about Kunto and his cat friends but here's a video I took yesterday. It's about Kunto and Ninja playing on the couch.

Bodybuilding

Tämä postaus koskee Kunton rakennekuvia. Ei ole maailman helpoin tehtävä muuten valokuvata ylienergistä seefferiä jonka mielestä jokainen sekunti joka vietetään neljä jalkaa maan pinnalla ja paikallaan, on turhaan heitettyä aikaa. Vaatii siis nopeutta ja oveluutta saada siitä kunnollisia rakennekuvia. Noita kuvia selaillessani huomasin aikamoisia muutoksia. Kunto on saanut karvaa lisää ja muutama kilokin sille on tullu. Nyt vähennetään vähän ruuan määrää, että paino laskisi taas normaalille tasolle (28kg)

This post is about pictures about Kunto's build. Taking pictures of hyper-energy gsd who wanted to move and jump all the time isn't the easiest mission in world. It requires speed and cunning to take pictures of him. While watching those pictures I noticed quite a changes. Kunto has grown fur and put on 6,6 pounds. Now we reduce the amount of food to make him lose those extra pounds. He normally weights about 61,7 pounds.

August 25th 2012

August 26th 2012

September 13th 2012

September 26th 2012

October 28th 2012

December 25th 2012

January 3rd 2013

February 19th 2013

February 24th 2013

Taas eläinlääkärissä

Tänään käytiin sitten jatkotutkimuksissa Kunton ontumisen takia, joka jatkui siis kipulääkkeistä ja levosta huolimatta. Kävimme eri eläinkliniikalla, ja tästä käynnistä jäi todella mukava vaikutelma. Eläinlääkäri tutki Kunton huolellisesti, kyseli meiltä tarkasti oireita ja muutoksia Kunton tilassa. Hän halusi ottaa uudet röntgenkuvat, joita otettiin sitten ihan urakalla, paljon enemmän ja useammista suunnista ja alueista kuin viimeksi.

Today we went to vet again because Kunto still limps despite of painkillers and rest. We visited a different veterinary clinic this time. Our vet explored the whole dog, asked about the symptoms and changes in his situation. She wanted to take more x-rays from different angles and areas.

Eläinlääkäri sanoi, että syy ei olekaan välttämättä nivelessä. Hänen mukaansa Kunton selässä oli näkynyt sen verran sanottavaa, että kahden nikaman väli oli tavanomaista pienempi. Kuntolla on aiemmin ollut selässä jotain pientä vaivaa, jonka vuoksi se on käynyt fysioterapeutilla. Eläinlääkärin mukaan kipu voi säteillä sieltä muuallekin, tässä tapauksessa olkalihakseen.

The vet said the reason might not be the joint but back. The interval between two vertebrae was a little shorter than it should be. Kunto as had some little problems with back in his previous home and that's why he has been on physiotherapy. The vet said pain can radiate from back to elsewhere, like to biceps.

Kuntolle annettiin samalla nukutuksella myös kortisoonipistos oikeaan olkalihakseen. Hoito-ohjeiksi saimme parin viikon ajalle rauhallista liikuntaa ja ajanvarauskehoituksen fysioterapeutille. Eläinlääkärimme oli sitä mieltä, että parin viikon jälkeen liikkumista ei enää tarvitse rajoittaa, sillä koira on kuitenkin halukas liikkumaan, mikä on tässä tilanteessa positiivista!

While under anesthesia, Kunto was given a cortisone injection to right biceps. The prescription was: calm exercise only and we also need to make an appointment to a physiotherapist. But the vet said that after two weeks the physical activity needs not be restricted because Kunto is willing to exercise and run and that's positive!