Möllitokoilua

Lupasin kertoilla meidän möllitokosta joka oli tuossa toissa lauantaina.

Kunto oli ennen koetta hyvällä vireellä liikkeellä ja itse koekin meni Kunton kohdalta ihan hienosti, mutta luulenpa että oma jännitykseni sai koiran sitten vähän hämilleen. Se ei esimerkiksi lähtenyt seuraamaan kertaakaan liikkeen alkaessa eneimmäisellä käskyllä vaan katseli tyynesti kun annoin sille käskyn ja lährin kävelemään. Sitten se oli loppuliikkeen aina kuitenkin hyvin hereillä ja teki todella hienosti.

Jäävät liikkeet olivat sitten aika hitaita, maahanmeno meni ihan pyllylleen. Toinen koira oli kussut paikkaan jossa piti antaa koiralle käsky. Kunto meni poikittain ja jäi nuuskimaan maata ja oli ihan omissa maailmoissaan.

Luoksetulossa se keksi että se tuleekin suoraan sivulle eikä eteentulon kautta. Muuten ok, mutta perusasento oli vino. Tästä yllätyin, että se yritti suoraan sivulle tuloa. Aina kuitenkin se on tullut tiiviisti eteen ja siitä perusasentoon toisesta käskystä. En tiedä onko joku muu perheenjäsen käyttänyt sitten tokokäskyä väärässä tilanteessa, toivottavasti ei. Kuitenkin samana iltana tokoilin Kunton kanssa ja sillon luoksetulo oli sujuva ja eteentulon kautta. Luultavasti olin niin jännittynyt että ohjasin huonosti ja Kunto sekoili siksi.

Hyppy oli sujuva ja hieno, sitä ei ollakaan treenattu kuin kahdesti ja Kunto teki sen hienosti.

Paikkamakuussa oli yllättävää se, että Kunto meni maahan ja tuli peruasentoon niin hitaasti. Ohjasin sitä aika epävarmasti ja tiedän että esimerkiksi sanoin käskysanan omituisen kimeesti ja epävarmasti, nyt ihan hävettää oma tupeltaminen.

En jaksanut jäädä odottamaan pisteiden julkistusta ja palkintojen jakoa. Palkintojahan me kai saatiin, kun luokassa oli vain kolme osallistujaa. Mutta en kokenut niin tarpeelliseksi jäädä palelemaan ensimmäisenä lomapäivänä sinne hallille joidenkin namien takia.

Tuomari rokotti kokonaisvaikutelmassa siitä että Kunto hyppi mun päälle. Mua nauratti vähän se, ehkä se on ihan ymmärrettävää että liikkeiden välissä Kunto hyppi semmoisia tasajalkahyppyjä mun vieressä ja tökki mua nenällään ja tassuillaan aina ilmalennon aikana :D

Mutta lomalla sitten tokoiltiin ja tehtiin kivoja treenejä, joissa aina oli huippukiva pallopalkka ja palkkasin yllättävistä tilanteista ja välillä ihan vaan upeasta perusasennosta. Kunto on niin hieno mies kun se on aina niin iloinen! Vaikka joskus pitäisikin sanoa sille kovempaa, se uhraa pari sekuntia siihen että näyttää vähän katuvalta ja kohta se on oma iloinen itsensä.

The Saturday before last week we were at unofficial obedience test. It didn't go that well, I failed and it affected on Kunto's behavior. He was happy all the time but neither he or I were fully concentrated. But it won't matter because after test we have been training and Kunto does as well as always. We had quite a low score but I must say it was my fault. I was too nervous and of course it affected on Kunto too.
The judge didn't like when Kunto jumped over me and next to me. Well Kunto was full of energy as always and jumping is his way to show how happy he is. Kunto was happy, I was happy, that's is the only thing that matters.