Viime hetken pohdintoja

Nyt väsyneenä ja jännittyneenä onkin hyvä alkaa blogitekstiä väsäilemään :) Mutta tosiaan, täällä ollaan koko perhe jo ihan koiratunnelmissa ja äitikin tuossa on hypistellyt hihnoja ja valinnut ruokakulhoja ihan tohkeissaan. Onneksi on edellisten koirien jäljiltä mielettömät määrät tavaraa jäljellä, ei pitäisi tulokkaalta hihnat ja pannat loppua kesken, ellei se aivan hurjaksi kahlekuninkaaksi aio ruveta...

Huomenna on se suuri päivä kun lähdetään koko perheen voimin ajelemaan tuntien ajomatkan päähän ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä palaamme takaisin uuden perheenjäsenen kanssa. Ainahan minusta pitää ottaa mukaan se mahdollisuus että ENTÄ JOS tai jos matkaan tuleekin MUTTA. Sen vuoksi en ole koiran nimeä ja kuvia julkaissut monelle ihmiselle, että entä jos sattuisikin jotain. Mutta tuskinpa tässä mitään ilmenee, kaikki vaikuttaa oikein hyvältä ja ollaan ihan innosta pinkeinä uuden perheenjäsenen johdossa.

Huhhuh, elämä ilman koiraa on ollut erittäin tyhjää. Minulla on mennyt suurin osaa vapaa-ajasta ylioppilaskirjoituksiin lukemiseen ja se jäljelle jäävä aika, jonka aiemmin vietin koiran kanssa lenkkeillessä ja muuten touhutessa, on jäänyt epämääräiseksi haahuiluksi ja koneen ääressä istumiseksi. Aiemmin sentään koneellaoloaikakin kului kuvia käsitellessä ja nettiin laittaessa. Noh, nyt olen sitten mönkinyt maassa hyönteisten perässä ja kuvaillut niitä. Eikä se ollut ihan mun juttu.

Olen niin onnellinen siitä että perheeseen tulee taas koira. Elämälle tulee taas enemmän sisältöä ja mielekkyyttä. Kun ensin koko elämäni kului koirien parissa touhutessa ja yhtäkkiä niitä ei enää ollutkaan, kaikki arkirutiinitkin tuntuivat omituisilta ja tyhjiltä.

Mutta tosiaankin, nyt pitäisi malttaa mennä unten maille ja huomenna vielä kouluun muutamaksi tunniksi!

Kori valmiina huomista matkaa varten! Nalle-
vainaan perintöpanta päälimmäisenä. Kolmen
koirasukupolven ajan se on kestänyt ja vieläkin.