Aurinko paistaa risukasaankin

Vaihteeksi on mennyt tosi hyvin! Eilen Kunto käveli lenkeillä tosi hyvin ja varasi kävellessä painoa jalalle. Kuitenkin paikallaan ollessa se mielellään pitää jalkaa kohollaan. Silti se käyttää jalkaa melko normaalisti, esimerkiksi leluja siirrellessään se tökkii molemmilla jaloilla ja kaivaa lumipaakkuja molempia jalkojaan käyttäen. Se myös venyyttelee etujalat ja takajalat. Silloin edes se ääriasento ei tunnu tekevän kipeää.

Kunto has been pretty good lately! Yesterday he walked well and used his hurt foot too. But when he stays still, he tends to lift that foot. But he uses it normally when he does his everyday things like moves his toys or digs snow.

Tässä on lyhyt video Kuntosta eilen lenkillä, silloin kävely oli tosiaan yllättävän sujuvaa!

Here's a short video about Kunto. I took this on yesterday and as you can see, he walks quite well!

Automiehet

Olin isän apuna auton jarrujen ilmauksessa maanantaina. Se on varma että ilman minuakin, ei isän olisi tarvinnut remonttia tehdä yksinään. Kaksi karvaista apuria on aina valmiina pitämään seuraa. Ja molemmat ovat vielä niin uteliaitakin, että eivät jättäisi noin jännää projektia väliin mistään hinnasta.

Heti kun auton peräkontti avattiin niin Kunto luikahti sinne heti ensimmäisenä, varmaan yritti varmistaa että jos liikkeelle lähdetään niin häntä ei ainakaan jätetä kotiin. Eikä mennyt kauaa kun avoin etuikkuna houkutteli Ninjan tasapainoilemaan kapealla reunuksella. Kissa vaelteli pitkin autoa ja...

... meni lämmittelemään kojelaudalle, ikään kun musta turkki ei keräisi tarpeeksi lämpöä muualla kuin mustalla kojelaudalla.

Molemmat karvaiset mekaanikot taisivat kuitenkin nauttia peräkontissa nukkumisesta enemmän kuin jarrujen ilmaamisesta. Kunto jäi nukkumaan avoimeen peräkonttiin vielä silloinkin kun remontti oli tehty ja oltiin lähdetty sisälle. 

---

On Monday I helped dad with venting the brakes of his car. Even without me, the father would not have needed do renovations alone, that's for sure.  Our two furry friends are always ready to accompany. And they're so curious too. They wouldn't miss that exciting project for any price. Right after opening the door of trunk, Kunto jumped in there. I think he tried to make sure that if we took off, he wouldn't be left home. And soon the open front window tempted Ninja to balance on that narrow edge.

The cat wandered in car and went to warm on dashboard. Like his black coat didn't charge enough warmth in anywhere else?

Both of our furry mechanics enjoyed sleeping in trunk more than venting brakes. Kunto stayed in trunk for long after brakes had been vented and we had gone inside.

Kunton kuulumisia

Kunton tilanne ei ole hyvä. Ei ollenkaan hyvä. On ollut hetkiä jolloin on itkettänyt ihan kamalasti kun näen maailman iloisimman ja pirteimmän koiran hyppimässä kolmella jalalla tai vingahtavan kun jalkaan sattuu.
Sain eiliselle eläinlääkäriltä puhelinajan. Hänkin oli huolissaan Kunton tilanteesta. Oltiin molemmat sitä mieltä, että tähystykseen täytyy mennä. Kunon luustokuvissa ei ole ollut mitään näin näkyvää ontumista selittävää syytä. Kyseessä on siis olkanivelessä joku irtopala, tai niveltä ympäröivien lihasten vamma.
Tänään tunnustelin Kuntoa hieman ja huomasin että kyynärnivel liikkuu nyt jo ihan normaalisti. Lisäksi ojentajalihas on nyt paljon pehmeämpi, eikä vedä jalkaa koukkuun, vaikka Kunto mielellään jalkaa pitääkin koholla.
Sen sijaan olkanivel on jäykkä. Kunto vingahtaa, kun jalkaa vie eteen kohti ääriäsentoa, ja nimenomaan silloin kun jalkaa tukee olkanivelen kohdalta. Taaksepäin jalka taipuu normaalisti olkanivelestä. Nyt olen pyöritellyt päässäni sellaisia vaihtoehtoja, että olisiko siellä olkanivelessä sittenkin sellainen irtopala joka koiraa ärsyttää. Kuntohan on aika herkkä koira, joka saattaa äännähtää pienestäkin kivusta. Toinen vaihtoehto on sitten se, että joku niveltä ympäröivien lihasten kiinnitysjänteistä olisi vahingoittunut.
olen netissä törmännyt tällaisiin tapauksiin:

Lapinkoiran hauislihaksen kiinnitysjänteen repeytymä
Hovawartin hauislihaksen kiinnitysjänteen repeytymä

Tietysti nettidiagnosien tekeminen on turhaa ja stressaavaa, mutta itselläni on ihan kamala huoli koirasta. Sen vuoksi olen valvonut öitä ja yrittänyt tehdä kaiken että se voisi taas paremmin.

Saatiin maanantaille aika eläinlääkäriin. Muurameen perustettiin uusi eläinkliniikka tuohon uuteen kauppakeskukseen. Eläinklinikka jolla ollaan aiemmin käyty, on saman ketjun kliniikka ja tuttu eläinlääkäri ottaa meidät siis vastaan avajaispäivän aamupäivänä. Hän haluaa nähdä Kunton vielä, viimeksi näki sen tammikuun lopulla. Ja toivon todella, että mahdollisimman pian saataisiin sen jälkeen aika tähystysleikkaukseen.

-

Kunto's situation isn't good at all. There's been times when I've cried a lot because it kills me to see the happiest dog in the world limping or squeaking because his leg hurts so much.
I talked with our vet over phone on yesterday. She was worried about Kunto's situation too. We both thought that the next step is to go to endoscopy. Kunto's x-rays didn't show anything that could explain the limping. So the reason might be a bone fragment or injury in muscles surrounding his shoulder joint.
Today I felt him and noticed that his right elbow moves normally and that the triceps is more flexible. So it isn't because of triceps why Kunto wants to crook his leg.
But the shoulder joint is extremely rigid. Kunto squeaks when I bend his foot forth from the shoulder joint. He let's me to bend it back normally. Now I've been wondering if there is some kind of small fragment of bone in that joint. The other option in that some of the sinews of muscles which surround the shoulder joint is injured.

Of course diagnosing via internet is useless and stressing but I'm so worried of mu dog. That's why I haven't been able to sleep properly and I've been trying to do anything to make him feel better.

On Monday we'll go to vet. That's when a new pet clinic will be opened in our town, so we'll be one of the first ones there. Our vet wants to see us before deciding abut endoscopy. 

Fysioterapiaa ja lauantaikuulumisia

Torstaina käytiin fysioterapiassa. Kunto oli ontunut pari päivää ja hyppeli lähinnä kolmella jalalla. Fyssarilla löytyi uusia jumeja ja kipeitä kohtia, niiden käsittely auttoi todella paljon! Kotiin lähdettiin iloisesti neljällä jalalla eikä Kunto ontunut koko päivänä enää ollenkaan. Uusina ohjeina saatiin lihasten rentouttamista ja kyynärnivelen vetristämistä (sen liike on jäykempää sillä muun muassa jalan koholla pitäminen ja vähäinen käyttö ovat vaikuttaneet siihen).

On Thursday we went to see physiotherapist. Kunto had limped for past few days and he used only three feet. We discovered some new cramps and painful spots. Treating those spots really helped! When we went home Kunto used all four feed and didn't limp for the rest of the day. Our new regimen was to reflex the muscles and limbering up the elbow (it's movement is more rigid because he lifts the leg and uses it leg less).

Eilen loppui oma koulutaipaleeni lukiossa kun viimeiset ylioppilaskirjoitukset on nyt kärsitty. Tästä alkoi kesäloma! Onneksi mulla ei ole koko keväälle mitään suunnitelmia, voin keskittyä Kunton kuntouttamiseen ja sen kanssa ajan viettämiseen.

My journey in high school ended yesterday when I had my last matriculation examination. My summer vacation started! Luckily I don't have any plans for this spring so I can focus on rehabilitating Kunto and spending time with him.

Tässä on sitten kuvia tältä päivältä. Kävin Kunton kanssa pitkällä lenkillä purkamassa energiaa ja kuvaamassa. Valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle koulukiireiden takia, nyt on kuitenkin taas aikaa ja ulkonakin oli yllättävän kirkas sää.

Isi oli moottorikelkkailemassa ja tuli hakemaan Kunton pienelle ajelulle. Urheasti Kunto oli kelkan kyydissä, mutta oli silminnähden huojentunut kun pääsi taas maankamaralle.

Here's some pictures I took today. We were on a long walk. I haven't photographed very much since I've been busy with school, but now I had time and it was surprisingly bright out there.
Dad was driving his snowmobile and he came to take Kunto for a short drive. Kunto sat bravely on the snowmobile but seemed visibly relieved when he got to ground.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä vielä kuvakollaasi Kuntosta ja Ninjasta

And last but not least, a collage about Kunto and Ninja

My fingers ache because of too much massaging

Oma kolmivuotinen urakkani alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla, kun keskiviikon ja perjantain ylioppilaskokeiden jälkeen koittaa viimein se kauan odotettu vapaus!

Välillä on ollut paha omatunto siitä että Kunton kanssa en ole ehtinyt tehdä nyt paljoa, mutta toisaalta sen jalan tilanteen vuoksi sen aktiviteetteja on jouduttu jonkin verran rajoittamaan kunnes se on taas terve.

My triennial journey is almost over. Freedom awaits after Wednesday's and Friday's matriculation examinations!
Sometimes I've felt bad because I haven't had time to be with Kunto. On the other hand his activity is limited because of the state of his leg.

Päivittäin on tullut hierottua Kuntoa. Lisäksi olen pitänyt jännittyneimpien lihasten kohdalla kuumapusseja päivittäin edistääkseni lihasten rentoutumista. Edistystä on huomattavissa! Ja tänään käytiin puolen tunnin iltalenkillä, eikä pienintäkään merkkiä ontumisesta ollut havaittavissa!

I've massaged Kunto every day. I have used warm packs on those most tensed muscles. It's supposed to expedite muscle relaxation. And I've seen some progress! On today's walk there was no sign of limping! 

Torstaina mennään seuraavan kerran fysioterapeutille :)

On Thursday we'll go to physiotherapy :)

Meidät kaksi kuitenkin / Aika kultareunuksilla kehystää

Viime viikon tiistaina, helmikuun 26. päivänä, havahduttiin äitin kanssa yllättäen vanhan kotikännykän soimiseen. Siinä oli pikkusiskon joskus pari vuotta sitten laittama, vuosittain toistuva muistutus jossa luki

"Hoffen-haus ihringer eli iro 12v"

Tänä vuonna oli ensimmäinen synttäripäivä, jolloin en antanutkaan lahjaksi possunkorvaa tai muita herkkuja, vaan sytytin sen haudalle kynttilän. Niin se aika vierii, pian on kulunut vuosi Iron poismenosta.

On last week's Tuesday, February the 26th, me and mum awoke when we suddenly heard our old home phone calling. It was a annual note. My sister had wrote it a few years ago and it said

"Hoffen-haus ihringer aka iro 12 years"

This was the first year I didn't give him pig ears or other treats. Instead of it I lit a candle at the grave. So the time goes by, it's been almost a year since he passed.

2001

Meidän viimeinen yhteiskuva, viimeisiä hetkiä Iron viimeisenä päivänä.
Our last picture together. The very last moments at the last day of his life.

Iron ja pari viikkoa sen jälkeen menehtyneen Vinku-kissan haudat.
Iro's and Vinku's (she passed  a few weeks after Iro) graves.

Tämän viikon tiistaina, maaliskuun 5. päivänä, samainen kännykkä soi taas ja ilmoitti että

"Nugadogin hohde eli jaro 6v"

Sinä päivänä ikävöin Jaroa paljon. Katsoin jopa vanhoja valokuvia, jotka toivat mieleen paljon ihania muistoja joita olen kieltäytynyt ajattelemasta, koska niiden mukana tulee aina ikävä ja surukin. Mutta tällä kertaa tuntui oikeastaan hyvältä katsoa kuvia ja muistella.

 On Tuesday, March the 5th, the very same phone rang again and announced

"Nugadogin hohde aka jaro 6 years"

On that day I missed Jaro so much.  I even watched old pictures and they brought back so many memories. I've denied myself to think about them because they make me miss him so much. But this time it felt good.

Jaron hauta papan luona
Jaro's grave at grandpa's place

Eric Clapton - Tears in heaven

Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would it be the same
If I saw you in heaven?

I must be strong
And carry on,
'Cause I know I don't belong
Here in heaven.

Would you hold my hand
If I saw you in heaven?
Would you help me stand
If I saw you in heaven?

I'll find my way
Through night and day,
'Cause I know I just can't stay
Here in heaven.

Time can bring you down,
Time can bend your knees.
Time can break your heart,
Have you begging please, begging please.

Beyond the door,
There's peace I'm sure,
And I know there'll be no more
Tears in heaven.

Would you know my name
If I saw you in heaven?
Would it be the same
If I saw you in heaven?

I must be strong
And carry on,
'Cause I know I don't belong
Here in heaven.

Fysioterapiaa

Perjantaina ajeltiin aamupäivällä Jyväskylän Palokkaan fysioterapeutille. Kunto veti fyssarin huoneeseen mielettömällä sutimisella ja neliveto päällä ja oli lievästi sanottuna virtaa täynnä. Fyssari sanoi että on hoitanut monenlaisia saksanpaimenia ja Kunto oli kuulemma todella miellyttävä ja reipas asiakas.

On Friday we went to physiotherapy. Kunto was extremely energetic. The physiotherapist said that she has had many sorts of German shepherds as customers but Kunto was very pleasant and cheery customer.

Alkukyselyiden ja tilanteen kartoittamisen jälkeen siirryttiin tunnustelemaan koiraa ja paikantamaan sen kipukohtia. Ammattilainen huomasi heti että koiran oikea puoli on aikamoisessa jumissa, lihakset ja kudokset oli kireällä niin etu- kuin takajaloissakin. Lisäksi selässä havaittu kahden nikaman kapea väli oli selvästi kipeä kun fysioterapeutti paineli siitä.

After questions about Kunto's situation, physiotherapist started to feel the dog and locate the points where Kunto felt pain. Being a professional, she instantly noticed that the right side of dog was like one big muscle tension. Muscle tissues were very tensed in both of the right legs. And on top of that the short cap between the two vertebra in his back was painful.

Itsekin olen koiraa alkanut hieromaan ja perehtynyt aiheeseen jollain tavalla, mutta ammattilainen osaa tietysti ihan erilailla tunnustella koiran ja yhdistää asioita toisiinsa sekä tietää, minne asti kipu voi tietystä lihaksesta säteillä. Kuitenkin oltiin iloisia äitin kanssa, kun fyssari kertoi parantumisen helpottuvan koska olen itse suht hyvin perillä koiran hieromisesta ja lihashuollosta.

I have started to massage the dog and orientated myself with the subject. But of course a professional knows different ways to feel the dog and combine things and how the pain can radiate to all different parts and muscles. But I and my mum were pleased to hear that my knowledge about massaging dogs can expedite the healing process.

Nostettiin Kunto makaamaan pöydälle ja rauhoiteltiin sitä siinä samalla kun fysioterapeutti hieroi oikean etujalan lihaksia, jotta saisi kireitä kudoksia joustavimmiksi ja siten lihaskipua vähemmäksi. Koska Kuntolla on niin paljon kireyttä lihaksissa, ei ole ihmekään että se ei ole kovin mielellään varannut painoa kipeälle jalalle. Lisäksi hauislihakseen ja selkään käytettiin laseria. Kunto ei ollut siitä ihan mielissään mutta kesti sen hienosti vaikka itkikin kuin vauva.

The physiotherapist massaged the muscles in Kunto's right front leg to make those tensed muscle tissues more flexible and thus reduce the pain. No wonder Kunto didn't want to use that leg with all those tensions and pains. The physiotherapist used laser too. Kunto wasn't very happy about it but he stood it like a man (and cried like a baby).

Ensi perjantaille varattiin uusi aika jolloin menen Kunton kanssa käymään kahdestaan fyssarilla. Silloin saadaan toivottavasti ohjeita kotona kuntoutumiseen. Sitä seuraavalla viikolla mulla nimittäin alkaa ylioppilaskirjoitukset ja vapaa-aika on aika rajallista sen pari viikkoa.

We scheduled a new time for next Friday. That's when we'll hopefully have instructions for rehabilitating at hope. Because the week after that my matriculation examinations will start and for the next two weeks my spare time will be limited.

Nyt saatiin kotiin hoito-ohjeiksi päivittäistä venyyttelyä. Lisäksi hauislihaksen kohdalla on pidettävä ennen tai jälkeen venyyttelyn noin vartin ajan kylmäpussia.

Now the regimen was: Daily stretching. And before or after stretching need to apply cold pack on his biceps every day for 15 minutes.

Kunto ja venyyttelyn jälkeinen kylmäpussi
Kunto and the cold pack after stretching