Möllitokoa ja vetoa

Viikko sitten, 23.1. olin Jaron kanssa möllitokossa. Jaro oli alusta asti hyvin hermostunut, piippasi ja ei huomioinut käskyjä. Kotona Jaro kuunteli ja oli älyttömän hieno, mutta paikan päällä Jaro oli älyttömän hermostunut.
Meidän suoritus oli kaiken kaikkiaan aikamoinen fiasko. Hävetti ihan suunnattomasti olla siellä tekemässä liikkeitä, kun koira oli laiska kun mikä eikä kuunnellut ollenkaan mitään. Esimerkiksi seuraamisessa Jaro ei vilkaissut minuun kertaakaan. Se kiinnostui jokaisessa liikkeessä enemmän maasta kuin minusta.
Muutama liike meni nollille, luoksepäästävyys oli 10 ja paikallamakuu 9, muut pisteet olivatkin sitten 6½-7 pintaan.

Kotona muutaman päivän päästä möllitokosta kokeiltiin sitten seuraamista ym ja Jaro teki kuin unelma! Kontakti pysyi ja Jaro heilutti häntää ja oli iloinen. Tästä saatiin sitten selville, että häiriötreeniä me tarvitaan enemmän. Täytyy vaikka kauppareissuihin yhdistää se, että menen Jaron kanssa parkkipaikoille ym harjoittelemaan.

Vetoa on taas harrastettu muutaman kerran viikossa. Eilen Jaro veti potkukelkkaa pienen lenkin ja veti melko hienosti. Välillä jäi laahaamaan, mutta pääasiassa veti reippaasti edellä.
Myös melkein 10v Iro-vanhus veti aluksi Jaron kanssa vierätysten, mutta koska Irolle ei olla koskaan kunnolla opetettu vetoa, se ei sitä oikein osaa. Lähinnä se halusi vain kipittää vierellä, ei sillä ollut aikomustakaan mennä edellä. Päästin Iron melkein heti vapaaksi ja se kirmasi meidän vierellä, siitä se nauttii enemmän kuin vetämisestä.



Tänään kävin sitten kauniin ja aurinkoisen sään kunniaksi uudella lenkillä. Käytiin kääntymässä melkein 2 km päässä, eli pituutta lenkille tuli nelisen kilometriä.
Täytyy sanoa, että olen nyt enemmän kuin ylpeä tästä koirasta! Jaro veti koko matkan innokkaasti ja iloisesti, suurimman osan matkasta vieläpä laukkasi reippaasti, kertaakaan ei jäänyt pysähtelemään ja nuuskimaan, vaan veti hienosti myös niiden talojen ohi, joissa on koiria, eikä jäänyt merkkaamaan penkkoja ym. Hitsi vieköön, Jaro veti tänään upeammin kuin vielä kertaakaan tähän mennessä, mahtavaa Jaro :)

Tokoa ja vetoa

Tänään oli viimeinkin aikaa taas harjoitella sekä tokoa että vetoa. Otettiin pihassa pieni pätkä seuruuta, ja en voi olla kuin ylpeä siitä, miten iloisesti ja innokkaasti Jaro tuli vierellä ja kontakti pysyi perusasennosta perusasentoon saakka todella hienosti. Häntä heiluen ja lennokkain askelin Jaro seurasi, enää ei tuntunut olevan pakkopullaa, ehkä muutaman päivän tauko on tehnyt tehtävänsä ja nyt voidaan taas jatkaa uudella innolla! Myöhemmin illalla otettiin toinenkin pieni tokotuokio, ja pientä haparointia lukuunottamatta sujui oikein mallikkaasti, itse sekoilin pari kertaa käskysanojen kanssa ja aiheutin pientä hämminkiä, mutta koira oli oikein hyvä.

Päivällä myös vedettiin kelkkaa. Jaro pinkoi hurjaa kyytiä kelkka perässään ja siskon kaveri kyydissä. Viimeinkin myös Jaro on oppinut juoksemaan reippaasti minun edellä, eikä turhia vilkuile taakseen ja jää odottelemaan minua.



Voisin tähän vielä vähän kertoilla itsestäni ja tästä koiruudesta jonka seikkailuja tässä blogissa näkyy, kun edellisestä päivityksestä unohdin.

Jaro on pian 4v hovawart uros, oikealta nimeltään Nugadogin Hohde. Saman katon alla asustaa myös Jaron isä, Hoffen-Haus Ihringer eli Iro. Iro täyttää helmikuussa jo 1ov.
Jaron kanssa harrastettiin sen ensimmäisinä vuosina vaan näyttelyitä ja mätsäreitä. Viime keväänä aloin kuitenkin sitten kiinnostumaan enemmän tokosta. Silloin tuntui ihan mahdottomalta, että Jaro oppisi ikipäivänä edes seuraamaan, mielestäni Jaro oli hölmö ja luupäinen tapaus.
Viimeaikojen treenaaminen on tuottanut tulosta, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että uskallan jopa harkita että menisin Jaron kanssa tulevaisuudessa jopa viralliseen toko-kokeeseen.

Tänä talvena otettiin mukaan kuvioihin myös veto. Kuten kuvista näkyy, liinoissa roikkuu vanha puinen kelkka. Välillä kaverini kanssa ollessa Jaro ja kaverin suomenlapinkoira Kassu vetävät pienessä valjakossa ahkiota.

Keväällä kokeillaan meille vielä melko uutta lajia, MEJÄä. Tarkoitus olisi kokeilla ja katsoa, mahtaisiko tästä löytyä meille sellainen harrastus jossa Jaro saisi käyttää nenäänsä ja tyydyttää melko suurta saalistusviettiään.Myös koirien kiihdytyskilpailuihin olisi ihan mahtava päästä, Jaro on sellaista sorttia, joka pinkoisi varmasti tuhatta ja sataa vieheen perässä.
Jaron kanssa ollaan käyty muutamissa näyttelyissä, tuloksia on EH sekä 3 x ERI, viime kesänä Jaro sai ensimmäisen SERTinsä. Tänä vuonna suunnitelmissa olisi käydä muutamassa ryhmänäyttelyssä, mahdollisesti hoffierkkarissa ja ehkäpä Jyväskylän kv-näyttelyssä.
Jarolta on tutkittu lonkat ja kyynäret tuloksin A/A ja 0/0.

Ja minä olen 16-vuotias tyttö. Käyn Muuramen lukiota ja opiskelujen ohessa harrastan paljon kaikenlaista Jaron kanssa. Muita kiinnostuksenkohteita ovat mm mopot ja musiikki. Jaron ja Iron lisäksi meiltä kotoa löytyy kolme kissaa, 6-vuotiaat kissasiskot Vinku ja Minni, sekä reilun puolen vuoden ikäinen uroskissa Ninja.


Tämän tekstin kuvat ovat sekalainen kokoelma tämän syksyn ja talven harrasteluista ym.
(kuva jossa Jaro ja toinen koira vetävät ahkiota (c) Mirka Kuivalainen)

Uusi bloggaaja, yrittäkää ymmärtää :')

Noniin, monien muiden tavoin alennuin sitten blogin perustamiseen. Vaikka tälle blogille ei ikinä tulisikaan yhden ainotta lukijaakaan, päivittelen tätä silti ihan itseänikin varten : )
Ideana olisi, että Jaron ja muiden karvakamujen kuulumisten lisäksi päivittelisin tätä meidän treeniblogina. Itsellenkinin siitä on vain hyötyä, että tänne kertoilen miten ollaan edistytty harrastuksissamme.

Tällä hetkellä meillä on harrastuksina pääasiassa toko ja vetäminen. Keväällä kokeillaan myös MEJÄä eli verijälkeä. Puolisen vuotta ollaan kotona treenattu tokoliikkeitä, ja tulevana sunnuntaina alkaa viimeinkin kauan odotettu tokokoulutus Muuramen seudun kennelkerhon riveissä. Ensimmäiset treenit on siis 16.1. Siitä viikon päästä, 23.1. meillä onkin jo ensimmäinen möllitoko tiedossa, Jyväskylässä.

Vetämistä harrastetaan lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta sitäkin siis muutaman kerran viikossa. Jarolla on nyt uudet, hienot vetovaljaat, Zero D.C. faster-valjaat. Perässä hinautuu milloin pulkka, milloin kelkka ja milloin ahkio. Välillä vedetään myös pienimuotoisessa valjakossa kaverini suomenlapinkoiran kanssa. Lähinnä kuitenkin täällä omilla kulmilla vedätetään, pulkassa istuu yleensä pikkuveli 10v, mutta Jaro jaksaa minuakin vetää kyllä tasaisella ja alamäkeen.

Tänään otettiin taas pieni pätkä tokoa pihassa. Seuraaminen on alkanut sujua meillä viimeinkin hienosti. Jaro piti kontaktin hienosti alusta asti. Muutaman kerran kontakti tippui, sitten pysähdyttiin, koira perusasentoon ja uusi yritys. Tällä kertaa voitiin kiihtyttää tahtiakin, tähän mennessä ollaan melko hitaasti liikuttu, nopeassa vauhdissa meinaa edelleen katse tippua. Palkkiona mulla oli tänään lemmikkiasemalta ostettuja pieniä, mustia, luunmuotoisia nameja. Vartin mittaisen harjoittelun jälkeen leikittiin vielä pihassa vetolelulla. Leikin lomassa Jaro osasi hienosti tuoda mulle hanskoja. Kyllä se leikkiessä osaa, mutta varsinaisessa treenitilanteessa ei vielä putkahda koiran mieleen, että silloinkin tosiaan voi tuoda tavaran.