Kuulumisia

Koska kuulin villiä huhua että joku lukeekin tätä blogia, oli pakko luikkia häntä koipien välissä tänne postaamaan jotain ihan vaan todisteeksi siitä että täällä ollaan eikä blogi ole vaipunut unholaan!

Mulla on riittänyt tekemistä viime aikoina yllin kyllin ja jotenkin on vaan jäänyt blogihommat vähemmälle. Pääsin joulukuussa armeijasta pois ja nyt olenkin jo kolme viikkoa käynyt koulua, eli eipä tarvinnut tyhjän päälle jäädä sen jälkeen kun varusmiespalvelus oli ohi. Vaikka muuten elämä onkin mallillaan niin toki harmittaa kun Patrik-papparainen on kotona Keski-Suomessa ja minä vietän arkipäivät Pohjois-Savossa. Välillä on ikävä tuota pappakoiraa, mutta se kyllä viihtyy täällä kotosalla ihan mainiosti.

Tällaisen lauman kanssa elelen arkipäivisin. Asun opiskelujen takia Kuopion
suunnalla tädin luona kun opiskelujen lähijakso on niin lyhyt etten kämppää
ottanut Savosta, ainakaan vielä.

-27'c ja terrierit halusi lähteä ulkoilemaan!

Eihän tuollainen seniori-ikäinen, entinen rivitalokoira kuin Patrik voi parempaa eläkekotia varmaan toivoakaan kun mitä meillä on sille tarjota. On iso piha vahdittavana ja lenkkimaastoja löytyy niin paljon kun jaksaa kierrellä. Patrikilla on tarhassa koppi jota se ei kuitenkaan käytä ja tarhassahaan se ei viihdy vaan alkoi nakertaa porttia kun se sinne kerran laitettiin. Siitä asti se onkin nukkunut yönsä tuossa kuistin nurkassa ihan tyytyväisenä. Viime syksynä Patrikin kiusaksi muodostui kuitenkin virtsatulehdus joka on voinut osittain johtua siitä kylmällä alustalla makoilusta. Siispä isi rakensi sille vanerikopin sille kuistin nurkalle jossa se tykkää makoilla. Nyt on lämmin paikka vahtia, jospa se virtsatulehdus ei nyt uusisi. Tulehdus oli aika ärhäkkä, Patrik oli muutaman kerran ultrattavana ja söi pitkään antibioottia ja kipulääkettä mutta tauti saatiin lopulta selätettyä.

Viimeisillä lomillani, piti poseerata sotaleski-Patrikin kanssa 

Nyt on ihan pakko laittaa tähän mun viime aikojen ehdottomia lemppariotoksiani kahdesta mustista. Ninja-kissa lähtee usein lenkille mukaan ja yhdellä lenkillä onnistuin ikuistamaan poikien lenkkitunnelmia. Nuo on ihan käsittämättömän söpö parivaljakko. Pieni musta tulee perässä ja huutelee jos sitä ei odoteta, ja sitten kun sitä odottaa niin se pinkoo edelle ja tekee omia tutkimusmatkojaan lähimaastossa ja usein iso musta seuraa pientä johtajaa.

Tänään sain pitkästä aikaa kokea sen hoffi-ihmisen lempparipuhdetyön nimeltä koiran harjaaminen. kodin Terrassa oli tänään lemmikkipäivä ja ajattelin että Patrikille tekisi varmaan hyvää lähteä sinne katselemaan menoa ja meininkiä. Mutta koska koiraa ei ole harjattu pitkään aikaan sen pelossa että se menettää turkin ja siten alkaa palella ulkona, sehän näytti ihan lampaalta joka tarvitsisi pikaista keritsemistä. kun Patrikilla nyt on se koppi jossa se jopa viihtyy, se pääsee sinne tarvittaessa lämpimään silloin kun on ulkona, joten uskalsin tarttua karstaan ja vähän siistiä sitä. Viime viikonloppunahan olin Patrikin kanssa koirapuistossa ja siitä vaan leijaili karvatuppoja kun se viipotti menemään ja yks lapinkoira sitten saalisti niitä karvapalloja..

Tässä siis puolen tunnin nopean siistimisen tulos. Siitä lähtisi nytkin karmaan toinen samanmoinen läjä jos vaan puhaltaisi koko koiraan päin, mutta täytyy malttaa nyt sinne lämpimämpiin keleihin asti, vielä ei nimittäin ole ihan bikinikelit ja veikkaan että Patrik on aika alaston kun otan oikein asiakseni kyniä tuon kapisen lampaan näköisen otuksen. Samoilla lämmöillä täytyy kyllä harjata tuo musta kissa, sen turkki on yhtä pahaa huopumaan ja sotkeutumaan kun tän isomman mustan.

Ja sitten on pakko palata vielä vauva-asioihin! Tässä on nyt varmaan vuoden päivät - ellei pidempäänkin - katseltu kaikessa hiljaisuudessa Patrikille kaveria. Onni ei vaan ole ollut meidän kohdalla, ei sitten millään muotoa. On jäänyt narttuja tyhjäksi, astutukset ei ole onnistuneet, on tullut monenlaista mutkaa matkaan.
Mutta nyt ollaan oltu yhteydessä lupaavaan kasvattajaan jonka jaloissa pyörii tällä hetkellä 11 pientä äidin silmäterää jotka pian alkaa availemaan silmiään ja valloittaa maailmaa. Kerrotaan sitten enemmän kun pienet on käyty katsomassa ja vaatteet haisee pennulle ja sukat koiran pissalle ja kameran muistikortti on täynnä kuvia joiden katsominen on vaarallista kaikille pentukuumeisille.

Patrik 9 years!

Patrik turned 9 years yesterday but we didn't have time for celebration since I hurt my arm while wrestling and spent my evening by sitting at health center and then at hospital. Well the good thing is that nothing got broken but it still hurts like hell.

So today we gave Patrik his present, a brand new Frisbee  He's addicted to that blue Frisbee of his but it's almost broken and covered with crap and mud and all so this was a perfect present for this man-child who still doesn't realize that he's supposed to be senior. He's healthy, happy and very energetic.

Our puppy-plans are ruined again.. Well hopefully next year is better and everything go as planned, I hope that isn't too much asked.

Here's some pictures of Patrik's special day!

Autumn is finally here

Thank god that hot and exhausting summer is over. It wasn't that enjoyable for people so I can imagine how it must have felt for those who have black and heavy fur. Patrik sure enjoyed the trips to the beach and night-time walks but daytime wasn't that easy for him. If I had let him, he would have played with his Frisbee like 24/7 but I had to forbid him for playing with it for hours. It was so hot out there and this "senior" was playing his ass off.

I've never met a dog like this. He's about to turn 9 years but most people can't believe it. Let me explain it wit this video. Imagine hours and hours of this kind of behavior every day. He sure can enjoy his life and little things. Like a little blue Frisbee.

And here's some pictures from my 6-days-vacation about two weeks ago

Yayyy dohpark!

Yayyy a lady dog!

Yayyy a secret meeting with my new fellas!

Summertime

We're alive, don't worry!

I'm terribly, terribly sorry for forgetting to update this blog. The truth is that I've been so tired during holidays that I haven't had the energy to write blogs.

Patrik is doing fine, he enjoys his live with my family and misses me as much as I miss him. On weekends we play, go for long walks and stuff like that. Patrik has put on a little weight so we're giving him less food and treats now. Other than that, he's healthy and judging by his behavior he could be 3 years old rather than almost 9.

And here's some pictures of Patrik. As you can see, he sure can enjoy his calm and joyful days here in the middle of woods and fields.

Kuulumisten päivittelyä

Patrik 8 yrs 4 months / taken on January the 26th

Lentosotamies Minkkinen täällä koittaa epätoivoisesti herätellä henkiin taas blogia... Viikonloppulomat on tähän mennessä kuluneet niin pitkälti rentoutuessa ja rötvätessä että en ole jaksanut istuutua koneen ääreen.

Patrikille kuuluu oikein hyvää. Ikävöin sitä kovasti viikolla, välillä on useammankin viikon mittaisia aikoja jolloin en pääse lomille, silloin etenkin pappakoira on mielessä ja kaipaus on kova. Sillä on kaikki hyvin kotona, mitäpä erikoista tuollaisen seniorikoiran elämässä nyt tapahtuisikaan..

Pari kertaa olen nyt lomilla käynyt sen kanssa tokoilemassa, kun meidän kerhon treenit alkoivat taas. Patu on siellä ainoa kypsempään ikään ehtinyt tokoilija, mutta tuolla innolla ja kunnolla se ei jää siellä ainakaan jälkeen. Päinvastoin, se on tosi reipas ja nopea oppimaan ja motivoituu helposti. Se sukeltelee umpihangessa lelun perässä ja häntä heiluu suoritusten aikana. Se on oppinut jo vähän seuraamaankin, ja perusasentoon se hakeutuu ihan omatoimisesti.

Viikonloppujen parhaita hetkiä ovat kuitenkin rauhalliset lenkit Patrikin kanssa. Siinä lepää omakin mieli kun vaihteeksi saa vaan tallustaa omaan tahtiin ja pysähtyä valokuvailemaan ja leikkimään koiran kanssa. Mukavaa vaihtelua tuolle armeijan arjelle.

Tässä on kuvia aamupäiväiseltä lenkiltä Patrikin kanssa :)

I'm desperately trying to wake this blog up.. So far I've spent all my weekends off army just by relaxing and hanging around, I've been too tired for sitting on computer.

Patrik is fine. I miss him a lot when I spend my weeks in army. Sometimes it takes two or three weeks before I get to come home so yeah, I miss him a lot. But he's all right here, his life goes on like it has gone before. 

Sometimes when I'm home for weekend, we go to obedience training. Patrik is the only "old" dog there but since he's so enthusiastic and physically active and healthy, he won't slow down the group. He's energetic and fast to learn and also easy to motivate. He dives in the snow trying to catch his toys and waves his tail all the time. He's also learned to heel!

But the best moments of my weekends are the calm walks with Patrik. It's a great change to rest my mind, just walking, sometimes taking breaks for photographing or playing with Patrik. Always a welcome change after army.

Here's some pictures that I took this morning when I was out for a walk with Patrik :)

In the army now

Takana on useampi viikko täydellistä hiljaisuutta blogin osalta. Aloitin varusmiespalveluksen 6.1. joten olen elänyt todellakin eristyksissä sivistyksestä ja sosiaalisesta mediasta. Patrik ja kissat voivat hyvin, mikäs niillä on täällä kotona ollessa. Minä en taas ole ehtinyt ikävöimään kotiin ja Patrikin luo, kun ensimmäiset palvelusviikot on olleet todella kiireisiä.

Mutta kun torstai-iltana ajelin kotiin päin niin mitä lähempänä kotipaikkakuntaani olin, sitä enemmän ikävöin kotiin, perheeni ja Patrikin luo. Ja kun astuin kotiovesta sisään ja näin Patrikin, laukut tippuivat niille sijoilleen ja minä polvistuin kuivaamaan kyyneleeni Patrikin turkkiin.

This blog has been silent for weeks now. I started military service on January the 6th so I've lived completely isolated from sophistication and social media. Patrik and the cats are okay, they are in good hands here at home. And I've been too busy to miss home and Patrik, my first weeks in service have been very rushed.

But when I was driving to home this Thursday night, the closer my hometown got the more I missed home, my family and Patrik. And as I walked through the front door, I dropped my bags and knelt to dry up my tears in Patrik's coat.

Jouluja!

Kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille, oikein rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa. Pitäkää huolta toisistanne ja lemmikeistänne!

Ps. Tuon joulukorttikuvan ottamiseen vaadittiin:

• 200 kuvaa
• 1,5 tuntia (sisältää tauot)
• 2 assistenttia
• paljon herkkuja kissanpennun huomion kiinnittämiseen

I wish a very calming and relaxing Christmas time for my readers, no matter if I know you or don't. Take care of each other and your pets!

Ps. It took...

• 200 pictures
• 1,5 hours
• 2 assistants
• lots of treats to catch the kitten's attention

to get that picture taken.

Sleighbells ring!

Nyt on taas ihan kämänen keli ja lumikin hupeni uhkaavasti, mutta onneksi parhaillaan on lämpötila laskemassa pakkasen puolelle ja talvi voi taas jatkua! Kun sitä lunta oli vielä enemmän maassa, monen muun tavoin myös minä kaivoin innoissani kaapin perukoilta valjaat ja liinat esiin.

Ainakaan tietääkseni Patrik ei ole ikinä vetänyt harrastusmielessä (remmissähän se oli kova vetämään kun meille tuli), joten kun valjaissa oli kokematon seniorikoira, laitoin perään vaan kevyen pulkan. Valjaina toimivat nuo vanhat länget ja minun niihin tekemät uudet remmit. Lisäksi yhdistin siihen tuollaiset vanhat nahkavaljaat, jotta narujen kiinnitys olisi helpompi ja valjaat tukevammat.

Patrik veti alusta asti hienosti, arvelin että se voisi hyvinkin pelätä valjaita ja vetoliinoja, mutta ei se ollut milläänsäkään. Kuunteli käskyjä loistavasti ja lähti vetämään reippaasti mun edellä hyvää ravia, kun annoin luvan lähteä.

Not the weather is all crappy again and the snow seems to be melting, but luckily it's starting to freeze again and the winter can continue! When we still had more snow, I was one of those people who was excited to take the harnesses and tuglines out of closet.

As far as I know, Patrik has never bulled anything as a hobby (well, when we got him he did pull while taking a walk on-leash). So since I had un-experienced and old dog, I only attached a plastic pulka to tuglines. The harnesses are a combination of old collar, some new leather straps that I made and another leather harnesses. This weird combination was made so that it would be firmer and tuglines would be easier to attach.

From the very beginning, Patrik pulled very well! I thought that he could easily be afraid of the harnesses or tuglines, but he didn't care at all. He listened to my commands and trotted dozens of meters ahead me when I told him to go.

Pari videota. Toisessa istuin pulkan kyytiin estämään sitä jyräämästä koiraa ja testatakseni, miten Patrik suhtautuu kun emäntä istuu kyydissä eikä juoksekaan perässä.

Some videos. In the second one I'm sitting in the pulka to prevent it from running over Patrik and to see how he'll react when I'm not walking after him but sitting behind him.

After working so hard and well, Patrik got a frozen bone and spent
the rest of the day with it.

Hipan ulkoilukuvia

Talvi on pienelle kissalle jännää aikaa! Ollaan käyty monta kertaa ulkoilemassa valjaissa, Hippa kun on vielä liian nuori ulkoilemaan irrallaan isompien kissojen lailla. Aina tuo lumi jaksaa yllättää pienen kissan. Tässä vähän kuvasatoa tältä talvelta.

Winter is so exciting for little cat! We've been out for a walk many times, Hippa wears harness since she's still too young to be out freely like out adult cats do. The snow surprises her every time. Here's some pictures from this winter.

Ninja the fatso stepped on something. Wait a sec it's a tiny
little cat!