Jyväskylä KV part2

Sunnuntai olikin sitten erilainen näyttelypäivä. Jaro lähti mukaan näyttelyyn muttei suinkaan rotukehään vaan Junior Handleriin lainaan Ainolle. Oltiin kehällä jo yhdeksän maissa ja siinä olikin ainolla aikaa treenailla Jaron kanssa. Minä kuvailin jutan kameralla ja pakoilin Jaroa ettei se ala minun perään katselemaan.

Aamulla Jutta oli jo ajoissa JH-kehällä kun Jutan koira oli osallistumassa näyttelyyn. Mulle tarjoutuikin oiva tilaisuus kokeilla Totti-tipsun esittämistä. Totti on niin ihana ja hassu pieni otus, sitä oli kiva kokeilla esittää! Totti eli Revonhännän Jarome olikin itse näyttelyssä Annin kanssa EH arvoinen.

Ainon ja Jaron JH-kehä meni muuten todella kivasti, mutta Jaro oli sitten taas vaihteeksi mammanpoika ja kuikuili kovasti sinne suuntaan missä itse olin. Harmillista että esiintyminen meni sen takia pieleen, mutta Aino oli kuitenkin innokas kokeilemaan ja esittämään Jaroa joskus toistekin. Ja mikäpä siinä, täytyy nyt saada Jarolle mahdollisimman paljon treeniä muiden kanssa että poika oppii että muutkin ihmiset narun päässä on ihan okei.

Aino ja Jaro siis JH ei sij. vanhempien sarjassa.

Loppupäivä menikin sitten ostoksia tehdessä ja petsieläisiä etsiessä. Aikamoisen läjän ihmisiä löysinkin ja kävin moikkailemassa, oli mukava nähdä ihan livenä niitä joiden kanssa ollaan vaan tuon koneen välityksellä jutusteltu.
Riikka ja Safia löysivät meidän kanssa ja Riikan kanssa tulikin juteltua enemmänkin. Oli todella kiva nähädä ja vähän tokoillakin. Ja Riikka ystävällisesti antoi mun kokeilla Safia-silkin esittämistä. Voi taivas se oli pieni ja sievä, ihan erilainen kun mitkään muut esittämäni koirat. Jaro tykkäsi Safiasta mutta Safia ei ihan lämmennyt Jarolle.

Ja loppuun vielä kuvia meistä! Minä, Anni ja Jutta oltiin siis ne junnukehän häiriköt jotka nauroi huonoille jutuille, räpsi kuvia ihan liikaa ja oli muuten vaan vähän randomeita. Mutta oli mukava viikonloppu, olisihan siellä ollutkin vähän yksinäistä varsinkin sunnuntaina, kiva kun kestitte taas minua!

Jyväskylä KV part1

Pari viikkoa sitten tuli pyörähdettyä Jyväskylässä, mutta aikaansaamattomuus iski ja en kyseisestä reissusta saanut vielä tänne raapusteltua, mutta nyt itsenäisyyspäivävapaan kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä.

Lauantaina 19.11. oltiin aamulla jo hyvissä ajoin matkalla Jyväskylään. Onneksi Jyväskylä on Muuramen naapurikunta niin ei tarvinnut herätä yöllä kuten niiden joidenkin joilla oli pitkä matka taitettavana ja mahdollisesti turkkirotukoira mukana, en kadehdi heitä yhtään!

Hoffikehällä oltiin hyvissä ajoin, hoffithan alkoivat jo 9:30 ja paikalla oltiin melkein 8:30 paikkeilla. Hoffeja oli näyttelyyn ilmoitettu 38 ja tuomarina oli Juha Putkonen.
Ennen kehän alkua jutusteltiin tuttujen kanssa, mm petsiestä tuttu Minna kävi meitä tervehtimässä ja alkujäätymisen jälkeen olikin tosi mukava jutella. Minna jäi vielä kuvaamaan meitä kehän ajaksi kun alunperin kuvaajaksi nakitettu Jutta joutui lähtemään JH-kehälle tulkiksi.

Jaro sai lopulta vuoden ensimmäisen EH:n totuudenmukaisella ja kattavalla arvostelulla. Tykkäsin kovasti tuomarista, osasi katsoa koiran virheet ja sijoitus on tuolla arvostelulla täysin ansaittu.
Jaron turkki ei ollut todellakaan näyttelykunnossa, irtokarvoja leijaili vielä ennen kehän alkua ja turkki oli muutenkin ryönäisessä kunnossa.

Arvostelu:

Black & tan. Hyvä koko. Oik mittasuhteet. Hyvä sarjaluusto. Hyvä kallo. Hyvä kuono. Hyvin asettuneet korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Olkavarret viistommat. Riittävästi kulmautunut takaosa. Karvapeite ei parhaassa näyttelykunnossa. Vaaleat tanmerkit. Oikein kiinnittynyt häntä. Kevyt, joustava sivuaskel. Etuliike jää lyhyeksi. Miellyttävä käytös.

Seuraavaksi palloiltiinkin sitten aika tiiviisti JH-kehällä. Siellä tuli kuvailtua aika reippaasti niin omalla kameralla kuin Jutankin kameralla. Annikin siellä oli työn touhussa, junnukehällä auttamassa. Kovin kauaa ei ollut aamupäivällä aikaa kuvailla ja kierrellä sillä minulla oli toinen handlattava vielä lauantaipäivälle; tuttavan pk saksanseisoja Murronnevan Moona. Katri otti Jaron hoiviinsa siksi aikaa kun itse odoteltiin Moonan kehän alkua. Viime kerralla kun Moonan näin, se oli rauhallinen ja hiljainen. Nyt se oli vähän kierroksilla ensimmäisen sisänäyttelynsä takia ja oli melkoisen sählä.

Moona oli siis ainoa rotunsa edustaja, joten sen kehä oli nopeasti ohi. Moonan tuomarina oli Paavo Mattila.Mua itseäni taisi jännittää kehä enemmän kuin koiraa, joka oli sekin aika jännittynyt ja vireä. Kädet täristen ja ääni väristen sopersin tuomarin kysymyksiin vastaukset ja juostessakin meinasi jalat pettää.. Sitä se teettää kun on lähinnä oman koiran kanssa liikkunut. Ja jännitystä lisäsi ennestään jo se että Moona oli käynyt ennestään vain kahdessa näyttelyssä ja molemmista ROP ja SERT eli kyllähän se siellä mielen syövereissä kutkutti, että jospa nyt tulisi sen viimeinen SERT.

Kehä meni oikein hyvin, mitä nyt Moona luikahti hihnasta irti juostessa. Ei muuta kun hihna kaulaan ja ravikierros kunnialla loppuun. Ja paremminhan ei olisi voinut mennä, ROP SERT CACIB!! Olin niin onnellinen, Moona oli niin hieno ja kunnialla neito suoriutui kehästä vaikka vähän jänkättikin.

Iltapäivällä sitten vaelleltiin Minnan kanssa ympäri Paviljonkia tuttuja etsien. Nea ja Dusty etsittiin ja löydettiin ja käytiin juttusillakin, oli tosi mukava tavata, on ollut jo kauan mielessä että Nea on ihan pakko joskus nähdä!

Sitten kulutettiin aikaa JH-kehällä pyörien ja kuvaten ja tuttujen kanssa jutustellen. Siellä olikin oikein mukavasti nettituttuja joita on sitten näyttelyissä ja muissa meiningeissä nähty. Aino kokeili Jaron esittämistä, kun sunnuntaina oli menossa Jaron kanssa sitten ihan junukehään asti. Jaro oli mielettömän hienosti, vaikka väärällä puolella juokseminen olikin tyhmää niin muuten Jaro meni ihan yhtö hienosti kun olisi mun kanssa mennyt. Aino osasi esittää Jaron tosi hienosti.

Viime vuoden elokuussa treffasin Kassun ja Jazzyn Nokian näyttelyn yhteydessä ja Jyväskylässä nähtiin pitkästä aikaa, olin jo aiemmin lupaillut että Jaroa saa testailla kaikki ketkä uskaltaa ja Kassu kävi Jaron kanssa juoksentelemassa ja Jarppa oli etevä!

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä Moonan kanssa ryhmäkehässä pyörähtäminen. Koiran omistaja oli alunperin ryhmäkehiin jäämistä vastaan, mutta minä halusin kovasti päästä edes kerran elämässä isoon kehään juoksemaan, joten kyllä me sinne jäätiin. Ryhmäkehät oli varmaan tunnin myöhässä ja Moonakin alkoi väsyä. Meidän ryhmäkehässä kipaisu oli lyhyt, olihan se jo tiedossakin että näin pieni rotu harvoin menestyy tunnetumpien rotujen rinnalla. Mutta ei haittaa yhtään, oli ihana kokemus!

Sunnuntain seikkailut tulee omaan postaukseen.