Uusi perheenjäsen

Torstaina kuulin naapurissa olevista kissanpennuista ja samana iltana piipahdettiin niitä katsomassa. Ihastuttiin kovin yhteen pentuun, joka oli kuitenkin ehtinyt jo saada kodin. Vapaina oli vielä kaksi pentua. Kotona oli edessä muun perheen ylipuhuminen ja yllättäen suostuivat kissan hankintaan. Vielä perjantaina mietittiin, kumpi vapaista pennuista valitaan. Kun sitten oltiin lähdössä kylältä kotiinpäin, ilmoitin äidille että käydään matkalla kissanhiekkaostoksilla ja penturuokaa hankkimassa ja napataan mukaan vapaa tyttöpentu.

Ja niin meille tuli tuo pieni suloisuus. Aika extemporehomma oli tämäkin, ihan kuin Patrikinkin hankinta. Mutta eipä se suunnittelu ja jahkailu aina asioita paremmaksi ja helpommaksi muuta, vielä ainakin ollaan valintaamme tyytyväisiä. Pieni kissa on toistaiseksi nimetön, mutta kutsumanimeltään se on nyt vaan Pieni Kissa. Hauska otus se on! Pelottelee Patrikkia sähisemällä ja murisemalla, ahdistelee isoja kissoja olemalla ylisosiaalinen ja juoksee paikasta toiseen kamalaa vauhtia ja leikkii kaikella mitä eteen sattuu.

Hauskoin piirre siinä on se, että se kantaa tavaroita suussaan! Kenties söpöintä ikinä nähdä 8-viikkoinen kissanpenikka viuhottamassa pitkin kämppää leluhiiri vauvahampaissaan.

Kirjoittelen myöhemmin lisää meidän ensimmäisistä päivistä, nyt pitää mennä nukkumaan!

Last Thursday I heard that our neighbor had kittens. The same evening we went there to see hem. We fell in love with one of the kittens but unfortunately he had been reserved but there was two kittens still available. When we got home, it was surprisingly easy to convince the rest of the family to get a kitten. On Friday we were still wondering which kitten we should take. When I was at town and leaving for home, I called mom and told that we were gonna go to buy cat litter and food for kitten and then go and get that baby girl who was still looking for home.

And that's how we got this cute little thing! We got her without spending much time thinking about it, just like when we got Patrik. But sometimes things won't get better and easier by thinking them over and over again and planning too much. And we're still happy with our choice.

The kitten still has no name, we just call her "Little Cat". She's very funny little thing! She scares Patrik by hissing and growling at him and harasses our older cats by being too social for their taste. And she runs like crazy, from one place to another and plays with everything she can find.

But the funniest thing is that she carries stuff in her mouth! A 8-week-old kitten running like crazy with a toy mouse between her little baby teeth is like the cutest thing ever!

I'll write more about our first days later, now I gotta go to bed!