Keuruu rn

Sunnuntaina piipahdettiin tosiaan Keuruulla ryhmiksissä. Sitä ennen oltiin pari yötä Keuruulla nyyssänniemen leirintäalueella ja käytiin Entisten nuorten bileissä.

Varsinainen näyttely oli meidän osalta nopeasti ohi. Ennen kello 9 oltiin paikalla ja pois lähdettiin 10:30 jälkeen, tuostakin yli tunti oli odottelua. Kehät oli tuolla todella pienet, muuten oli hyvin järjestetty näyttely.



Tuomarina meillä oli Hannele Jokisilta. Hoffeja oli ilmoitettu Jaron lisäksi 3. Niistä paikalla oli kuitenkin vaan kaksi. Yhteensä meitä oli siis yksi AVO narttu ja kaksi AVO urosta.

Jaro oli lopulta PU1 SA SERT VSP



Arvostelu:

"Vahva uros. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvä kaulalinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kokoon sopiva luusto. Hyvä runko. Kaunis karva. Rauhallinen, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet. Aavistuksen kapea takaa."



Jaro käyttäytyi hurjan hyvin, ei ollut alkupiippauksia huomioimatta kovinkaan stressaantunut eikä vetänyt narttuja kohti entiseen malliin.

Nyt on mukavasti kaikki kolme sertiä kasassa. Ensimmäinen tuli kesäkuussa 2010 ja toinen heinäkuussa 2011. nyt on hyvä sauma harventaa näyttelyissä käyntiä ja keskittyä muihin lajeihin. en näe enää kovin suurta järkeä näyttelyiden kiertelyssä. Mukavempaa on keskittyä lajeihin joissa koiran pitää oikeasti tehdäkin jotain.



Ja tuolta näyttelystä ostin meille uuden naksuttimen. Vanha hajosi jo viikon käytön jälkeen. Jospa tämä kestäisi pidempään. Nyt ollaan mm liikkeestä maahanmenoa hiottu naksulla, samoin myös perusasentoon tuloa ilman korjaavia pyllähdyksiä.

Niin ja kissalle opetin temppuja naksuttimella. Sehän oppi muutaman toiston jälkeen istumaan, antamaan tassun, läppäsemään tassulla ja hyppäämään tuolille.

Handlauspäivitys

Päätinpä nyt repästä ja julkaista kuvia ja tarinointia mun handailuista. Junior Handlereita en harrasta, en nuorempana niistä innostunut ja nykyisin en enää viitsi lähteä mukaan toimintaan kun niin paljon huonoja tarinoita olen kuullut ylimielisistä handlereista ja huonosta yhteishengestä yms.
Näyttelyissä normaaleilla kehillä on niin mukana yhteishenki ja iloisia ihmisiä että en ole halunnut lähteä edes kokeilumielessä testaamaan junnukisoja.

***

OMAT KOIRAT:

Jaron kanssa olen pyörinyt mätsäreissä syksystä 2009 lähtien. Keväällä 2010 käytiin aika monessa mätsärissä ja niistä innostuneena ilmoitettiin Jaro pitkästä aikaa virallisiin näyttelyihin. Nyt olen käynyt Jaron kanssa 16 mätsärissä ja 5 näyttelyssä. Kun Jaro oli nuori, äitini esitti sitä näyttelyissä ja mätsäreissä.

Iroa olen kokeillut esittää lähinnä kotona. Siskoni on sen kanssa viimeaikoina käynyt muutamassa mätsärissä, minä en ole sitä esittänyt muuta kun seisotuskuvia ottessa. Nuorempana Iro kävi äidin kansa näyttelyissä ja mätsäreissä.

***

LUNA-GALGO

Tuttavani koira. Espanjasta adoptoitu iloinen veijari. Lunaa kokeilin keväällä 2010 yhdessä mätsärissä, sieltä tuloksena PUN ei sij. Lunan kanssa oli ilo olla kehässä, se on niin hassu ja höpsö eläin, kesken ravin se teki tasajalkaloikan ja kolahti naamaani. Ei muuten ole totisten touhua tuo galgojen handlaus, sen sanon!
Ja jos joskus tulee mahdollisuus niin ilman muuta esitän Lunan toistekin, on se sen verran rakastettava eläin että kerää ainakin persoonallisuuspisteet kotiin :)

***

LISSU-LANDSEER

Lissu on kaverini landseer. Ihana ja rakastettava kaikkien kaveri. Ihan erilainen verrattuna Lunaan, Lissussa ei ollut sitä räjähtävää energiaa ihan yhtä paljoa... Mutta maailman suloisin esitettävä se ainakin on. Yhdessä mätsärissä olen sen esittänyt, sillon Lissu ylsi hienosti sijalle PUN2.

***

HILE-KLEINSPIZ
Hoffierkkarissa tapasin netissä tapaamani Jonnan ja Hile kleinspizin. Oltiin jo aiemmin sovittu että nähdään ainakin sen verran että ehdin kokeilla Hileen esittämistä. Oli jännittävää esittää eläintä joka on samaa kokoluokkaa kun meidän kissat. Mutta Hile on kyllä niin automaattiesiintyjä että eipä minulla hirveästi mitään virkaa ollut siellä hihnan päässä. Mutta mahtava pikkuinen peto se on!


----------
Jos kukaan ikinä tarvitsee esittämisapua tai muuten vaan tarjoaa koiraa esitettäväksi esimerkiksi mätsäreissä niin mielellään esitän monenlaisia koiria :) Kyselkää vaan!

Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari

Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.



Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:

4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.

Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.


Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!

MÖKKIREISSU

25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.

Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.

Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D


Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!

Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.


Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.

Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.

Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)

Jaro ja Totti-tipsu tutustuu^

Pieksämäki rn, kavereita, tokoilua...

Vuoden toinen näyttely oli meille jo ennestään tuttu Pieksämäen ryhmis. Viime vuonna Jaro nappasi sieltä esimmäisen SERTinsä ja sitä ennen oltiin muutama vuosi sitten Iron kanssa samaisessa näyttelyssä.
Sää oli aurinkoinen mutta onneksi sentään tuuli vähän. Tuomarina meillä oli mukava nainen, Marianne Holm. Hän käsitteli koiria hyvin ja rauhallisin ottein.
Jaron lisäksi uroksia oli kaksi, molemmat junnuluokassa. Jaro-poika oli hienosti kehässä, vaikka hajut kiinnostivatkin liikaa. Minuakin jännitti, kun koira ei ollut parhaalla mahdollisella päällä. Mutta henki oli salpautua ja sydän pysähtyä, kun kehis ojensi minulle kaksi punaista nauhaa, vaaleanpunaisen nauhan (tässä välissä mahassa alkoi kiertää hassusti) ja ....... sinivalkoisen ruusukkeen jossa komeili isoin kirjaimin SERT!

ROP-kehä meni meidän osaltamme ihan penkin alle.. Jaroa ei kiinnostanut mikään muu kun meidän edellä ravannut narttu ja ruohikon hajut.. VSP-saatiin, ihan kelpo saavutus :)

---

Ja samalla reissulla nähtiin myös koirakavereita. Petsiessä tutustuin joskus Raisa-cairnin ja Vanilla-cockerin omistajaan. Juvalla kun yövyttiin niin kävin Jaron kanssa tokoilemassa ja leikkimässä vähän pienempien koirakavereiden kanssa. Mukavaa oli ja Jaro oli tosi hieno tokoeläin! Raisa ja Vanilla olivat kivaa seuraa Jarolle, vaikka olivatkin hieman eri kokoluokkaa. Kaisa otti meistä muutaman tokokuvan, niitä en tähän jaksa laittaa, mutta jos kiinnostaa niin ne löytyy tästä kansiosta.




Pieksämäen näyttelyn jälkeen mentiin Hankasalmelle. Siellä yövyttiin asuntoautolla sukulaisten pihassa ja käytiin kiertelemässä aseman kylällä, kun siellä oli se Kihveli Soikoon -tapahtuma. Jaro sai paljon huomiota osakseen ja yllättävää oli se, että eräs pariskunta kysyi että "Onko tämä hovawart?". Harvemmin kukaan tietää tätä rotua.
Sunnuntaina käytiin kotimatkalla tuttaviamme moikkaamassa Hankasalmella. Jaro sai heti uuden kaverin, kun pihapiirissä jolkotteli alle puolen vuoden ikäinen pyreneittenmastiffin pentu nimeltä Anniina. Koirat uiskentelivat lammikossa ja leikkivät isojen koirien juoksenteluleikkejä. Hauskaa näytti olevan.

Tottelemista

Viime päivityksessäni mainitsin että ulkomaan matkalla harjoteltiin myöskin tokoa. Pitkään aikaan en olekaan treenikuvia laittanut ja päättelin että nyt on hyvä hetki sille, Jaro on kehittynyt mielettömästi tämän kesän aikana.

Tokoilua Slovakiassa

Harjoiteltiin seuruuta sekä kävellen että juosten. Myös liikkeestä seisomaan jääminen onnistui moitteettomasti. Ainoa mikä takkusi on se penteleen liikkeestä maahan. Sitä en osaa opettaa tuolle. Joskus hitaassa vauhdissa Jaro menee maahan, mutta normivireellä en saa sitä tajuamaan. Noh, nyt kun muut liikkeet on hallussa niin meillä on aikaa keskittyä vaan liikkeestä maahan jäämiseen ja hyppyyn. Hyppyä ei olla vähään aikaan treenattu, se on meidän huonoin liike.

Tokoilua Latviassa

Latviassa oli hienoja hiekkarantoja. Siellä juoksentelun ja uiskentelun lomassa sain oudon päähänpiston, että mitä tapahtuu jos pyydän koiraa suorittamaan paikkamakuun rantavedessä. Ensimmäisemmä yrityksellä Jaro nousi seisomaan. Toisella käskyllä sanoin käskyn napakammin ja siellä se koira pysyi kun tatti. Noin minuutin kohdalla liike muuttui luoksariksi, Jaro tuli intopinkeenä luokseni ja palkkana oli hihnan tappamista. Mukavaa meillä ainakin oli! :D

Home sweet home!

Tänne en tosiaan ennen matkaa kirjoitellutkaan että mitä meillä on ohjelmassa kesäkuun lopulla. Pakattiin asuntoautoon kaikenlaiset tarpeelliset tykötarpeet ja ahtauduttiin Jaron kanssa kyytiin ja lähdettiin karavaanaroimaan. Edellisinä vuosina ollaan reissattu Ruotsissa ja Norjassa, nyt suunnattiin pidemmälle.

Ajettiin Muuramesta Helsinkiin 21.6. Iltapäivällä ajettiin laivaan ja matka kohti Puolaa, Gdyniaa, saattoi alkaa. Minä, sisko ja Jaro vallattiin yksi hytti. Jaro on jo tottunut laivakoira, mutta olihan sillä aika tylsää kun joutui vaan hytissä olemaan. Onneksi koirakansia oli kaksi samalla kannella, ja päästiin sitten siellä pissittämään koiraa hiekkalaatikolla. Ja otinpa videon myös tokotreenailuistamme tuulisella koirakannella, siinä oli todellista häiriötä, kun allekirjoittanut meinasi lentää tuulen mukaan.
Seuraavana iltapäivänä saavuttiin Puolaan.

Kaikenkaikkiaan matkustettiin niin monessa paikassa että yksityskohtaisia tietoja en tänne jaksa kirjoittaa, kotiin palattiin 4.7.
Puolassa yövyttiin pari yötä. Sitten mentiin Tsekkiin jossa yövyttiin yksi yö. Seuraavana päivänä ajettiin Itävaltaan ja yövyttiin Wienissä. Seuraavaksi ajettiin Slovakiaan yhdeksi yöksi. Sitten tultiin takaisin Puolaan ja siellä yövyttiin kaksi yötä. Seuraavana tultiin Baltiaan. Liettuassa ja Latviassa yövyttiin molemmissa yksi yö. Kolme seuraavaa yötä oltiin Virossa.

Jaron kanssa oli mukavaa matkustella ja kerätä katseita. Etenkin saksalaiset olivat innoissaan Jaroa silittämässä ja lepertelemässä saksaa. Tallinnasta Helsinkiin laivalla matkatessa eräs saksalaismies otti kamerallaan jopa kuvia tästä meidän koiruudesta.

Itävallasta jäi mieleen kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi erikoiset kyltit joita oli muutaman sähkötolpan välein. Keräämättömistä koiran paskoista saattoi kyltin mukaan saada 36 euron sakon. Siinä oli erinomainen syy sille että kuljetettiin pusseja taskussa Wienin leirintäalueen lähellä lenkkeillessämme.

Liettuassa ja Virossa olleet mahtavat uimarannat jäivät erityisesti mieleen. Jaro nautti polskiessaan itämeressä ja juostessaan äitin ja isän perässä kun he pyöräilivät hiekkarannoilla aivan meren vieressä. Otettiin myös lyhyitä tokotreenejä hiekkarannoilla. Jaro suoritti mm paikkamakuuta ja luoksetuloa rantavedessä. Ohikulkijoiden suupielet kääntyivät hymyyn ja muutenkin koiriin suhtauduttiin todella positiivisesti.

Tallinnassa käytiin eläinlääkärillä, sillä koiralla pitää olla heisimatolääkitys kunnossa Suomeen tullessa ja eläinlääkörin on oltava paikalla todistamassa että koira syö lääkkeen.

Blogiin en viitsi kaikkia mahdollisia kuvia laittaa, mutta linkitän tähän flickr-tilini, josta voi käydä katselemassa maisemakuvia ja koirakuvia tuolta reissulta ja vähän muualtakin
http://www.flickr.com/photos/mariellen-/



-
Tänä lauantaina suunnataan Pieksämäelle ryhmikseen! Yhteensä siellä on 11 hoffia.
Heinäkuun lopulla on edessä Tervakosken päänäyttely ja elokuussa mennään Keuruulle ryhmikseen.

Showjuttuja

Viime aikoina ollaankin oltu showpuudeleita, Jaro ja Iro osallistuivat Muuramessa mätsäriin ja saman viikon lopulla Jaro korkkasi tän vuoden näyttelykautensa Varkauden näyttelyissä.

- - - - -

29.5.2011 Varkaus kr
Jaro oli siis ilmoitettu Varkauden näyttelyyn 12 muun hovarontin ohella. Jaron lisäksi AVO-uroksissa oli kaksi. Tuomarina oli Elina Haapaniemi.
Jaro esiintyi kuumasta säästä huolimatta tosi hienosti. Juostessa ei lähtenyt kehän laidalle nuuskimaan, ei edes vaikka kedän laidalla oli juoksuinen narttu. Tuomari piti Jaron tyypistä, kehui arvostelussaan kovasti Jaron rakennetta ja maskuliinisuutta.
Arvostelu:
4-vuotias, merkkivärinen, maskuliininen, hyvin esiintyvä uros. Erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Vahva luusto. Hyvä, ilmeikäs uroksen pää. Purenta ja hampaat ok, hyvä pigmentti. Tasapainoisesti kulmautunut niin edestä kuin takaa. Erittäin tehokas, sujuva liikkuja. Hyvä luonne.

Ja tuloksena oli siis AVO ERI AVK2 PU2 SA VARA-SERT
Toinen noista muista AVO-uroksista sai siis myös ERIn ja olihan se kyllä hieno uros, melko tasaväkisiä olivat Jaron kanssa, mutta toinen oli selvästi urosmaisempi kuin Jaro.



- - - - -
23.5.2011 Match show, Muurame
Vettä tuli kaatamalla ja sää oli melkein kuin syysmyrskystä. Jo ilmoittautuessa huomattiin että koiria ei ollut paljoa. Isoihin koiriin ilmoittautui 8 koiraa, Jaro ja Iro mukaanlukien. Katri ja Iro olivat ensimmäisenä kehässä tutun saksanpaimenen parina. Iro esiintyi hienosti ja rauhallisesti, eikä näyttänyt kovin kärsivältä vaikka vettä satoi vaikka kuinka paljon. Iro sai punaisen nauhan.
Minä olin Jaron kanssa seuraavaksi ja meillä oli parina lagotto. Jaro esiintyi mielettömän hyvin, seisoi kauniisti vapaasti ja liikkui hyvin. Tuomari sanoi, että Jaro on valmiimpi ja rutinoituneempi, mutta antoi lagotolle punaisen, sillä lopussa se rupesi esiintymään paremmin alun arkailun jälkeen ja voitti hienosti pelkonsa.Punaisten kehässä Katri ja Iro menestyivät hienosti. Iro oli erittäin komea ja sijoittui ensimmäiseksi.
Sinisissä Jaro esiintyi todella kauniisti ja oli lopulta SIN2. Lisäksi kutsuttiin kehään kaikki isot koirat ja parhaasta yhteistystä esittäjän ja koiran välillä annettiin kukka. Ja niinhän siinä kävi, että tuomari antoi tämän palinnon minulle ja Jarolle! Tämä oli ihana kruunaus mahtavalle päivälle.

BIS-kehässä oli Iron lisäksi borderterrieri, labradorinnoutaja, aussie, cottoni ja saksanpaimenkoira. Iron sympaattisuus ja rauhallisuus taisi tehota tuomareihin, sillä Iro-pappa 10v oli hienosti PUN1 BIS1!!!
Palkintoja tuli vaikka millä mitalla, reppu jossa oli karkkipusseja, dentastixejä, koiran koulutus -dvd, pyyhe ja muuta mukavaa. Jaro palkittiin suklaalevyllä (joka oli esittäjälle), dentastixeillä ja pyyhkeellä.