Tokotreenejä ja match showta :)

Pari viikkoa sitten oltiin lauantaina 19.3. Jyväskylässä match showssa JAT:n uudella hallilla. Minä esitin Jaron ja siskoni esitti Iron. Koiria siellä oli hurjasti, isoissakin koirissa varmaan lähemmäs 50 koiraa yhteensä. Veteraaneille ei ollut omaa erillistä luokkaa jotenka Iro osallistui isojen luokkaan.
Yksi koira jätti saapumatta kehään, jotenka kävikin niin että Iro ja Jaro kilpailivat toisiaan vastaan.
Molempien koirien kehäkäytös oli vielä hyvässä muistissa ja Irokin oli todella reipas. Tuomari juoksutti koirat kertaalleen yhdessä kehän ympäri ja sitten yksilöarvostelun aikaan vaan edestakaiset liikkeet. Olisin toivonut enemmän juoksemista, mutta toisaalta kehätkin olivat hyvin pienet eikä Jaron kaltaisen pitkäaskelisen koiran kanssa ole oikein mätsärikehissä hurraamista.
Jokatapauksessa, Iro sai näistä kahdesta sen vähän paremman nauhan, punaisen. Jaro sai mustan nauhan.
Tässä mätsärissä jokainen koira sai rasti ruutuun -menetelmällä tehdyn arvostelun. Jarolla ja Irolla oli molemmilla erinomainen luonne ja yhteistyö esittäjän kanssa. Esiintyminen ja liikkuminen olivat hyviä. Ainahan voi selitellä, mutta sen verran sanon että kehät on melkein aina liian pienet ison koiran kanssa juostavaksi ja liikkeet eivät pääse oikeuksiinsa, koska vastakkainen reuna tulee niin pian vastaan. Esiintyminen oli vähän stressaantunutta ja osittain laiskaa, pitkä kehätauko ja uusi tilanne tekivät tehtävänsä...
Kumpikaan koirista ei sijoittunut jatkokehissä.

Eilen, sunnuntaina 27.3. oltiin taas tokotreeneissä Muuramen Hiekkarinteen lavalla.
Täytyy kyllä sanoa, että pitkään aikaan en ole ollut koirista näin ylpeä. Jaro piipitti taas aluksi, mutta lopulta oli todella rauhallinen ja keskittyi liikkeisiin tosi hienosti.
Aluksi toinen kouluttajista kävi tarkastamassa koirien luoksepäästävyyden melko innokkaan beagle-pentunsa kanssa. Jaro piti kontaktin minuun ja oli rauhallinen kouluttajasta ja häiriökoirasta huolimatta. Iro oli oma laiskahko itsensä, mutta keskittyi hienosti siskon kanssa. Sen jälkeen oli seuruuta häiriökoirakkojen kanssa. Jaro oli vähän laiska, mutta lopulta taas innostui ja muisti että seuraamisen jälkeen saa aina hirmuisesti kehuja ja rapsuja ja nakkia.

Sen jälkeen ryhmä jaettiin kahtia ja meidän ryhmässä oli minun ja Jaron sekä siskoni ja Iron lisäksi nuori cockeripentu. Harjoiteltiin aluksi tämän ryhmän kanssa noutoa. Sanoin kouluttajalle, että ollaan vasta opettelemassa pitämään kapulaa suussa ja että noutamista ei olla kokeiltu ikinä. Riehutin Jaroa hetken kouluttajan ojentamalla damilla ja käskin koiran sitten peruasentoon. Sitten heitin damin ja sanoin Jarolle käskyn, ja tämä koira teki jotain käsittämätöntä.
SE JUOKSI DAMIN LUO JA OTTI SEN SUUHUN JA TOI ETEENI JA TIPUTTI! Se oli ihan mieletöntä, mahtava otus. On se kai jotain ymmärtänyt onnettomasta sähläyksestäni yrittää saada se noutamaan. Kokeiltiin vielä pari kertaa ja Jaro toi sen damin aina eteeni, käteen asti se sitä ei antanut, mutta tuo noutaminen oli jo miljoona kertaa enemmän kun osasin odottaa.
Sen jälkeen treenattiin luoksetuloa. Etäisyyttä oli melkein 20 metriä, sain itse valita etäisyyden. Tiesin että Jaro tulee kyllä luokse, mutta voi tehdä sen suht hitaasti. Jaro tuli ensimmäisellä käskyllä, ravasi luokseni ja tuli ilman erillistä käskyä sivulle hienoon ja tiiviiseen perusasentoon. Riehuttamispalkka toimi erinomaisesti, Jaro oli ihan liekeissä lelun tappamisesta!
Iro osasi luoksetulon hienosti, noutaminen ei sitä kiinnostanut yhtään.

Lopuksi treenattiin siirtymiä perusasennossa. Käskettiin siis koira peruasentoon, otettiin yksi askel johonkin suuntaan ja koira taas perusasentoon. Jaro teki todella tiiviisti ja korkealla vireellä niin kauan kun kouluttaja oli katsomassa muiden koirakoiden tekemistä. Kun kouluttaja tuli meidän kohdalle, Jaro paineistui ja minä jännitin ja Jaro oli aika lahna ja innoton. Kun kouluttaja meni muualle, me molemmat taas rentouduttiin ja pärjättiin oikeastaan hirmu hyvin. Lopuksi otettiin vielä maahan menoja. Jaro meni kyllä nopeasti maahan, mutta väärä pää edellä.

Treenit menivät siis yli odotusten, tästä on hyvä jatkaa!

Jaro 4v ja canicrossausta

Jaro-poikakin on jo 4v. Synttäreitä ei ainakaan vielä olla juhlistettu mitenkään erityisesti, tosin käytiin toista kertaa ikinä kokeilemassa canicrossia. Koko aamupäivän askartelin uuden projektin, vetovyön, kanssa.
Löysin vanhoita heppatavaroistani vanhan satulavyön, ja siitä lähdin tuunaamaan vetovyötä. Lopputulos on tämän näköinen :
Toissapäivänä kokeiltiin ensimmäisen kerran canicrossia, ja Jaro veti todella hienosti vaikka perässä olikin kelkan sijasta ihminen roikkumassa. Myös tänään meni tosi hienosti, käytiin reilun kilometrin mittainen lenkki heittämässä.
Kyllä oli sen verran mukavaa sekä minulla että koiralla, että eiköhän tästä saada meille uusi harrastus. Lenkkeilykin on paljon hauskempaa kun on joku jonka kanssa juosta ja joka auttaa vielä vetämällä :'D