tiistai 16. elokuuta 2011
Keuruu rn
Sunnuntaina piipahdettiin tosiaan Keuruulla ryhmiksissä. Sitä ennen oltiin pari yötä Keuruulla nyyssänniemen leirintäalueella ja käytiin Entisten nuorten bileissä.
Varsinainen näyttely oli meidän osalta nopeasti ohi. Ennen kello 9 oltiin paikalla ja pois lähdettiin 10:30 jälkeen, tuostakin yli tunti oli odottelua. Kehät oli tuolla todella pienet, muuten oli hyvin järjestetty näyttely.
Tuomarina meillä oli Hannele Jokisilta. Hoffeja oli ilmoitettu Jaron lisäksi 3. Niistä paikalla oli kuitenkin vaan kaksi. Yhteensä meitä oli siis yksi AVO narttu ja kaksi AVO urosta.
Jaro oli lopulta PU1 SA SERT VSP
Arvostelu:
"Vahva uros. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvä kaulalinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Kokoon sopiva luusto. Hyvä runko. Kaunis karva. Rauhallinen, hyvä luonne. Erinomaiset sivuliikkeet. Aavistuksen kapea takaa."
Jaro käyttäytyi hurjan hyvin, ei ollut alkupiippauksia huomioimatta kovinkaan stressaantunut eikä vetänyt narttuja kohti entiseen malliin.
Nyt on mukavasti kaikki kolme sertiä kasassa. Ensimmäinen tuli kesäkuussa 2010 ja toinen heinäkuussa 2011. nyt on hyvä sauma harventaa näyttelyissä käyntiä ja keskittyä muihin lajeihin. en näe enää kovin suurta järkeä näyttelyiden kiertelyssä. Mukavempaa on keskittyä lajeihin joissa koiran pitää oikeasti tehdäkin jotain.
Ja tuolta näyttelystä ostin meille uuden naksuttimen. Vanha hajosi jo viikon käytön jälkeen. Jospa tämä kestäisi pidempään. Nyt ollaan mm liikkeestä maahanmenoa hiottu naksulla, samoin myös perusasentoon tuloa ilman korjaavia pyllähdyksiä.
Niin ja kissalle opetin temppuja naksuttimella. Sehän oppi muutaman toiston jälkeen istumaan, antamaan tassun, läppäsemään tassulla ja hyppäämään tuolille.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Handlauspäivitys
Päätinpä nyt repästä ja julkaista kuvia ja tarinointia mun handailuista. Junior Handlereita en harrasta, en nuorempana niistä innostunut ja nykyisin en enää viitsi lähteä mukaan toimintaan kun niin paljon huonoja tarinoita olen kuullut ylimielisistä handlereista ja huonosta yhteishengestä yms.
Näyttelyissä normaaleilla kehillä on niin mukana yhteishenki ja iloisia ihmisiä että en ole halunnut lähteä edes kokeilumielessä testaamaan junnukisoja.
Näyttelyissä normaaleilla kehillä on niin mukana yhteishenki ja iloisia ihmisiä että en ole halunnut lähteä edes kokeilumielessä testaamaan junnukisoja.
***
OMAT KOIRAT:
Jaron kanssa olen pyörinyt mätsäreissä syksystä 2009 lähtien. Keväällä 2010 käytiin aika monessa mätsärissä ja niistä innostuneena ilmoitettiin Jaro pitkästä aikaa virallisiin näyttelyihin. Nyt olen käynyt Jaron kanssa 16 mätsärissä ja 5 näyttelyssä. Kun Jaro oli nuori, äitini esitti sitä näyttelyissä ja mätsäreissä.
Iroa olen kokeillut esittää lähinnä kotona. Siskoni on sen kanssa viimeaikoina käynyt muutamassa mätsärissä, minä en ole sitä esittänyt muuta kun seisotuskuvia ottessa. Nuorempana Iro kävi äidin kansa näyttelyissä ja mätsäreissä.
Iroa olen kokeillut esittää lähinnä kotona. Siskoni on sen kanssa viimeaikoina käynyt muutamassa mätsärissä, minä en ole sitä esittänyt muuta kun seisotuskuvia ottessa. Nuorempana Iro kävi äidin kansa näyttelyissä ja mätsäreissä.
***
LUNA-GALGO
Tuttavani koira. Espanjasta adoptoitu iloinen veijari. Lunaa kokeilin keväällä 2010 yhdessä mätsärissä, sieltä tuloksena PUN ei sij. Lunan kanssa oli ilo olla kehässä, se on niin hassu ja höpsö eläin, kesken ravin se teki tasajalkaloikan ja kolahti naamaani. Ei muuten ole totisten touhua tuo galgojen handlaus, sen sanon!
Ja jos joskus tulee mahdollisuus niin ilman muuta esitän Lunan toistekin, on se sen verran rakastettava eläin että kerää ainakin persoonallisuuspisteet kotiin :)
Ja jos joskus tulee mahdollisuus niin ilman muuta esitän Lunan toistekin, on se sen verran rakastettava eläin että kerää ainakin persoonallisuuspisteet kotiin :)
***
LISSU-LANDSEER
Lissu on kaverini landseer. Ihana ja rakastettava kaikkien kaveri. Ihan erilainen verrattuna Lunaan, Lissussa ei ollut sitä räjähtävää energiaa ihan yhtä paljoa... Mutta maailman suloisin esitettävä se ainakin on. Yhdessä mätsärissä olen sen esittänyt, sillon Lissu ylsi hienosti sijalle PUN2.
***
HILE-KLEINSPIZ
Hoffierkkarissa tapasin netissä tapaamani Jonnan ja Hile kleinspizin. Oltiin jo aiemmin sovittu että nähdään ainakin sen verran että ehdin kokeilla Hileen esittämistä. Oli jännittävää esittää eläintä joka on samaa kokoluokkaa kun meidän kissat. Mutta Hile on kyllä niin automaattiesiintyjä että eipä minulla hirveästi mitään virkaa ollut siellä hihnan päässä. Mutta mahtava pikkuinen peto se on!
----------
Jos kukaan ikinä tarvitsee esittämisapua tai muuten vaan tarjoaa koiraa esitettäväksi esimerkiksi mätsäreissä niin mielellään esitän monenlaisia koiria :) Kyselkää vaan!
HILE-KLEINSPIZ
Hoffierkkarissa tapasin netissä tapaamani Jonnan ja Hile kleinspizin. Oltiin jo aiemmin sovittu että nähdään ainakin sen verran että ehdin kokeilla Hileen esittämistä. Oli jännittävää esittää eläintä joka on samaa kokoluokkaa kun meidän kissat. Mutta Hile on kyllä niin automaattiesiintyjä että eipä minulla hirveästi mitään virkaa ollut siellä hihnan päässä. Mutta mahtava pikkuinen peto se on!
----------
Jos kukaan ikinä tarvitsee esittämisapua tai muuten vaan tarjoaa koiraa esitettäväksi esimerkiksi mätsäreissä niin mielellään esitän monenlaisia koiria :) Kyselkää vaan!
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Ahkeraa treenailua ja mökkeilyä + erkkari
Hohhoh, viime päivityksen jälkeen on ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä. Aloitetaan nyt tästä viimeisimmästä tapahtumasta. Viime viikolla lähdettiin reissuun kohti Tervakoskea. Koska oltiin liikkeellä asuntoautolla niin oli mahdollista yöpyä matkan varrella. Torstaista perjantaihin oltiin Hirvensalmella. Seuraava yö oltiin Hinthaarassa kummitätini luona. Siellä Jaro tutustui taas perheen belggariurokseen, Weccuun. Lauantai-iltana mentiin Tervakoskelle suurelle nurmikentälle metsän reunaan majoittumaan. Paikalla oli jo muitakin leiriytyviä hoffi-ihmisiä.
Sunnuntaina koitti viimein hoffiväen vuoden kohokohta, päänäyttely.
Jaron lisäksi AVO uroksia oli 51. Tuomarina meillä oli sveitsiläinen Denise Gaudy.
Oli paljon odottelua ja päivä oli paahtava. Onneksi oli mukavaa seuraa ja ilmapiiri oli iloinen ja avoin. Arvostelu kesti yhden koiran kohdalla pidempään kuin normaalissa näyttelyssä. Ei meidänkään seisoskelu ollut turhaa, arvostelu oli upea:
4-vuotias, hyvin tyypillinen ja voimakas uros. Rotutyypillinen yleisvaikutelma ja ihanteellinen koko. Erinomainen voimakas luusto. Maskuliininen pää jossa standartin mukaiset mittasuhteet. Oikein asettuneet selvärajaiset melko vaaleat merkit. Tummat ilmeikkäät silmät. Virheettömät korvat. Täydellinen leikkaava purenta. Erinomainen lihaksikas rinta ja lapa. Kestävä selkä. Häntä jokaisessa suhteessa virheetön. Etu- ja takaosa oikein kehittyneet ja kulmautuneet. Kiiltävä turkki. Erinomaisessa kunnossa. Hurmaavat liikkeet joissa paljon voimaa takaosassa. Nuori esittäjä(Fiderin?) esittää uroksen erinomaisesti.
Tuloksena oli siis AVO-ERI SA. Jatkokilpailuissa ei enää menestytty.
Päivän päätteeksi osallistuttiin kasvattiluokkaan. Siellä ei kuitenkaan menestytty. Mutta olihan sekin yhdenlainen kokemus. Kiitos että päästiin mukaan, Mari!
MÖKKIREISSU
25.-27.7. oltiin kaverini Mirkan mökillä. Mukana oli minun ja Jaron lisäksi Anni ja Aasa-eurasier (kuvassa vas.), Mirka sekä Kassu-suomenlapinkoira ja Jalli-lapinporokoira, Jutta ja Totti-tiibetinspanieli ja Sini ja japaninpystykorvat Riemu ja Bonzo. Ja mirkan sisko ja serkku.
Maanantaina saavuttiin mökille ja illalla käytiin vielä mantereella treenaamassa hakua. Jaro kokeili hakua ihka ensimmäistä kertaa. Ensin Mirka lähetti sen minun perään, olin ehkä 10 metrin päässä puun takana. Hienosti Jaro sinkosi perään ja tuli luokseni. Kaksi seuraavaa kertaa lähetin Jaron Mirkaa etsimään ja yllätyin kovasti kun Jaro sinkosi pusikkoon kun raketti ja juoksi Mirkan luo. Etevä eläin se on, hakua voisi vaikka toistekin kokeilla, sen verran mukavaa se oli.
Lopuksi olin vielä maalimiehenä Kassulle. Sen haukkuilmaisu oli korvia vihlovan kova ja terävä.
Mökkinaapureita näytti huvittavan kun meillä oli moottoriveneen perässä soutuvene. Ja molemmat veneet olivat täynnä ihmisiä ja koiria. Vähemmästäkin naurattaa :'D
Seuraavana päivänä lähdettiin jo aamupäivällä moottoriveneellä Sumiaisiin. Siellä hortoiltiin hetki ns keskustassa (hurjan vilkas Sumiaisten keskusta...) ja sitten palattiin rantaan. Siellä oli mukavan kokoinen parkkipaikka jossa tokoiltiin ja tottisteltiin. Jaro oli aluksi yhtä innokas kun tervattu etana, mutta loppua kohden piristyttiin huomattavasti. Mirka ja Kassu näyttivät meille BH-kokeen seuraamiskuvion ja sitä me vähän kokeiltiinki. Sitten otettiin luoksetuloa ja muita perushommeleita, Jaro oli aika etevä!
Matkalla saareen meille tuli pieni vastoinkäyminen, polttoaine loppui. Vaikka oltiinkin tankattu ennen matkaan lähtöä, suuri paino varmasti teki tehtävänsä ja kulutus nousi paljon. Ja matkaa mökille oli Sumiaisista noin 5 kilometriä, polttoaine loppui ehkä 2,5 kilometrin matkanteon jälkeen. Niinpä Mirka alkoi urheasti soutamaan meitä kohti mökkiä. Minä loikkasin pian järveen ja Jaro tuli perässä. Lisää innokkaita hukkujia loikkasi meidän jälkeen uimaan. Oltiin uitu ehkä 200 metriä kun hermostuin siihen että Jaro yritti koko ajan pelastaa minua. Hilattiin koira takasin veneeseen. Se ei siellä kauaa pysynyt vaan oli vakaasti sitä mieltä että todellakin hukun. Ja taas mulla oli riesana yli-innokas pelastaja. Yin ehkä 500 metriä yhteensä ennen kun mentiin lopulta veneeseen. Loppumatka soudettiin vuorotellen ja päästiin noin 2 tunnissa mökille.
Illalla treenattiin vielä vepeä. Jaro oli vähän epävarma siitä miten kumiveneestä voi hypätä, mutta jotenkin se kuitenkin lyllersi ja vyöryi aina järveen, sehän se pääasia on alussa.
Muita juttuja ei sitten treenattukaan Jaron kanssa, se kun ei mitään esinettä suostu ottamaan suuhunsa. Kunhan sen uuden naksuttimen saan niin sitten voidaan alkaa noutoa ja vientiä treenaamaan.
Kassu näytti taas esimerkkisuorituksia, hienosti onnistui kaikenlaiset viennit ja tuonnit ja kuljetukset ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan.
Keskiviikkona ei sitten muuta tehtykään kun käytiin treenaamassa jälkeä. Jokaisen askeleen jälkeen jäljen tekijä tiputti maahan namin. Jaro seurasi omat jälkensä tunnollisesti ja tarkasti. Yksi oli suora, yksi oli suorakulmalla varustettu ja yhdessä oli suorakulma ja 40 asteen kulma.
Mukava treenihenkinen paripäiväinen oli, kiitoksia mukana olleille koirille ja ihmisille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)