Luonnetesti Sastamalassa 15.5.

Pisteet:

Toimintakyky +1
Terävyys +3
Puolustushalu +3
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Laukausvarma +3

Yhteispisteet +129

Niin, matkaan lähdettiin aamulla jo kello 5 aikaan. Onneksi lähdettiinkin, testipaikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään ja tiet olivat huonokulkuisia ja mutkaisia.
Mutta itse testiin... Testi meni monilta osin yli odotusten. Jaro puolusti minua kuin mikäkin suojelukoira, tuomarikin sanoi että "Sinulla ei kyllä mitään hätää ole tän kans nakkikioskijonossa ollessa". Jaro oli todella terävä ja suorastaan epätavallisen energinen ollakseen, noh, Jaro.
Myös itseään Jaro puolusti erinomaisesti. Palveluskoirat eivät aina puolusta itseään, vaan omistajaansa kyllä. Kun pitää jäädä itse seinään kiinni ja puolustaa itseään, moni koira menee lukkoon. Jaro rupesi haukkumaan ja hyökkäilemään kohti tuomaria. Lopulta Jaro veti niin kovaa, että panta katkesi. Jaro viipotti suoraan minun luokseni, olin rakennuksen kulman takana. Jaron kasvattaja sanoi luulleensa Jaron hyökkäävän tuomaria kohti, kun Jaroa ärsytti niin uhittelu.. Niin ja samassa hötäkässä Jaro säikähti niin kovasti ja riuhtaisi, että anaalirauhaset tyhjenivät. Jaro oli aikamoinen haisuli sen jälkeen, 3 tunnin kotimatka ei ollut herkkua kun autossa haisi haisunäädälle.
Jaro laitettiin takaisin seinään kiinni jotta tuomari pystyi lähestymään Jaroa ja katsomaan, miten reagoi uhkailun ja huutamisen jälkeen. Jaro oli luoksepäästävä ja ihan reipas, tuomarin sanoin: "Jarolla ei ole mitään tunnetta syventää meidän suhdetta, mutta ei se minua arastele tai pelkääkään, on hyvin neutraali".
Tuomarin kanssa Jaro ei leikkinyt, ja siitä tuli nuo miinukset.
Jaro palautui suht nopeasti kaikista ärsykkeistä ja kolinatynnyrikään ei pelottanut yhtään.
Jaro tuli luokseni käskystä nopeasti ja melkein hyppäsi syliin asti.
Pimeässä huoneessa Jaro oli vähän hukassa, luimisteli ja helutti häntäänsä taskulampun kanssa häärineelle tuomarille. Minun piti yskäistä hiljaa, jotta Jaro uskalsi edes lähestyä nurkassa kököttävää pelottavaa mörköä, joka olikin mami.
Laukauksiin ei reagoinut sen kummemmin, kunhan seisoskeli ja katseli taivaan lintuja ja kuunteli korvat hörössä.

Päivä oli mukava, saatiin tavata Jaron kasvattaja taasen, paikalla oli myös useita Jaron sisaruksia ja Iron kasvattaja, joka siis tuli katsomaan "lapsenlasten" toimintaa.
Kotimatkalla oltiin väsyneitä ja raatoja. Unet jäi edellisenä yönä neljään tuntiin ja seuraava yö oli vähäuninen ohjaajan osalta, sillä jääkiekkoa tuli tapitettua koko yö.